"Muistan ne sanat: tämä on verilöyly" – Pohjois-Irlannin verinen sunnuntai kiihdytti väkivallan kierrettä
Pohjoisirlantilainen Denis Bradley oli 26 vuoden ikäinen nähdessään brittisotilaiden ampuvan 13 siviiliä hengiltä kesken mielenosoituksen. Nyt seitsemänkymppinen entinen pappi muistaa järkytyksensä edelleen.
– Voimakkain tunteeni oli se, menenkö maassa makaavien ruumiiden luokse vai enkö. Jos menen, minut ammutaan kuoliaaksi. Jos en mene, en ole kovin tyytyväinen itseeni, hän muistelee uutistoimisto AFP:lle.
Verilöyly tapahtui tasan 50 vuotta sitten eli tammikuun 30. päivänä 1972 Pohjois-Irlannissa kaupungissa, jota kutsutaan Derryksi ja Londonderryksi.
Pohjois-Irlannin kansalaisoikeuksia ajava järjestö NICRA järjesti mielenosoituksen vastustaakseen katolisten nationalistien internointeja eli kiinniottoja ilman oikeudenkäyntiä.
Marssi oli laiton, sillä Pohjois-Irlannin protestanttiviranomaiset olivat asettaneet vuoden mittaisen mielenosoituskiellon levottomuuksien vuoksi. Aiemmissa mielenosoituksissa oli vaadittu katoliseen vähemmistöön kohdistuneen syrjinnän lopettamista, ja lisäksi ryhmien välillä oli ollut väkivaltaisuuksia.
Kulkue alkoi muutaman kilometrin päästä kaupungin keskustasta. Brittisotilaat oli asemoitu barrikadeille estämään marssijoiden pääsy keskustaan.
Barrikadien lähelle päästyään osa väkijoukon nuorista alkoi heittää kiviä sotilaita kohti. Joukkojen käskettiin aloittaa pidätykset ja paikalle saapui aseistettuja autoja.
Pian sotilaat alkoivat ampua. Kymmenessä minuutissa 13 ihmistä oli kuollut ja toistakymmentä haavoittunut. Yksi haavoittuneista kuoli myöhemmin sairaalassa. Kuusi kuolonuhreista oli 17-vuotiaita.
Bradley kertoo olleensa noin parinkymmenen ihmisen porukassa, jonka brittijoukot saartoivat pois vietäväksi. Sitten joku huomasi hänen papinkauluksensa ja käski päästää hänet menemään.
Bradley kertoo kohdanneensa brittisotilaspapin poistuttuaan paikalta. Sotilaspappi oli kysynyt, onko Bradley kunnossa.
– Sanoin, että tämä on verilöyly. Muistan ne sanat: tämä on verilöyly. Hän sanoi, ettei hän tiedä, mitä on tapahtunut.
Tapaus oli yksi merkittävimmistä vaiheista Pohjois-Irlannin vuosikymmeniä kestäneen konfliktin aikana. Väkivaltaisuuksissa kuoli tuhansia ihmisiä, ja hauras sopu saatiin aikaan vuonna 1998 pitkänperjantain sopimuksella.
Epäselvyys tapahtumien kulusta jatkui vuosikymmeniä. Brittijoukot väittivät, että sotilaita oli alettu ampua ja heitä vastaan oli hyökätty naulapommeilla.
Samana vuonna julkaistussa raportissa sotilaiden näkemykset kelpuutettiin laajalti sellaisenaan sekä sanottiin Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n taistelijoiden soluttautuneen mielenosoittajien joukkoon.
Riippumattomat kuvaukset tapahtumasta eivät kuitenkaan vahvistaneet väitteitä, pommeja tai aseita ei löytynyt eikä yksikään sotilas vahingoittunut.
Kampanjoinnin seurauksena aloitettu uusi tutkinta aloitettiin vuonna 1998.
Vuonna 2010 julkaistussa raportissa todettiin, että uhrit eivät olleet aseistautuneita ja että sotilasjoukot olivat antaneet tapahtumista vääriä tietoja. Osaa ammuttiin selkään, osa uhreista oli maannut maassa ja jotkut heiluttivat valkoista nenäliinaa rauhan merkiksi.
Sotilaat eivät olleet antaneet minkäänlaista varoitusta ennen ampumisen aloittamista. Lisäksi raportissa huomautetaan, että ampuminen oli ”katastrofi” Pohjois-Irlannille ja sitä seurasi entistä enemmän väkivaltaa.
Brittijoukkojen sotilaiden syytteistä ja syyttämättä jättämisestä on väännetty vuosikymmeniä. Viime vuonna brittihallitus esitti lakia, joka suojelisi Pohjois-Irlannissa olleita sotilaita ”kiusanpäiten” nostetuilta syytteiltä.
Arvostelijoiden mukaan laki olisi käytännössä armahdus sekä sotilaille että entisille puolisotilaallisille joukoille.
Pohjois-Irlannin asioista vastaava ministeri Brandon Lewis on sanonut ymmärtävänsä lain olevan monille hankala paikka, mutta hänen mukaansa se on ”paras tapa auttaa Pohjois-Irlantia eteenpäin sovittelun tiellä”.
Verisen sunnuntain ampumisessa kuolleen William Nashin sisko Kate Nash on tuominnut oikeusprosessien keskeytyksen sanomalla, ettei maalla ole oikeutta kutsua itseään demokratiaksi, jos se on nostanut jonkun lain yläpuolelle.
Pohjois-Irlannin rauha on ollut koko ajan herkkä asia, ja se on noussut uudelleen esiin Britannian EU-eron myötä.
Pohjois-Irlannin ja Irlannin välille ei ole haluttu niin kutsuttua kovaa rajaa, minkä unionistit ovat nähneet uhkana Pohjois-Irlannin asemalle kuningaskunnassa.
Pohjois-Irlannin kansalliskokouksen vaalit järjestetään toukokuussa, ja niiden tulosta seurataan tarkasti. Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n entinen poliittinen siipi Sinn Fein saattaa olla voittamassa ennen hallitsevassa asemassa olleet unionistit.