Opettaja Jenni Vedenjuoksu epäili kännykkäkieltoa, mutta yllättyi – Anna Svanljungia uusi laki myös ärsyttää
Koulujen kännykkäkielto on toiminut paremmin kuin osasin odottaakaan, sanoo aineenopettaja Jenni Vedenjuoksu Suomenmaalle.
Hän työskentelee kielten opettajana Kempeleen Kirkonkylän koululla Pohjois-Pohjanmaalla. Oppilaita hänellä on neljännestä luokasta yhdeksänteen.
Alakoululaisia asia ei juuri koske, mutta yläkoululaisten kohdalla muutos on ollut selkeä.
– Onhan se tuonut paljon työrauhaa ja keskittymisrauhaa, kun puhelimet eivät ole oppilailla koko ajan siinä hollilla, Vedenjuoksu summaa lukuvuoden ensimmäisten viikkojen perusteella.
Kempeleen Kirkonkylän koululla puhelimet on kielletty niin oppitunneilla, välitunneilla kuin ruokatauollakin. Puhelimia ei kerätä pois, mutta oppilaiden täytyy pitää ne repussa tai säilytyslokerossa.
– Taskussa puhelinta ei saa pitää, mutta eihän me toki mitään ruumiintarkastuksia sen suhteen tehdä, Vedenjuoksu selventää.
Opetuksessa puhelinta toki edelleen käytetään. Se vaatii opettajalta enemmän ennakointia, sillä oppilaille on aina kerrottava etukäteen, että ottakaa kännykät sitten ensi kerralla mukaan.
– Se on ehkä ainoa pieni miinus tässä asiassa.
Vedenjuoksu myöntää olleensa lakia kohtaan ennakkoon skeptinen.
Hän epäili, että kännyköiden laittamisesta pois joudutaan vääntämään paljon oppilaiden kanssa. Toisin kuitenkin kävi.
Kun laki on kaikille sama kaikkialla Suomessa, ei opettajien tarvitse juuri perustella, miksi toimitaan niin kuin toimitaan.
– Asiasta ei ole tarvinnut hirveästi tapella, Vedenjuoksu kuittaa.
Ennen tilanne oli hieman toinen. Kännyköiden käyttö oppitunneilla oli toki koulun järjestyssäännöissä kiellettyä silloinkin, mutta aina joku oppilaista yritti käyttää puhelinta salaa.
Toisinaan siihen ajoi ryhmäpaine. Joku laittoi naapuriluokasta viestiä ja siihen oli reagoitava heti.
– Kyllähän me aikuisetkin sen tiedämme, että jos kännykkä tärisee taskussa, siitä tulee sellainen olo, että pitäisikö se nopeasti vilkaista.
– Sellainen on nyt jäänyt kokonaan pois. Eikä niitä viestejäkään niin tule kesken oppitunnin, kun kenelläkään toisellakaan ei saa olla puhelimia.
Välitunneilla Vedenjuoksu sanoo kiinnittäneensä huomiota siihen, että siellä kuuluu taas puheensorinaa ja muuta elämää.
Muutos on hänen mielestään positiivinen.
Oppilaat eivät enää istu tuijottelemassa ruutujaan, vaan he juttelevat keskenään ja touhuavat kaikkea sitä, mitä nyt yläkouluikäiset keksivät.
Toki se tuo mukanaan myös levottomuutta, Vedenjuoksu myöntää. Hänen mielestään oppilaiden ikään kuuluva rauhattomuuskin on kuitenkin parempi asia kuin kännyköiden tuoma täydellinen hiljaisuus.
– Tällä tavoin oppilaat oppivat paremmin kasvokkain kommunikointia ja sosiaalisia suhteita. Itse ainakin pidän sitä hyvin tärkeänä.
Vedenjuoksun mukaan välituntien levottomuuteen on pyritty Kempeleen Kirkonkylän koululla vastaamaan tarjoamalla oppilaille enemmän muuta tekemistä.
