Mitä ihmettä Ranskassa tapahtuu? – Tutkija: Huolestuttavaa koko Euroopan kannalta
Äärioikeiston nousu Ranskassa on huolestuttavaa koko Euroopan kannalta, sanoo tutkimusjohtaja Niilo Kauppi Helsingin yliopistosta Suomenmaalle.
Äärioikeistolainen Kansallinen liittouma sai Ranskan sunnuntaisissa eurovaaleissa noin 32 prosentin kannatuksen. Presidentti Emmanuel Macronin liberaali puolue ylsi vain noin 15 prosentin kannatukseen.
Eurovaalien jälkeen Macron hajotti parlamentin ja määräsi maahan uudet vaalit. Ne pidetään kesä–heinäkuun vaihteessa.
Kauppi on tutkijana perehtynyt aktiivisesti Ranskan poliittiseen tilanteeseen. Hänen mukaansa maassa purkautuu nyt laajaa pettymystä koko poliittiseen järjestelmään. Macron on epäonnistunut lunastamaan häneen kohdistuneet odotukset politiikan uudistajana.
Kaupin mukaan on hyvin mahdollista, että laajaa kannatusta keränneet äärioikeistolaiset nousevat Ranskan pääministeripuolueeksi parlamenttivaalien jälkeen.
Kansallisen liittouman vain 28-vuotiaasta puheenjohtajasta Jordan Bardellasta tulisi maailman nuorin pääministeri.
Se tietäisi tuulisia aikoja paitsi Ranskan sisäpolitiikkaan myös koko Eurooppaan.
Huolestuttavinta äärioikeiston nousussa on Kaupin mukaan puolueen suhtautuminen Venäjään ja Ukrainan tukemiseen.
Kansallisen liittouman todellinen johtohahmo Marie Le Pen on suhtautunut kriittisesti Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa, mutta sitä ennen hän on tukenut Krimin liittämistä Venäjään ja saanut Kremliltä suoraa rahallista tukea.
Kaupin mukaan Le Pen ja hänen puolueensa ovat myös jättäneet Euroopan parlamentissa systemaattisesti äänestämättä kaikissa Ukrainan tukemista koskevissa kysymyksissä.
Kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi puhui viime viikolla Ranskan kansalliskokoukselle, äärioikeiston edustajat eivät saapuneet lainkaan paikalle.
– Näitä asioita ei Suomessakaan niin hyvin tiedosteta, vaikka asiasta puhutaankin. Sillä on paljon merkitystä myös Suomelle, ketkä Ranskassa ovat vallassa, Kauppi sanoo.
Huolta äärioikeiston nousu herättää muutenkin.
Ranska on Saksan jälkeen EU:n toiseksi suurin jäsenmaa. Le Pen ja kansallinen liittouma ovat pitkään ajaneet Ranskan eroa sekä eurosta että Euroopan unionista. Sittemmin fokus on vaihtunut EU:n muuttamiseen sisältä päin.
Mihin suuntaan EU sitten kehittyisi, on oma huolestuttava kysymyksensä. Sitä ei voi ohittaa olankohautuksella, jos Ranskan kaltainen iso EU-maa muuttuu unionia kohtaan hyvin kriittiseksi.
Ohittaa ei voi sitäkään, että äärioikeisto on nousussa myös muualla Euroopassa. Saksassa se ylsi eurovaalien kakkossijalle, Italiassa laitaoikeisto on pääministeripuolueen asemassa.
Sitä kysytään nyt paljon, löytävätkö puolueet EU:ssa nyt yhteisen sävelen. Tähän saakka Euroopan äärioikeistolaisten puolueiden yhteistyötä ovat häirinneet lukuisat ristiriidat.
Todella ikävä ilmiö on Kaupin mukaan se, että äärioikeiston nousun myötä eri väestöryhmiin kohdistuva hyvin kriittinen puhe on uinut Ranskassa poliittiseen keskusteluun. Äärioikeisto suhtautuu jyrkän kielteisesti maahanmuuttoon mutta myös maassa asuviin ulkomaalaisiin.
– Tietyt arvot ja demokratia ovat vaarassa, jos äärioikeisto nousee merkittäviin valta-asemiin, Kauppi summaa.
Peliä ei kuitenkaan ole menetetty, Kauppi tähdentää. Hän korostaa, että Ranska on hyvin presidenttikeskeinen maa.
