Professori Pekka Puska: Maakunnat luonnollisia sote-alueita
Sote-keskustelun olennainen kysymys ei saa olla alueiden lukumäärä, vaan mikä on toiminnallisesti paras aluepohja, korostaa professori Pekka Puska.
– Maakunnalla ja sen sairaalan ympärillä olevalla luonnollisella aluekokonaisuudella on suuria etuja tehokkaan toiminnallisen integraation ja väestön terveyttä tukevan sote järjestämisessä, Puska kirjoittaa tiistaina ilmestyvässä Suomenmaassa.
Sote-ratkaisun jälkeen monet ovat sanoneet, että keskusta sai haluamansa aluemallin, mutta sote-palvelujen kannalta olisi tarvittu suuralueita.
Kiihkeässä sote-keskustelussa kuultiin myös, miten ”kaikki asiantuntijat kannattavat vain muutamaa isoa sote-aluetta”.
– Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, Puska huomauttaa.
Asiantuntijat ovat kyllä olleet varsin yksimielisiä siitä, että nykyinen usean hallinnon palvelujärjestelmä tulisi muuttaa yhtenäiseksi integroiduksi järjestelmäksi.
Taustana on, että sote-kustannukset eivät niinkään tule yksittäisten ja ehkä potilaiden valitsemien käyntien hinnasta vaan palveluketjun sujuvuudesta.
– Huomattava osa kustannuksista tulee kroonisten pitkäaikaispotilaiden hoidosta, jossa tarvitaan saumatonta hoitoketjua kodin, terveyskeskuksen tai muun peruspalveluyksikön, sairaalan ja vanhusten palvelulaitosten välillä.
Integraation kannalta olennaista ei ole hallinnollinen integraatio, vaan toiminnallinen integraatio, joka parhaiten tukee sairaalakustannusten vähentämisen kannalta tärkeitä peruspalveluja ja tautien ehkäisyä.
– Toiminnallisen integraation kannalta luontevia ovat maassamme muodostuneet luonnolliset alueet – maakunnat tai sairaanhoitopiirit.
Suurempia alueita perustellaan usein vahvemmalla hallinnolla ja tarpeella keskittää monia erityispalveluja.
Taustalla on myös yksityisten terveydenhuoltoyritysten pyrkimys päästä helpommin julkisten palvelujen rinnalle, Puska arvioi.
– Suuralueiden vahvempi hallinto ei paljon auta, jos se on kovin kaukana itse palvelujen järjestämisestä – ja kun toisaalta tarvitaan kuitenkin valtakunnallista koordinaatiota ja ohjausta.
Erityispalvelujen keskittäminen harvempiin ja usein yliopistollisiin sairaaloihin on Puskan mukaan välttämätöntä, mutta se ei saa ohjata koko sote-järjestelmää.
– Se on hoidettavissa valtakunnallisella ohjauksella, joka ratkaisussa tulee toteutumaan.