Näkökulma: Sairaaloiden kohtalo rokottaa keskustan kannatusta Pohjois-Pohjanmaalla
Ylen teettämän tuoreen kannatusmittauksen uutisointi saa keskustalaisten otsat rypistymään. Erityisen vakavia ilmeet ovat Oulun vaalipiirissä, pääministeri Juha Sipilän kotikentällä, josta Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turjan mukaan puolueen kannatuksen lasku lähes kokonaan aiheutuu.
Tulosta on uutisoinnissa katsottu pitkälti maahanmuuttokysymyksenä, koska perussuomalaisten kannatus on samaan aikaan kasvanut.
Tutkimusjakson aikana uutisoitiin Oulun seksuaalirikoksista, jotka kohdistuivat alaikäisiin ja Helsingin Arabianrannan surmatyöstä, jonka uhri oli pieni poika. Näilläkin on ollut vaikutusta, mutta pelkästään maahanmuuttokysymykset eivät selitä keskustan luisua. Ainakin vaalipiirin eteläosassa suurin syy kannatuksen laskuun on Oulaskankaan sairaalan synnytysosaston sulkeminen ja huoli Raahen aluesairaalan kohtalosta.
Moni keskustan kannattaja ei tällä hetkellä aio äänestää ketään.
Hallituksen toimintaan ollaan pettyneitä muuallakin. Syitä riittää alkoholipolitiikasta koulutusleikkausiin ja indeksien jäädytyksestä aktiivimalliin.
Saattaa olla, että ongelmien juuret ovat nykyistä hallituskautta kauempana, mutta sillä ei ole väliä. Hallitus joutuu asioista vastaamaan.
Ongelmat ovat aina mediassa hyvin esillä ja opposition toimenkuvaan kuuluu hallituksen toimien arvostelu. Ja vastustaminen.
Niinpä demaritkin ovat vastustaneet jyrkästi kaikkia hallituksen tekemiä leikkauksia, vaikka vaalien alla itse esittelivät kolmen miljardin euron leikkauslistaa.
Mielikuvat hallitsevat. Kaikki osaavat luetella hallituksen pahoja tekoja. Hyvät unohtuvat.
Kannatusmittauksen tuloksiin kannattaa suhtautua vakavasti, mutta ei niistä pidä lannistua. Kannatusmittaus ei ole ennuste. Jos siihen suhtaudutaan ennusteena, se varmasti toteutuu. Kannattaa siis analysoida tulos, tehdä siitä johtopäätökset ja toimia niiden mukaan.
Vaalityö on vasta alkuvaiheessa.
Ehdokkaat varmasti muistavat oman profiilin nostamisen ohella huolehtia myös puolueen uskottavuudesta. Heidän etunsa mukaista on muistuttaa, miten Suomea on pantu kuntoon. Pääministerin johdolla on toteutettu keskustan keskeiset vaalilupaukset. Työllisyys on parantunut enemmän kuin yksikään asiantuntija uskoi. Ja parannusta on tapahtunut kautta maan. Kainuussakin on jo työvoimapula.
Varmasti ehdokkaat muistuttavat myös siitä, miten paljon tämä hallitus on satsannut liikenneväyliin.
Olisiko sinipunainen tai punavihreä hallitus käyttänyt kaksi miljardia perustienpitoon? Nyt on kunnostettu syrjäisiäkin sorateitä.
Opiskelijoita ja lapsiperheitä on muistettu, pienimpiä vanhempainrahoja ja sairaspäivärahoja on korotettu ja takuueläkettä nostettu. Esimerkkejä riittää.
Eniten kannatusta nostavat hyvät ehdokkaat ja hyvä vaaliohjelma, jota on valmisteltu huolella ja suurella joukolla. Sen tavoitteet ovat varmasti sellaisia, että äänestäjien on niihin helppo yhtyä. Heidän on vain saatava niistä kuulla.
Se vaatii työtä ja ponnisteluja ja kaikkialla Suomessa.
Pohjois-Pohjanmaan keskustapiirillä tietysti on keskeinen rooli. Ei niinkään siksi, että se on pääministerin kotipiiri. Vaan siksi, että se on piireistä suurin ja vahvin. Jos kannatusprosentti siellä tippuu, ei tilannetta muissa vaalipiireissä pystytä paikkaamaan.
Tämä tiedetään, eikä piirin järjestöväki varmaankaan jää sivusta seuraamaan ehdokkaiden ahkerointia. Vielä muistetaan, miten kevään 1995 vaaleissa galluppien lupaama varma tappio saatiin kovalla työllä vaihtumaan yhteen lisäpaikkaan.
