Näkökulma: Heistäkö Rinteen hallituksen keskustaministerit? – tuolileikki huippupesteistä käy kuumana hallitusneuvotteluiden kulisseissa
Ministeriruletti on jo pyörähtänyt käyntiin, vaikka seuraavasta hallituksesta vasta neuvotellaan.
Pohjakosketuksen eduskuntavaaleissa ottaneelle keskustalle on kuin kohtalon oikusta tarjolla vaikutusvaltaiset ja näyttävät paikat Antti Rinteen (sdp.) hallituksessa.
Käden ulottuvilla ovat eduskunnan puhemiehen paikka sekä viisi ministerisalkkua.
Jos SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n hallitus näkee päivänvalon, ministereitä nimetään todennäköisesti vähintään 18.
Vertailun vuoksi Juha Sipilän keskustavetoinen hallitus aloitti urakkansa vuoden 2015 kesällä 14 ministerillä. Määrää jouduttiin lisäämään vaalikauden aikana.
Hallituksenmuodostaja Rinne on omien sanojensa mukaan jo ilmoittanut neuvottelukumppaneilleen mielipiteensä suotavasta ministerien määrästä.
Onkin päivänselvää, että median lisäksi ennusteita tehtaillaan kiivaasti myös puolueiden sisällä.
Keskustassa keskeisiä valintakriteereitä ovat muun muassa alueellinen kattavuus, sukupuoli ja ikä: ministeriryhmästä pitäisi muovata tasapainoinen paketti.
Keskustan pakka on siinä mielessä levällään, että puheenjohtaja Juha Sipilän aikeet ovat vielä hämärän peitossa.
Kempeleläistä talousosaajaa sopivampaa valtiovarainministeriä olisi vaikea keksiä, mutta Sipilä itse suhtautuu kaavailuihin penseästi.
Puolueen vetovastuusta ensi syksynä luopuva Sipilä on kertonut, etteivät ministerin tai puhemiehen tehtävät kiinnosta häntä.
Onkin todennäköistä, että keskustan ministerijohtoon nostetaan joku muu kuin Sipilä, vaikka istuva puheenjohtaja vetää puolueen hallitusneuvottelut maaliin saakka.
Vain keskusta päättää keskustan ministereistä.
Keskustavaikuttaja Kari Hokkanen toivoo Suomenmaan blogissa , että Sipilä jatkaisi vastuun kantamista valtion kirstunvartijana.
Onkin tuulesta temmattua väittää, ettei SDP hyväksyisi Sipilää ministeriksi – vain keskusta päättää keskustan ministereistä.
Keskustapomon pätkäministeriys olisi paikallaan, jotta keskusta saisi kipeästi tarvitsemansa pirteän ja puhdistavan puheenjohtajakisan.
Sipilän seuraajapeliä voi nimittäin pitää pelattuna, jos keskustan raskain salkku menee suoraan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkoselle.
Huippusuositun Annika Saarikon jättäytyminen ulos puheenjohtajakisasta kun teki Kaikkosesta kertarysäyksellä ylimääräisen puoluekokouksen ennakkosuosikin.
Jos Sipilä suostuisi hoitamaan valtiovarainministerin tehtävää puheenjohtajakautensa loppuun, Kaikkonen voisi tuoreen mandaattinsa turvin ottaa kantaakseen keskustan painavimman salkun.
Ministerinimitykset riippuvat myös niistä salkuista, jotka keskustalle siunautuvat.
Vaikka Saarikko ei ole enää mukana puheenjohtajaspekulaatioissa, hänen nimensä on kovaa valuuttaa ministeripörssissä.
Olisikin valtava ihme, jos Saarikko ei jatkaisi seuraavassa hallituksessa ministerinä.
Myös Sipilän hallituksessa hän aloitti ministerinä vasta puolessa välissä vaalikautta perheenlisäyksen vuoksi.
Kirkkaimpiin parrasvaloihin on nousemassa myös keskustan varapuheenjohtaja ja toisen kauden kansanedustaja Katri Kulmuni.
Lapin vaalipiirin äänikuningatar on keskustan nuoren kaartin todennäköisin ministeri.
Aluepolitiikan nimeen vannovassa puolueessa lasketaan, että torniolaisen Kulmunin istuttaminen ministeriauton takapenkille tukevoittaa keskustan jalansijaa Pohjois-Suomessa.
Vahva ministerikandidaatti ponnistaa myös Kiuruvedeltä.
Kulmunin tavoin keskustan varapuheenjohtajana toimiva Hannakaisa Heikkinen luovi myrskynsilmässä viime vaalikauden loppumetreillä, kun sote- ja maakuntauudistuksen käsittely jumiutui valiokuntakäsittelyyn.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle uskaltaa povata pestissään jatkoa, mutta pienellä varauksella.
Kaakkois-Suomen pitkäaikainen kansanedustaja nousi ministeriksi viime vaalikauden puolivälissä, kun Kimmo Tiilikaisen taakkaa päätettiin keventää.
Perikeskustalaiselle salkulle olisi toki muitakin ottajia, kuten aihealueen keskisuomalainen spesialisti Anne Kalmari.
Koska ministerin paikkoja on tarjolla vain rajallinen määrä, osa viime hallituksen avainpelaajista jää tuolileikissä väistämättä nuolemaan näppejään.
Esimerkiksi kelpo suorituksiin yltäneiden Anu Vehviläisen ja Mika Lintilän pestit voivat päättyä tältä erää, jos ministeriryhmään päätetään nostaa tuoreita kasvoja.
Ministerinimitykset riippuvat kuitenkin myös niistä salkuista, jotka keskustalle siunautuvat.
Esimerkiksi kansanedustaja Mikko Savola sopisi puolustusministeriksi. Keskustaedustajat Markus Lohi ja Antti Kurvinen olisivat puolestaan oikeusoppineina valmiita oikeusministerin tehtävään.
Myös kansanedustaja, eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Hanna Kosonen tähtää epäilemättä ministeriksi.
Myös hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle jyvitetyn eduskunnan puhemiehen pestin täyttäminen on kuuma peruna.
Keskusta menetti vaaleissa viimeisenkin kansanedustajan paikan Helsingistä.
Puolueella onkin kova savotta Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa, kunnes metropolikannatuksen saa edes tyydyttävälle tasolle.
Alueellisen kattavuuden nimissä ministerivalinnoissa ei pitäisikään ylenkatsoa ruuhka-Suomea.
Keskustalla on nyt Helsingissä vaihtopenkillä esimerkiksi viime hallituksen ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen kaltaisia piinkovia osaajia.
Myös hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle jyvitetyn eduskunnan puhemiehen pestin täyttäminen on kuuma peruna.
Jos Sipilä ei lämpene tehtävälle, se kuuluisi itseoikeutetusti ex-pääministeri, konkariedustaja Matti Vanhaselle. Vanhanen on kuitenkin menossa syksyllä sydänleikkaukseen.
Kinkkisestä tilanteesta huolimatta keskustan riveistä löytynee eduskunnalle sopiva nuijanheiluttaja, kuten ministeripelin perkaaminen osoittaa.
Artikkelia täsmennetty 15.5. klo 9:02. Syyskuussa järjestettävän ylimääräisen puoluekokouksen pitopaikkaa ei ole vielä päätetty. Vantaalla keskustan puoluekokous pidetään ensi vuonna.
