Miten käy Suomen Windows95manin Euroviisuissa? Äänistä kilpailee moni muukin energinen esitys
Musiikkityylien ennakkoluulotonta yhdistelyä, perinnesoittimia, kovaa tempoa ja Käärijän vaikutteita – muun muassa tätä tarjoilevat tämänvuotiset Euroviisut Ruotsin Malmössä.
Jos jokin on tänä vuonna vähissä, ne ovat rauhalliset balladit, sanoo vieraileva tutkija Janne Mäkelä Taideyliopistosta.
– Enemmän tuntuu tänä vuonna olevan energisiä kappaleita, aika paljon sellaisia leikkisiä ja hauskojakin. Ehkä vähän Käärijän heijastumaa näkyy, hän arvioi.
Myös mediatutkija Mari Pajala Turun yliopistosta arvioi, että Käärijän suosio on voinut rohkaista kokeileviin genreyhdistelmiin ja hauskoihin esityksiin.
Huumoria lavalle tuo Suomen Windows95manin lisäksi esimerkiksi Hollannin Joost Klein, jonka teknojytä Europapa on ollut yksi suurista fanisuosikeista.
– Myös Kroatian kappale ammentaa musiikillisesti vähän samoista lähteistä kuin Käärijä, Pajala arvioi.
Kroatian Baby Lasagna on yksi suurimmista ennakkosuosikeista. Rim Tim Tagi Dim -kappaletta ja esitystä on verrattu Käärijään paitsi musiikkityylin, myös esimerkiksi solistin puhvihihojen ja syväkyykkyjen vuoksi.
Viisuvoiton vei viime vuonna ylivoimaisten raatipisteiden turvin Loreen. Tattoo oli juuri sellainen viimeisen päälle hiottu popkappale, jota Ruotsilta on totuttu viisuissa kuulemaan.
Sen pohjalta eräs Pajalan havainto voi yllättää: ruotsalaistekoisen popin suosio viisuissa on nimittäin hänen mukaansa selvästi laskenut.
– Ruotsalaisia tuttuja euroviisusäveltäjien nimiä ei ole tarjolla kuin Ruotsista, Itävallasta ja Maltalta, eli tosi vähän verrattuna siihen, mitä on ollut joitain vuosia sitten.
Ruotsalaistekijöiden poppia on aiemmin kuultu monien maiden viisukarsinnoissa ja edustuskappaleina. Nyt on kuitenkin Pajalan mukaan menossa trendi, jossa paikalliset tekijät ja musiikkityylit nousevat enemmän esiin.
Esimerkiksi italialaisen Måneskinin voitto vuonna 2021 omalla kielellään on voinut lisätä paikallisten musiikintekijöiden kiinnostusta Euroviisuja kohtaan eri maissa, Pajala arvioi.
– Ruotsalaisten ammattieuroviisusäveltäjien ylivalta on vähän vähentynyt.
Paikallinen tekeminen näkyy myös laulukielessä. Tämänvuotisista kappaleista puolet on englanniksi ja puolet pääosin omalla kielellä, sanoo Mäkelä.
– Vielä 2000-luvun alkupuolella ja 2010-luvulla melkein kaikki käyttivät englantia.
Paikallisväriä voi kuulla tänä vuonna muun muassa Kreikan, Norjan, Ukrainan, Viron ja Armenian kappaleissa. Moni niistä myös yhdistelee perinteisiä, kansanmusiikillisia elementtejä moderneihin. Uuden ja perinteisen musiikkityylin tai soitinten fuusio onkin Pajalan mukaan tänä vuonna selkeä trendi.
Esimerkiksi Norjan Gåte ja Viron 5Miinust x Puuluup yhdistelevät perinnesoittimia nykyaikaiseen musiikkiin – Norjalta kuullaan avainviulua ja raskasta rockia, Virolta puolestaan jouhikkoa ja räppiä. Samaa trendiä edustaa elektronista poppia esittävä Australian Electric Fields, joka tuo lavalle didgeridoon sekä Australian alkuperäiskansoihin kuuluvien anangujen kieltä.
Omanlaistaan musiikkityylien yhdistelyä edustaa Sveitsi, jonka edustajan Nemon The Code -kappaleessa kuullaan muun muassa räppiä ja oopperavaikutteita. Myös se on iso ennakkosuosikki.
Mäkelän mukaan Sveitsin edustama, eri genrejä yhdistelevä popmusiikki on viime vuosina lisääntynyt viisuissa.
– Monissa kappaleissa on sellaisia musiikillisia elementtejä, joista vielä joskus 10–15 vuotta sitten olisi ajateltu, että tämä on jotain avantgardea. Mutta nykyisin ne alkavat olla ihan valtavirtaa.
Toisaalta Sveitsi edustaa myös sellaista musiikkiteatterimaista ilmaisua, jota Euroviisuissa on aina nähty, Mäkelä sanoo.
Jos viisuvoitto oli viime vuonna selkeästi Suomi–Ruotsi-ottelu, on ykköspaikkaa kärkkymässä nyt huomattavasti useampi maa.
Sveitsin, Kroatian ja Hollannin lisäksi kärkiveikkauksissa on pyörinyt tänäkin vuonna myös Ukraina, joka on yksi nykyeuroviisujen menestyneimpiä maita. Maata edustaa duo Alyona Alyona ja Jerry Heil kappaleella Teresa & Maria.