Vaikka kansallinen liittouma nousisikin pääministeripuolueen asemaan, ei Ranskan ulkopolitiikka siitä suoraan heilahda mihinkään suuntaan.
Ranskassa presidentti päättää ulko- ja puolustuspolitiikasta. Presidentti voi myös hajottaa parlamentin ja edistää lakihankkeita kansalliskokouksen vastustuksesta huolimatta. Pääministeri vastaa enemmän sisäpolitiikasta.
– Ei Ranskan Ukraina-tuki ole suoraan kaatumassa, vaikka kansallinen liittouma saisikin valtaa. Macron on vallassa vuoteen 2027 asti ja edistää omia tavoitteitaan siihen saakka.
Helppoa se ei silti ole. Kaupin mukaan päätöksenteko Ranskassa voisi jumiutua merkittävästi, jos presidentti ja pääministeri ovat jatkuvasti erimielisiä ja pyrkivät kampittamaan toistensa politiikan tekoa.
– Se hankaloittaisi hirveän montaa asiaa ja loisi valtavasti epävarmuutta, että mikä on Ranskan kehityssuunta.
Kaikessa Ranskassa nyt tapahtuvassa on kyse vuoden 2027 presidentinvaaleista, Kauppi arvelee.
Macron ei itse voi enää pyrkiä kolmannelle jatkokaudelle. Huolta herättää Le Pen, jonka uskotaan jälleen pyrkivän tasavallan ykköspaikalle. Sitä ennen Kansallinen liittouma pyrkii kasvattamaan kannatustaan vaali vaalilta.
Se saattoi Kaupin mukaan olla myös keskeinen vaikutin Macronin päätökselle julistaa uudet vaalit.
Macron saattoi pelata hyvin riskaabelia peliä ja laskea sen varaan, että muut puolueet pystyvät tiivistämään rivinsä ja estämään yhdessä äärioikeiston valtaannousun.
– On täysin avoin kysymys, miten se onnistuu, koska siellä on hyvin erilaisia poliittisia voimia, hyvin erilaisilla mielipiteillä.
Uusien vaalien tiukka aikataulu on hyvin haasteellinen kaikille puolueille. Se saattaa kuitenkin Kaupin mukaan suosia hyvin järjestäytyneitä puolueita. Ne kykenevät asettamaan ehdokkaitaan nopeasti ja organisoidusti. Vastaavasti äärioikeistolle nopea ehdokasasettelu voi tuottaa haasteita.
– Oliko kiireinen aikataulu osa Macronin peliä? Emme tiedä, Kauppi pohtii.
Osa hyvin riskialtista peliä voi olla sekin, että Macron haluaa nyt tarjota Kansalliselle liittoumalle mahdollisuuden nousta valtaan.
Kaupin mukaan Macron saattaa laskea sen varaan, että vastuun kantaminen söisi äärioikeiston kannatusta. Niin politiikassa tuppaa usein käymään.
Pääministeripuolueen asemassa Kansallinen liittouma joutuisi etsiä yhteistyötahoja muista puoleista saadakseen tavoitteitaan edistettyä. Se on kuitenkin hyvin hankalaa. Muut puolueet todennäköisesti kieltäytyvät yhteistyöstä ja äärioikeiston mahdollisuudet muuttaa politiikan suuntaa valuisivat hukkaan.
– Äärioikeisto ei ole koskaan aikaisemmin joutunut ottamaan poliittista vastuuta. Macron ehkä ajattelee äänestäjien nyt näkevän, etteivät äärioikeistolaiset osaa hoitaa asioita sen paremmin. Hän ehkä laskee, että kannatus ehtii sulaa kolmessa vuodessa ennen presidentinvaaleja.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ei ole lainkaan takeita siitä, että Macronin peli onnistuu.
Kaupin mukaan äärioikeiston nousu Ranskassa on niin iso ilmiö, ettei sitä ole helppo kääntää. Aiemmin puolueen äänestäjät löytyivät tietyistä väestöryhmistä kuten työttömistä, yhteiskunnan laitamille ajatuneista tai sosialisteihin pettyneistä.
Nyt puolueen äänestäjiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista niin maaseudulta kuin kaupungeista.
– 30 prosentin osuus äänestäjistä on valtavan iso luku. Äärioikeisto on onnistunut tavoitteessaan esiintyä ihan tavallisena poliittisena liikkeenä. Huolestuttavaa on se, mitä sitten tapahtuu, jos puolue saa vallan omiin käsiinsä. Mihin tämä kaikki sitten johtaa?