Suomen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena – kannan arvioidaan kuitenkin olevan suurin 120 vuoteen
Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena edes 17 vuoden aikavälillä, kertovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) susikannan suotuisaa suojelutasoa selvittävän projektin alustavat tulokset.
Alustavien geneettisten analyysien perusteella Suomen susikannan tulisi olla vähintään 500 yksilöä, jotta kanta pysyisi elinvoimaisena ja välttyisi sukusiitoksen negatiivisilta vaikutuksilta.
Tänä vuonna Luke arvioi, että Suomessa oli maaliskuussa 279–321 sutta.
Huolimatta yhteydestä Venäjän susikantaan Suomen susien perinnöllinen monimuotoisuus on väliraportin mukaan pienentynyt viime vuosina. Taustalla on susikannan painopisteen siirtyminen Länsi-Suomeen.
Raportin kirjoittajien mukaan esimerkiksi Lounais-Suomessa geneettinen monimuotoisuus on vähäisempää kuin Itä-Suomessa. Susien tulomuutto Venäjältä ei riitä kumoamaan pienessä populaatiossa tapahtuvaa perinnöllisen muuntelun menetystä.
Kuitenkin geneettisen monimuotoisuuden taso on tällä hetkellä edelleen hyvä, vaikka väliraportin mukaan muuntelun määrä notkahti viimeisimmän kannanhoidollisen metsästyksen seurauksena.
Maa- ja metsätalousministeriö on antanut Lukelle tehtäväksi tuottaa Suomen susikannalle suotuisan suojelutason viitearvon käytettäväksi susikannan hoidon suunnittelussa ja päätöksenteossa. Hankkeessa on mukana myös ulkomaalaisia tutkijoita.
Lopulliset tulokset on tarkoitus julkaista vuoden päästä.
Lajin suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä ja jos sille soveltuvia elinympäristöjä on riittävästi. Suotuisa suojelutaso on määritelty Suomen luonnonsuojelulaissa ja metsästyslaissa. Määritelmä perustuu Euroopan Unionin luontodirektiiviin.
Nyt valmistunut väliraportti ei sisällä suotuisan suojelutason viitearvoa Suomen susikannalle, koska määrittelyssä käytettävien työkalujen kehittäminen on vielä kesken.
Tällä hetkellä Suomen susikannan arvioidaan olevan suurin 120 vuoteen.
Raportin mukaan susikannan koon on arvioitu olleen 1860-luvulla noin 1 000 yksilöä. 1800-luvun lopulla kanta oli romahtanut muutaman kymmenen suden tasolle.
Seuraavan kerran Suomeen muodostui pysyvä susipopulaatio vasta 1900-luvun lopulla. Suden paluun aikana sudet elivät nimenomaan Itä-Suomessa.
1990-luvun jälkeen susikannan painopiste on siirtynyt Länsi-Suomeen. Vuonna 2017 susikanta oli ensimmäistä kertaa yhtä suuri sekä itäisellä että läntisellä kannanhoitoalueella.
Suomessa susi on tiukasti suojeltu, mutta poronhoitoalueella se kuuluu alempaan suojeluluokkaan, jolloin suojelusta voidaan poiketa tietyin kriteerein.