Raakkutuho vuosi sitten on poikinut myös hyvää – lajin tulevaisuus Suomessa silti auki
Onnettomuuksilla on monenlaisia seurauksia, ja Kainuun Suomussalmen Hukkajoen raakkujen yliajolla on ollut myös joitakin myönteisiä seurauksia raakkujen kannalta, sanoo Metsäkeskuksen Luontopalveluiden projektipäällikkö Pirkko-Liisa Luhta.
– Metsäsektori kiinnittää nyt asiaan paljon enemmän huomiota ja raakkujen suhteen ollaan varovaisempia, Luhta sanoo STT:lle.
Metsähallitus on kunnostanut kesällä jokihelmisimpukoiden eli raakkujen kotivirtoja muun muassa Pohjois-Pohjanmaalla ja Koillismaalla. Myös Hukkajoen raakkujen tilannetta on seurattu, ja siitä saadaan uutta tietoa syksyn aikana. Tuhansia raakkuja kuoli metsäyhtiö Stora Enson hakkuutyömaalla viime vuoden elokuussa, kun joen yli ajettiin toistuvasti metsätyökoneilla. Poliisi on tutkinut tapausta törkeänä luonnonsuojelurikoksena, ja Huhdan mukaan Hukkajoen seurannan tulokset toimitetaan ensimmäisenä poliisille.
Raakkujoet ovat Luhdan mukaan yleisesti melko huonossa kunnossa, vaikka hyväkuntoisiakin jokia on. Tarkempia selvityksiä niistä tehdään lähivuosina.
Kunnostusten tavoite on parantaa vaelluskalojen olosuhteita ja raakun lisääntymisen mahdollisuuksia. Raakku tarvitsee elämänsä alkuvuosina taimen- tai lohikantaa, sillä se käyttää kaloja väli-isäntinä toukilleen.
Luhdan mukaan raakku on avainlaji, jonka häviäminen vaikuttaa moniin muihin joessa tai purossa eläviin lajeihin. Raakku paitsi puhdistaa vettä, myös ylläpitää veden ravintoverkkoja.
– Se tavallaan järjestää pohjaeläimille ruokaa ja parantaa pohjaeläinten kautta kalakantoja. Mutta jos siellä on vaikka vain sata raakkua, eivät ne ihmeisiin pysty.
Luhdan mukaan suurin osa raakkuesiintymistä on suojelualueiden ulkopuolella. Siksi sillä, kuinka metsätalousalueella toimitaan, on keskeinen merkitys sille, kuinka raakut voivat Suomen noin 150 raakkujoessa.
Vielä muutama vuosi sitten metsänomistajat eivät saaneet Metsäkeskukselle hakkuuaikeistaan ilmoittaessaan tietoa siitä, että hakkuiden alueella oli raakkuja. Nyt heille lähetetään Luhdan mukaan asiasta tietopaketti, josta metsänomistajat ovat antaneet hyvää palautetta.
– Aikaisemmin on voinut tulla tällaisia joko valistuneita tai valistumattomia vahinkoja, Luhta sanoo.
Luhdan mukaan metsänomistajat ovat olleet suorastaan iloisia saadessaan tietää alueella olevan raakkuja.
– Meillä on kokemus, että suurin osa metsänomistajista on ollut hyvillään tiedosta.
Luhdan mukaan on myös positiivista, että raakun arvoa tarkistettiin ylöspäin kesäkuun alusta lähtien. Sen arvo nousi 589 eurosta 1 495 euroon.
Raakkupopulaatiot ovat Luhdan mukaan pienentyneet ja yksittäisiä raakkuvesistöjä on kadonnut kokonaan. Esimerkiksi mereen laskevista jokivesistöistä raakku on kadonnut voimalaitosrakentamisen seurauksena.
– Oulujoen Emäjokeen laskevissa puroissa on vielä raakkua, mutta Emäjoesta on hävinnyt yksi Suomen suurimmista esiintymistä.
Suurin osa raakkupopulaatiosta ei lisäänny tällä hetkellä ollenkaan.
– Ellei mitään tehdä, ne katoavat, Luhta sanoo.
Luhdan mukaan positiivista on kuitenkin se, että myös elinvoimaisia raakkupopulaatioita on edelleen olemassa.
Hän muistuttaa, että Hukkajoen yli ei ajettu ensimmäistä kertaa, vaan raakkuja kuoli yliajon vuoksi myös reilu 10 vuotta sitten.
– Toivomme ainoastaan, että tämä oli viimeinen kerta.