– Ukrainaa ei mielestäni voi jättää ikinä veikkauksissa ulos. Kappaleessa on vahva kertosäe, ja Ukrainassa on myös todella paljon taitoa lavaesitysten rakentamisessa, Pajala sanoo.
Esityksen lavaohjaajana toimivan Tanu Muinon ohjausmeriiteistä löytyykin muun muassa maailmantähtien Harry Stylesin, Lil Nas X:n ja Dua Lipan musiikkivideoita.
Kärkeen on tyrkyllä myös Italian Angelina Mango kappaleella La Noia.
– Siinä on vähän latinalaisen Amerikan vaikutteita musiikkityylissä. Tarttuva kappale ja karismaattinen nuori artisti. Odottaisin, että se menestyy hyvin, Pajala sanoo.
Mäkelä veikkaa, että hyvin saattavat pärjätä myös Norja ja Ranska.
– Ranskan perinteinen balladi voi vedota ehkä vähän vanhempaan yleisönosaan.
Ilmeisen ennakkosuosikin puuttuessa Pajala arvelee, että ratkaisevaa on tänä vuonna esitys.
– Kuka osaa laulaa hyvin livenä ja kenellä on hyvin suunniteltu visuaalinen toteutus.
Viisujen puhutuimpia maita on tänä vuonna Israel, jonka osallistumista on vastustettu Gazan sodan vuoksi. Maa lähettää kilpailuun Eden Golanin ja voimaballadin Hurricane. Se on muokattu versio October Rainista, jota pidettiin viittauksena Hamasin hyökkäykseen ja siten liian poliittisena.
Israelin finaalipaikkaa tutkijat pitävät varsin todennäköisenä. Mäkelä arvioi, että toisessa tilanteessa kappale voisi yltää aivan kärkikahinoihin asti, mutta nyt hän ei usko niin käyvän.
– Tämä herättää niin voimakkaita tunteita puolesta ja varsinkin vastaan.
Kuinka moni sitten mahtaa äänestää – tai olla äänestämättä – kappaleen perusteella ja kuinka moni poliittisten syiden perusteella?
– Sitä varmaan äänestävät Israelin ystävät sekä tällaiset viisuromantikot, jotka eivät halua nähdä kappaleessa mitään poliittista. Mutta sehän on kuitenkin jo politisoitunut vahvasti tässä viime kuukausien aikana, Mäkelä sanoo.
– Mutta varmaan moni, joka olisi saattanut sitä ehkä takavuosina äänestää, siirtyy sitten äänestämään jotain vastaavan tyyppistä, vaikkapa Ranskaa tai Belgiaa.
Pajala nostaa vertailukohdaksi vuoden 2015. Tuolloin Venäjä lähetti Polina Gagarinan laulamaan rauhasta ja yhtenäisyydestä, kun maa oli sitä ennen miehittänyt Krimin niemimaan sekä ajanut läpi niin sanotun homopropagandalain. Gagarina sai paljon ääniä sekä raadeilta että yleisöltä ja sijoittui toiseksi.
– Se osoittaa mielestäni sen, että vaikka maahan kohdistuu vahvaakin kritiikkiä, se ei välttämättä heijastu euroviisukappaleen menestykseen huonolla tavalla, Pajala sanoo.
Suomen finaalipaikkaa sekä Pajala että Mäkelä pitävät vedonlyöjien tapaan suhteellisen varmana.
– Jos Suomi ei pääse finaaliin, se on todella suuri pettymys. Kyllä se sillä tavalla on huomiota herättänyt. Se on myös jakanut tunteita, mikä on tällaisen huomiotalouden kannalta hyvä merkki, Mäkelä sanoo.
Semifinaaleissa jatkoon menijät päättää yksin yleisö. Mitkä ovat Windows-miehen mahdollisuudet finaalissa, jossa tulokseen vaikuttaa myös raati?
– Siellä on monia kappaleita, jotka kilpailevat ehkä vähän samoista äänistä, kuten esimerkiksi Hollanti. Mutta en usko, että se ihan viimeisille sijoille kuitenkaan jää, Pajala sanoo.
Suomessa Windows95man ei pyörinyt Uuden musiikin kilpailun voittajaveikkauksissa ennen kuin lavaesitys räjäytti pankin. Mutta kuinka hyvin housuttomuudella vitsailu vetoaa muualla Euroopassa?
– Se voi ehkä vähän vaihdella alueittain. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Briteissä voisi mennä ihan hyvin tällainen huumori läpi, jossain muualla ei ehkä yhtä hyvin. Sinänsä siinä on sellaista huumoria, joka voi kyllä ylittää kulttuuri- ja kielirajoja, Pajala pohtii.
Mäkelä epäilee, että housuttomuudella flirttailu voi karkottaa varsinkin konservatiivisimpia äänestäjiä. Hän veikkaa silti, että esityksellä on mahdollisuudet jopa kymmenen parhaan joukkoon.
Tutkijoiden mukaan Suomella on tällä hetkellä maine omaperäisten esitysten viisumaana. Mäkelän mielestä nykyhetkessä on siinä mielessä kaikuja 1980-luvulta.
– Suomella oli silloin vähän tämmöinen maine, että täältä lähetetään kummallisia esityksiä, kuten Riki Sorsan Reggae OK ja Kojon Nuku pommiin.
Erona on kuitenkin se, että tällä kertaa omaperäisyydellä on saatu myös menestystä, Mäkelä huomauttaa.