Suomen pitäisi opetella sanomaan EU:ssa myös ei, opastaa Katri Kulmuni
Suomen pitäisi uskaltaa sanoa EU-pöydissä tarvittaessa myös ”ei käy”, opastaa kesän EU-vaaleissa Euroopan parlamenttiin pyrkivä keskustan kansanedustaja Katri Kulmuni.
Kulmuni arvioi, että Suomen EU-vaikuttamiseen on pesiytynyt jo unioniin liittymisen ajoilta pyrkimys olla rakentava ja etsiä kompromissia jokaiseen asiaan. Peruslähtökohtana tämä on Kulmunin mielestä toki hyvä.
– Mutta joskus olisi varmasti hyvä meille todella tärkeissä asioissa jo aikaisessa vaiheessa sanoa, että tämä ei ole se suunta, johon tätä pitäisi nyt viedä. Sen sijaan että suhtaudutaan aina ”kriittisesti” tai ”varauksellisesti,” kyllä Suomi voisi joskus suhtautua ihan kielteisesti tiettyihin asioihin, Kulmuni pohtii Suomenmaalle.
Kulmunin mukaan Suomen EU-politiikassa tuntuu korostuvan virkamiesvalmistelun rooli, mikä on poliitikkojen omaa syytä.
– Hyvin paljon mennään vaan virkamiesten pohjien mukaan. Ja sehän ei kyllä ole demokratian perusolemus, vaan kyllä poliitikkojen pitäisi muuttaa niitä aina sen mukaan, mitä he ovat vaaleissa mieltä olleet, Kulmuni huomauttaa.
Kulmunin mukaan näin toimimalla voitaisiin kääntää neuvottelu- ja valmisteluprosessi jo alkuvaiheessa oikealle ladulle.
– Suomessa on jotenkin kauhea pelko, että ei saa ikinä olla mihinkään asiaan kielteinen, koska se jotenkin blokkaisi meidät neuvottelupöydästä. Minä olen eri mieltä siitä, minä ajattelen, että se päinvastoin olisi reilumpaa kaikkia kohtaan, jos kerrotaan, että tämä suunta ei Suomelle käy, etsitään tämänkaltaista suuntaa.
Kulmuni istuu eduskunnassa kolmatta kauttaan, takanaan myös kaksi ministeripostia ja keskustan puheenjohtajuus. Jos äänestäjät suovat, kesällä poliittinen maisema vaihtuu.
EU-vaaliehdokkuuden taustalta löytyy Kulmunin mukaan valtava määrä luonnonvaroihin ja teollisuuteen liittyvää lainsäädäntöä, joka EU:n kautta vaikuttaa Suomeen.
– Ja totta kai toivon omalta osaltani voivani myös auttaa tätä kansanliikettä. Keskusta tarvitsee monipuolisia ehdokkaita säilyttääkseen kaksi paikkaa.
Vuonna 1987 syntyneelle Kulmunille Suomen EU-jäsenyys on aina ollut tavallaan itsestäänselvyys, mutta unionin kehityssuunta on asia erikseen.
– Ja kyllä minä siihen haluan vaikuttaa, että unioni noudattaisi niitä ajatuksia, mihin se on perustettu, Kulmuni sanoo. Hänen mukaansa EU:n pitäisi keskittyä yhä yksityiskohtaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi käyvän sääntelyn sijaan isoihin ja globaaleihin kansainvälisen kauppapolitiikan kysymyksiin.
Kulmunin mielestä EU on menossa myös huonoon suuntaan heikentäessään itse kilpailukykyään suhteessa Yhdysvaltoihin ylikireällä sääntelyllään. Hän sanoo olevansa suorastaan kauhistunut siitä, että kilpailukyvyn heikkenemää yritetään parantaa yhteisvastuullisilla uusilla velkapaketeilla.
EU:n pitäisi Kulmunin mielestä myös pitää kiinni omista perusperiaatteistaan ja jättää velat jäsenmaiden omalle vastuulle.
– Mutta niin vaan aina erinäköisten kriisien keskellä on luotu uusia yhteisvastuumekanismeja ja niitä perustellaan nyt tietenkin sillä, että Yhdysvallat laittaa näin ja näin paljon julkista rahaa liikkeelle.
Kulmunin mukaan Yhdysvalloissa kuitenkin jokainen osavaltio vastaa lopulta itse omista veloistaan.
– Sitähän ei ole ikinä Euroopan unionissa testattu, että olisiko lopulta meillä niin, hän muistuttaa.
Kulmuni uskoo, että yksi vaalikysymys on tarve antaa markkinoille rauhaa liian tiukalta ja alati muuttuvalta säätelyltä, jotta markkinat pystyisivät ratkomaan vaikkapa ilmastonmuutokseen liittyviä isoja haasteita.
– Koska kuitenkin on lopulta niin, että markkinat tarvitaan vastaamaan niihin, millään julkisella rahalla ei ikinä pystytä vastaamaan kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin.
Talous- ja teollisuuspolitiikan lisäksi Kulmunia kiinnostaa myös EU-tason aluepolitiikka. Hän huomauttaa., että Suomessa keskustaa on usein ikään kuin syytetty aluepolitiikasta ja lyöty koko asiaan jotenkin kielteinen, nurkkakuntainen leima.
