Prosessi alkoi Suomessa – 50 vuotta sitten Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sopivat ydinaseriisunnasta
Kylmä sota (noin vuodet 1945–1991) muistetaan kommunistisen Neuvostoliiton ja kapitalistisen Yhdysvaltojen jatkuvasta jännitteestä ja kilpailusta. Pelkona oli, että kylmä sota kuumenisi.
Monesti unohdetaan, että välillä maat elivät myös liennytyksen aikoja.
Kylmän sodan kuumeneminen olisi johtanut pahimmillaan siihen, että toinen suurvalta olisi käyttänyt ydinasetta tai useampaa toista suurvaltaa vastaan. Tällöin hyökkäyksen kohteeksi joutunut valtio olisi joutunut tekemään vastaiskun. Olisi seurannut valtava ydintuho, viimeistään räjähdysten nostaman pölyn pimentäessä auringon.
Tämä olisi aiheuttanut käytännössä maailmanlopun, kun Maapallon lämpötila olisi painunut pakkaselle ehkä vuosikymmeneksi. Kasvit eivät olisi kasvaneet, eikä ihmiskunta olisi näin ollen saanut ruokaa. Vain pieni osa eliölajeista olisi pysynyt hengissä koko ajan.
Suurvallat tiesivät riskit. Siksi ne ymmärsivät paitsi liennytyksen myös ydinaseriisunnan ja aserajoitusten merkityksen.
SALT-neuvottelut käynnistettiin vuonna 1969 neutraalilla maaperällä Suomessa Helsingissä. Sopimus allekirjoitettiin tasan 50 vuotta sitten, 26. toukokuuta 1972 Moskovassa. Syntyi SALT I-sopimus.
SALT tulee englannin kielen sanoista Strategic Arms Limitation Talks, mikä tarkoittaa strategisten aseiden rajoittamiskeskusteluja.
Neuvottelut olivat aluksi tuloksettomia. Vuoteen 1972 mennessä suurvaltojen johtajat, Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev pääsivät yhteisymmärrykseen.
Sopimus rajoitti väliaikaisesti strategisten, lähinnä ydinaseiden määrää jatkoneuvottelujen ajaksi. SALT I piti sisällään myös torjuntaohjukset kieltävän ABM-sopimuksen.
Jatkoneuvottelutkin onnistuivat, ja SALT II-sopimus solmittiin vuonna 1979. Osapuolet allekirjoittivat sopimuksen 18. kesäkuuta Wienissä. Yhdysvallat jätti sopimuksen kuitenkin ratifioimatta, johtuen Neuvostoliiton hyökkäyksestä Afganistaniin.
Molemmat osapuolet kuitenkin toimivat sopimuksen edellyttämillä tavoilla.
Lopullinen SALT II-sopimus rajoitti ydinaseiden kuljetusvälineiden määrän 2400:aan. Näitä kuljetusvälineitä olivat esimerkiksi strategiset ohjukset ja pommikoneet. Monikärkisille ohjuksille sopijat asettivat 1320 kappaleen rajan. Mannertenvälisten ohjusten laukaisualustoja ei saanut enää rakentaa, eikä myöskään uudentyyppisiä strategisia hyökkäysaseita.
SALT-sopimus korvattiin vuonna 1991 START-sopimuksella, jota jatkoi Neuvostoliiton hajottua Venäjä. Vuonna 2010 allekirjoitettu Uusi START on voimassa vuoteen 2026 saakka.
Hieman ennen Ukrainan sotaa Yhdysvallat ja Venäjä sopivat Uuden STARTin jatkosta. Tulevien vuosien neuvottelujen edellytyksistä on erittäin vaikea esittää arvioita maailmanpolitiikan tilanteen ollessa kireä. Kuitenkin SALT-sopimusten perintö on jatkunut näihin päiviin asti, ja antaa alustaa tulevistakin ydinaserajoituksista sopimiselle.