Helsingissä aineenopettajana työskentelevän Anna Svanljungin mielestä kännykkäkiellon tuoma muutos ei kuitenkaan ole ollut niin merkittävä kuin sitä voisi julkisuuden perusteella olettaa.
Svanljung opettaa Vartiokylän yläkoulussa ruotsia, historiaa ja yhteiskuntaoppia.
Hänen mukaansa puhelimet ovat olleet Vartiokylän koulussa kiellettyjä oppitunneilla ja ruokailuissa jo vuodesta 2020 lähtien. Kielto on myös toiminut, Svanljung sanoo.
– Ne eivät ole olleet koskaan ongelma ainakaan minun oppitunneillani. Uusi laki ei siksi varsinaisesti muuttanut mitään.
Svanljungin mukaan kännykkäkieltoon on ladattu turhauttavan paljon liiallisia odotuksia.
Sitä pidetään hänen mielestään helposti eräänlaisena taikasauvana, joka korjaa kaikki ongelmat Pisa-tulosten laskemisesta lähtien.
– Henkilökohtaisesti se ärsyttää minua, sillä kännykkä on paljon isompi ongelma vapaa-ajalla kuin koulussa, Svanljung puuskahtaa.
Hänen mukaansa kännykkä on tuonut mukanaan sen, että lapset ja nuoret eivät tee läksyjään, eivät lue kokeisiin, liikkuvat vähemmän, ulkoilevat vähemmän ja lukevat kirjoja vähemmän. Myös riittävä yöuni on vähentynyt.
– Oppimistulosten ja Pisa-romahdusten syy on ennemmin siellä kuin koulussa. Koululle on jälleen kerran sälytetty tällaisen vaikean asian hoitaminen, vaikka ongelma on ihan jossain muualla.
Svanljungin mukaan kännykän aiheuttamat ongelmat ovat ennen kaikkea aikuisten vastuulla. Miten lasten vanhemmat itse käyttävät puhelintaan? Tai miten he rajoittavat lastensa puhelimella oloa?
– Tämä on koko yhteiskunnan asia. Suurin ongelma on se, että me aikuiset emme itse pysty olemaan ilman puhelinta, mutta sitten ihmettelemme, miksi nuoret roikkuvat niin paljon kännykällä.
Svanljung kuitenkin myöntää, että kännykkäkielto on yhtenäistänyt käytäntöjä eri puolilla maata. Se on hyvä asia.
Aiemmin käytännöt saattoivat vaihdella hyvinkin paljon kunnasta, koulusta ja opettajasta riippuen.
Nyt laki on kaikille sama, eikä siinä ole paljon kenelläkään nokan koputtamista.
– Se on selkeä takaseinä, jota ei tarvitse sen enempi perustella. Tämä helpottaa monen opettajan työtä.
Laki myös antaa opettajille enemmän valtuuksia kaikenlaisten älylaitteiden kieltämiseen.
Yksi sellainen on Svanljungin mukaan älykello, johon oppilaat saattoivat aiemmin tallentaa vaikkapa englannin sanoja sanakoetta varten. Aiemmin sen poistaminen oli hankalampaa, koska kyse ei ole puhelimesta.
– Nyt voimme sanoa, että kaikki älylaitteet, myös älykellot pois. Toki älykellot eivät ole olleet niin iso ongelma kuin puhelimet, mutta tässä asiassa laki silti selvästi auttaa.
Svanljungin mukaan kännykkäkielto esimerkiksi ruokailussa on tuonut mukanaan mukavan keskustelevan ilmapiirin.
Oppilaat juttelevat ruokapöydässä keskenään, kun kännykkä ei vie kaikkea huomiota.
– Tässäkin meidän aikuisten on syytä muistaa, ettei ruokailua valvova opettaja voi itse selata samalla kännykkää. Oppilaat huomaavat sen heti ja vaativat perustelua, että miksi aikuisilla on eri säännöt.