– Mutta se alueiden tasa-arvohan on ihan valtavan iso kansainvälinen kysymys myös. Ja se heiluttaa ihan poliittisia järjestelmiä läpi Euroopan.
Kulmuni arvelee, että aluepolitiikka ymmärretään unionin tasolla paremmin kuin Suomen kansallisessa keskustelussa.
– Meillä se on ollut enemmän sellaista kepuvihaa, että alueellinen tasa-arvo on ollut vain tällainen kepun juoni.
Kulmunin kausi keskustan puheenjohtajana jäi vain vuoden mittaiseksi. Ensi kesän puoluekokouksessa keskustan puheenjohtaja vaihtuu jälleen, koska Annika Saarikko ei enää ole ehdolla tehtävään.
Kulmuni arvelee, että tälläkään kertaa pelkkä kasvojen vaihtuminen ei riitä puolueen kannatuskadon korjaamiseksi.
– Tämä kuitenkin on yhteiskunnallinen liike, ja täytyy olla jotain poliittista sanottavaa. Ja siihen kyllä kannustan uutta puheenjohtajaa.
Kulmunin mukana sataa prosenttia suomalaisista ei voi koskaan miellyttää, mutta 20 prosentilla pääsisi jo takaisin suurten joukkoon. Se edellyttää myös yhteiskuntapoliittista linjaa siitä, mihin suuntaan maata viedään.
– Se minusta on jotenkin keskustasta kadonnut viimeisten vuosien aikana. Tästä on tullut enemmän tämmöinen valtapoliittinen tuolileikki, että kuka on milläkin paikalla, kun kysymys kuitenkin on yhteiskunnallisesta liikkeestä ja kansanliikkeestä, jonka pitäisi viedä Suomea eteenpäin.
Kulmuni toivoo, että puheenjohtajaehdokkaat toisivat linjaa myös esiin, ja että siitä myös mediassa uutisoitaisiin.
– Koska se niin helposti menee muuten siihen, että kerrotaan vain irrelevantteja detaljeja persoonasta, minkä ikäinen on ja mistä tulee, mikä on koulutus.
Unioni heikentää omaa kilpailukykyään ylikireällä sääntelyllä, EU-parlamenttiin pyrkivä keskustaedustaja näkee.
Kovien vaalitappioiden heikentämä keskusta vaikuttaa nyt oppositiossa. Kulmuni arvioi, että keskusta hakee vielä tilanteessa vähän itseään.
– Mutta kyllä minä luulen, että niitä painotuksia sieltä ihan oikeista kohdista löytyy.
Kulmuni huomauttaa kuitenkin, että pelkkä hallituksen epäonnistumisen odottelu ei riitä.
– Tämmöistä tendenssiä ehkä vähän on, että odotetaan kieli pitkällä, että hallitus epäonnistuu ja kannatus tulisi automaattisesti meille. Kyllä se vaatii, että meilläkin on jotain järkevää sanottavaa, parempaa sanottavaa kuin hallituksella. Sitä tietenkin eduskuntaryhmältä toivoo ja osana olen tekemässäkin.
Kulmuni sanoo katselevansa myös mielenkiinnolla, kuinka kauan Petteri Orpon (kok.) hallitus aikoo jatkaa edeltäjänsä haukkumista.
– Meinaako se vielä keväällä -27 sanoa, että mikään ei onnistu, ”koska edellinen hallitus”? Toistaiseksi ne ovat sillä porskuttaneet vuoden.
– Mutta kyllä minä luulen, että kun huhtikuussa monet näistä sosiaaliturvan säästöistä realisoituvat pienituloisten kukkarossa, siellä alkaa kovimpienkin hallituksen tukijoiden alaleuka väpättää.
Jotkut EU-parlamenttiin valitut tyytyvät vapaaehtoisesti yhteen kauteen, toiset tekevät jopa vuosikymmeniä kestävän meppiuran. Kulmunilla ei ole vielä vastausta siihen, kiinnostaisiko pidempikin keikka.
– Näissä hommissa kannattaa mennä vaalit kerrallaan, kun ei ole vielä edes vaaleja käyty eikä kannata ajatella yhtään sen pidemmälle.
Ainakaan kielitaidosta menestyminen meppinä ei Kulmunin tapauksessa jää kiinni.
– Varmasti Ranska on minulle se unionin valtakieli, saksaksi ei vielä ihan niin hyvin onnistu. Mutta ranskaksi totta kai pystyn työskentelemään ihan täysin.
Kulmuni uskoo, että asiasta on hyötyä vaikuttamisessa.
– Jos kertoo suomalaisesta metsätaloudesta ranskaksi, se menee helpommin perille kollegoille.
Kulmunin perheeseen on tulossa kesällä uusi jäsen. Kulmunin mukaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen on jo löydetty ratkaisut. Perheen tytär ja syntyvä nuorimmainen ovat vielä niin pieniä, että koko perheen on helppo lähteä.
– Onhan tämä toki myös tällainen koko perheen harrastus ja elämäntapa. Kyllä se vaatii läheisiltä myös paljon, mutta näin me ollaan se ajateltu, että jos tulen valituksi, niin kaikki lähtevät sinne. Ja se olen enemmänkin minä, joka sieltä reissaa takaisin Suomeen tilaisuuksia kiertämään, hän kertoo.