Ranskan vasemmiston liitto on hajanainen, mutta sitä yhdistää pettymys Macroniin
Jakautunut, riitainen, epätoivoinen. Nämä ovat adjektiiveja, joita Ranskan vasemmistoon on viime vuosina totuttu liittämään.
Presidentti Emmanuel Macronin hajotettua maan parlamentin eli kansalliskokouksen Ranskan vasemmisto kuitenkin yllätti. Neljässä päivässä eripuraiset vasemmistopuolueet onnistuivat yhdistymään Uudeksi kansanliitoksi (NFP).
– En ollenkaan uskonut, että vasemmisto voisi onnistua liittoutumaan. Ajattelin, että vasemmistopuolueet aikoivat asettua ehdolle kaikki erikseen. Mutta he onnistuivat siinä, mikä on hämmästyttävää, Turun yliopiston poliittisen historian professori, ranskalainen Louis Clerc sanoo STT:lle.
Viime sunnuntaina Ranskassa käytiin parlamenttivaalien ensimmäinen kierros, jossa laitaoikeistolainen Kansallinen liittouma (RN) sai äänivyöryn. Myös vasemmiston Uusi kansanliitto paransi tulostaan viime parlamenttivaaleista, mutta jäi silti Kansallisen liittouman taakse. Macronin Yhdessä-vaaliliitto keräsi vain noin viidesosan äänistä.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että mikään ryhmittymä ei olisi saamassa sunnuntaina käytävällä toisella kierroksella ehdotonta enemmistöä parlamenttiin. Ehdottomaan enemmistöön vaaditaan 289 paikkaa 577:stä.
Uusi kansanliitto yhdistää sekalaisen joukon erilaisia poliittisia puolueita vasemman laidan koko spektriltä. Vaaliliittoon kuuluvat muun muassa vihreät (EELV), sosialistit (PS), vasemmistopopulistinen Alistumaton Ranska (LFI) ja kommunistinen puolue (PCF).
Mukana on myös tuttuja nimiä takavuosilta, muun muassa Ranskan entinen presidentti, sosialistien Francois Hollande. Hollande lähti vaaliliittoon, vaikka hän on aiemmin kritisoinut vasemmiston yrityksiä yhdistyä.
– Poikkeuksellinen tilanne, poikkeuksellinen päätös, entinen presidentti sanoi Le Monden mukaan.
Vasemmistoaktivistin sekä yhteiskuntatieteiden ja filosofian tutkijan Corentin Rostollan-Sinet’n mukaan vasemmistoa yhdistää pyrkimys rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Tärkeämpi yhdistävä tekijä on kuitenkin laitaoikeiston vastustaminen.
Vasemmisto on yrittänyt yhdistää voimansa aiemminkin. Toissa vuoden parlamenttivaaleissa vasemmistopuolueet ja vihreät muodostivat Nupes-vaaliliiton. Yritystä pidetään kuitenkin vasemmistonkin riveissä epäonnistuneena.
Rostollan-Sinet’n mielestä Nupesin haaksirikko kulminoituu Jean-Luc Melenchonin puolueen hegemoniseen asemaan liikkeen sisällä.
– Pikku hiljaa vihreiden, sosialistien ja kommunistien omissa puoluekokouksissa alkoi nousta ääniä Melenchonia vastaan. Monet pitivät hänen tyyliään liian populistisena ja autoritäärisenä, Rostollan-Sinet pohtii.
Tutkijoiden mukaan myös tällä kertaa vasemmiston vaaliliiton ongelmana on ollut nimenomaan Melenchon.
– Melenchon on poliitikkona äärimmäisen kiistelty hahmo. Hän jakaa mielipiteitä jopa oman puolueensa sisällä, Clerc sanoo.
Kun Alistumaton Ranska -puolue julkisti ehdokaslistansa kesäkuun alussa, useat puolueen vanhat nimet saivat tietää, että he eivät olleetkaan ehdolla. Yhteistä heille oli erimielisyydet Melenchonin kanssa.
– Koko juttu oli puhdistus, poliittinen rangaistus, josta vain yksi ihminen on vastuussa: Jean-Luc Melenchon, sanoi Alexis Corbiere, yksi ehdokaslistan ulkopuolelle jätetyistä tuolloin.
Rostollan-Sinet’n mielestä laitaoikeisto ja Macronin blokki ovat toisaalta myös tarkoituksellisesti korostaneet Melenchonin roolia Uuden kansanliiton sisällä.
Tällä viikolla Kansallisen liittouman puheenjohtaja Jordan Bardella taas kieltäytyi televisioväittelystä Uuteen kansanrintamaan kuuluvien vihreiden puheenjohtajan Marine Tondelierin kanssa.
– Hän kieltäytyi, koska olisi halunnut väitellä jonkun mielipiteitä jakavamman ehdokkaan, kuten Melenchonin kanssa, Clerc sanoo.
Rostollan-Sinet muistuttaa, että ranskalainen poliittinen järjestelmä on äärimmäisen presidenttikeskeinen.
– Melkein koko vaikutelma, joka kansalle tietystä puolueesta syntyy, rakentuu sen varaan, onko kaikkein eniten huomiota saanut ehdokas varteenotettava presidenttiehdokas.
”Vasemmistolaiset äänestäjät ovat ainoita, jotka seisovat periaatteidensa takana”, kirjoitti vasemmistolainen sanomalehti La Liberation tiistaina.
Vielä ennen ensimmäistä kierrosta Macronin Yhdessä-vaaliliitto yritti näyttäytyä ainoana vaihtoehtona ”ekstremistien välillä” ja leimasi Uuden kansanliiton äärivasemmistolaiseksi, jopa vaaralliseksi.
Ranskan korkein hallinnollinen oikeus on kuitenkin linjannut, että Alistumaton Ranska -puolue on vasemmistolainen, kun taas Kansallinen liittouma äärioikeistolainen.
Ensimmäisen kierroksen murskatappion jälkeen macronilaiset ovat joutuneet pitkin hampain asettumaan vasemmiston liittouman taakse – tosin eivät aivan kaikkien ehdokkaiden. Presidentin leirille on ollut vaikeaa, melkein mahdotonta osoittaa tukensa Melenchonin Alistumattoman Ranskan ehdokkaille.
Ja tämä jos mikä on raivostuttanut vasemmistolaisia.
– Erityisesti nuoret vasemmiston kannattajat tuntevat tulleensa huijatuiksi. He ajattelevat, että me äänestimme laitaoikeistoa vastaan, mutta kun oikeiston pitäisi tehdä sama, eivät he olekaan siihen valmiita, Clerc sanoo.
Monet vasemmiston kannattajat kokevat joutuneensa äänestämään Macronia kaksien viimeisten presidentinvaalien toisella kierroksella, jotta laitaoikeisto ei voittaisi. Sekä 2017 että 2022 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle pääsivät Macron ja laitaoikeistolainen Marine Le Pen. Vuoden 2002 presidentinvaaleissa monet vasemmistolaiset taas äänestivät keskustaoikeistolaisen Kansanliikkeen Unionin (UMP) Jacques Chiracia laitaoikeiston Jean-Marie Le Peniä vastaan.
– On pöyristyttävää, että muka tasavaltaiset, demokraattiset ja euromyönteiset puolueet, kuten Macronin Renessanssi-puolue, eivät ole valmiita ehdottomasti äänestämään laitaoikeistoa vastaan, Rostollan-Sinet sanoo.