Näkökulma: Miljoonien pakolaisten taakka kävi Erdoganille liian raskaaksi – syitä kurdialueiden moukarointiin kannattaa etsiä Turkin sisäpolitiikasta

Turkin päätös heittää bensaa Syyriassa kahdeksan vuotta raivonneen sisällissodan liekkeihin tuntuu käsittämättömältä, mutta pääkaupunki Ankarassa maahantunkeutumisen motiivi on kristallin kirkas.

Jopa 3,6 miljoonasta Turkkiin paenneesta Syyrian pakolaisista on tullut presidentti Recep Tayyip Erdoganille poliittinen taakka, josta itsevaltainen johtaja aikoo nyt hankkiutua eroon.

Hyökkäämällä kurdialueelle Erdogan yrittää punnertaa luisumaan päässeet kannatuslukunsa uuteen nousuun.

Kun Syyrian sisällissota puhkesi vuonna 2011, Erdogan esiintyi vielä jalomielisenä sunnimuslimien suojelijana.

Turkkiin rakennettiin jättimäisiä telttakaupunkeja Syyrian presidentti Basar al-Assadin hirmuhallintoa pakeneville.

Nyt Erdoganilla on toinen ääni kellossa: pakolaisten on aika kerätä kamppeensa ja lähteä kotiin.

Erdogan haluaa siirtää miljoonia sunniarabeja Syyrian kurdien asuttamille alueille.

On myös väitetty, että samalla Turkki yrittäisi puhdistaa takapihansa kurdeista kokonaan.

Ääneen lausuttu tavoite on kuitenkin 500 kilometriä pitkän ja 30 kilometriä leveän vyöhykkeen perustaminen Syyrian rajalle.

Alueelle rakennettaisiin satojen tuhansien kotien lisäksi esimerkiksi sairaaloita, kouluja ja moskeijoita.

Infrastruktuuri on epäilemättä tarkoitus pystyttää turkkilaisin voimin – mutta kansainvälisellä rahoituksella.

Käytännössä vuodesta 2003 asti Turkkia hallinnut Erdogan on kohdannut viime aikoina monia poliittisia takaiskuja.

Viime kesäkuun paikallisvaaleissa turkkilaiset suistivat presidentin johtaman AKP-puolueen vallasta muun muassa maan tärkeimmissä kaupungeissa Istanbulissa ja Ankarassa.

Ilmeisesti kansa rankaisi valtapuoluetta sakkaavasta taloudesta ja korruptioskandaalien osoittamasta häikäilemättömyydestä.

Lisäksi Erdoganiin pettyneiden Turkin politiikan raskassarjalaisten kerrotaan suunnittelevan kilpailevan puolueen perustamista.

Koska vuosia kestänyt avoimien ovien pakolaispolitiikka ei enää nauti suosiota, Erdogan haluaa suunnata huomion Turkin sisäpolitiikan sotkuista Syyrian rajaseudulle.

Turkin viranomaiset ovat jo pidemmän aikaa hiostaneet pakolaisia tekemällä kotietsintöjä ja pidätyksiä etenkin suurimmissa kaupungeissa. Lisäksi kerrotaan, että väkeä olisi jo kyyditty Syyrian puolelle taisteluista huolimatta.

On myös lanseerattu erityinen palvelunumero, jotta laittomia maahantulijoita olisi helpompi käräyttää.

Vaikka sotilasoperaatio Pohjois-Syyriassa alkoi vasta keskiviikkona, sen laineet lyövät jo Kreikkaan ja Kyprokselle.

Euroopan unionille tilanne on äärimmäisen kiusallinen, sillä se on ulkoistanut pakolaisongelmansa hoidon Turkille vuonna 2016 solmitulla sopimuksella.

EU on ostanut itselleen aikaa miljardeilla euroilla, mutta unionin yhteinen turvapaikkapolitiikka on yhä levällään.

Nyt Erdogan uhkaa avata patoamansa pakolaisväylän, jos EU ei tue Turkin suoja-aluehanketta.

Päätös nostaa kurdit tikun nokkaan on seurausta nationalistisen puheenparren uudesta vahvistumisesta Turkissa.

Nuiva asenne vähemmistöä kohtaan juontaa juurensa jo tasavallan syntyvuosiin 1920-luvulle.

Suuri osa etnisistä turkkilaisista on näihin päiviin saakka nähnyt kurdien erilaisen identiteetin uhkana.

Vaikka Syyrian kurdien peshmerga-joukot niittivät kunniaa Isisin vastaisessa sodassa, Turkki pitää niitä edelleen Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n jatkeena – eli terroristeina.

Siksi Turkki haluaa puskea Syyrian kurdijoukot kauemmaksi rajastaan.

Sotilasoperaation taustalla vaikuttaa myös pelko siitä, että Turkissa asuvien kurdien itsenäistymisvaatimukset nousevat esille. Jopa joka viides turkin kansalainen on etnisesti kurdi.

Ennen kaikkea Syyrian kurdialueen moukarointi kertoo silti Erdoganin poliittisesta haavoittuvuudesta. Kurdit joutuvat maksamaan siitä kovaa hintaa.

Samalla Syyrian sota paisuu uudelleen, Isis-vangit voivat päästä vapaiksi ja miljoonien pakolaisten paine uhkaa horjuttaa Eurooppaa. Lisäksi sodassa ovat mukana tavalla tai toisella arvaamattomat valtiot Iranista Saudi-Arabiaan ja Venäjään.

Varmaa on, että vihan ja katkeruuden siemeniä kylvetään vuosikymmeniksi eteenpäin ja siviilit kärsivät.

Erdogania se tuskin juuri surettaa – hän tiukentaa otetta vallankahvasta.