Ministeripesti koetteli Juha Rehulan luottamusta ihmisiin – "Olen miettinyt palaanko enää koskaan sellaiseksi, mikä olin aiemmin"

Kansanedustaja, keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula seisoo ohrapellon reunalla ja viittilöi viljavainion ja metsien yli kohti vastakkaisen mäen lakea.

Mäen päällä erottaa juuri ja juuri kaksi keltaista rakennusta. Taloista toinen, se harmaakattoinen, on Rehulan lapsuudenkoti.

Rehulan juuret ovat vahvasti näissä maisemissa. Hänen sukunsa on asunut samalla mäellä Päijät-Hämeen Hollolassa todistettavasti vuodesta 1697.

Tärkein paikka löytyy kuitenkin kahdeksan kilometrin päästä. Siellä, keskellä kirkonkylää, kohoaa Hollolan keskiaikainen harmaakivikirkko.

Suomen historian vaiheiden lisäksi kirkon seinät ovat todistaneet Juha Rehulan elämän kohokohtia. Niihin kuuluvat kävely alttarille yhdessä Johanna-puolison kanssa sekä pariskunnan lasten ristiäiset.

– Jos mä jossakin olen kiinni, mä oon siellä, Rehula sanoo painokkaalla tyylillään.

Haastatteluhetkellä on kulunut alle kuukausi siitä, kun Rehula luovutti perhe- ja peruspalveluministerin salkun seuraajalleen Annika Saarikolle (kesk.).

Rehula kertoo, että tiiviiden sote-vääntöjen jälkeen ministerivaihdos tuntui helpottavalta, mutta myös haikealta.

Painon vierähtäminen harteilta on antanut tilaa ajatella.

Rehula kertoo kesän aikana käyneensä mielessään läpi mennyttä – tehtyjä päätöksiä, sote-valmistelun eri vaiheissa valittuja polkuja ja omaa poliittista uraansa.

Vaikka Rehulalla oli ennen viimeisintä ministerinpestiään takanaan toistakymmentä vuotta kansanedustajan tehtävissä, hän kuvaa päättynyttä perhe- ja peruspalveluministerin tehtävää politiikan korkeakouluksi.

Rehula kertoo 25 ministerikuukauden myös kyynistäneen ja koetelleen luottamusta ihmisiin.

– Olen miettinyt palaanko enää koskaan sellaiseksi, mikä olin aiemmin.

Kun mut pistetään kiskoille, mä meen niitä kiskoja.

Juha Rehula

Rehula palaa pohdinnoissaan välillä myös kritiikkiin, jota sai ministeriaikanaan.

– Se on osa tätä työtä, että miettii, mitä olisi voinut tehdä toisella tavalla.

Rehula sanoo ymmärtävänsä kritiikkiä.

– Filatovin Tarja on verrannut, että olen kuin rautatieläinen. Kun mut pistetään kiskoille, mä meen niitä kiskoja. Mulla on siinä edelleenkin opettelemista, että osaan vaihteen kohdalla vaihtaa kiskoja. Joillekin se näyttäytyy ylimielisyytenä ja kovakorvaisuutena.

Vaikka kritiikki harmitti silloin ja pyörii ajatuksissa edelleen, se ei lamauttanut Rehulaa.

– Politiikkaa tehdään luottamuksen varassa. Kun on kovaa maata jalkojen alla, kestää paljon, hän sanoo.

Keskustan kannatus on kulkenut kuluneella vaalikaudella alamäkeä. Samaan aikaan kun kansalaisten mielikuva keskustasta ja pääministeri Juha Sipilästä on heikentynyt, myös kenttäväen kritiikki keskustan hallituspolitiikkaa kohtaan on voimistunut.

Rehulan mielestä keskustalla on kannatuslukujen valossa peiliin katsomisen paikka.

Hänen mukaansa keskustapoliitikoilla on tapana hyvinä aikoina kehua puoluetta, mutta vaikeuksien tullen vetäytyä paitsioon.

– Kun tavoitteita aletaan toimeenpanna ja kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä, sama henkilö, joka aiemmin kehui tavoitetta, kertoo nyt, mikä kaikki on mennyt pieleen.

Rehula osoittaa kohti taivasta.

– Keskustalaisten syvää identiteettiä on, että tavoite on tuolla. Ja se lasi jää helposti puoliksi tyhjäksi. Joku toinen tekisi vastaavista saavutuksista aaltoja.

Rehula korostaa, että kritiikkiä keskustan politiikasta ja toiminnasta saa ja pitää esittää.

– Tämä puoluehan loppuu, jos tätä ei saa kritisoida. Jo se tunne, että ei voi arvostella, riittää siihen, että kaikki ei ole puolueessa kunnossa.

– Toinen puoli on, että politiikassa maailman helpoin tehtävä on arvostella, paljon vaikeampaa on kertoa, mitä pitäisi tehdä.

Rehulan mielestä keskustan pitää nyt miettiä, mitkä ovat puolueen tavoitteet seuraaville vuosikymmenille.

– Keskustassa puhutaan esimerkiksi paljon keskittymiskehityksestä. Annetaanko sen tapahtua ajopuuna, vai yritetäänkö tehdä muutosta hallitusti?

Tämä puoluehan loppuu, jos tätä ei saa kritisoida.

Juha Rehula

Myös puolueen toiminnan kehittämisessä täytyy Rehulan mielestä tunnustaa yhteiskunnan muutos.

Ihmiset eivät enää sitoudu puolueisiin entiseen tapaan. Siksi keskustalla on entistäkin suurempi paine tarjota jäsenilleen aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa.

– Viestin pitää kulkea alhaalta ylöspäin.

Lisäksi keskustan täytyy Rehulan mielestä lähteä valloittamaan heikkoja kannatusalueitaan. Hän muistuttaa, että kuntavaalien jälkeen puolueessa vallitsi yksimielisyys isoihin kaupunkeihin panostamisesta.

– Kaupungeissa pärjääminen on myös taloudellinen kysymys. Onhan se selvä, että jos joku käyttää 200 000 euroa ja joku 50 000, sillä 200 000:lla tekee enemmän.

Hollolalaisen ohrapellon yllä aurinko ja sininen taivas raivaavat tilaa pilvipeitteen takaa. Paljon on muuttunut niistä päivistä, kun Juha Rehula vietti lapsuuttaan mäen päällä olevassa keltaisessa talossa.

Silloin talossa asui pienviljelijäperhe. Tilalla oli kuudesta seitsemään lehmää ja kymmenen hehtaaria peltoa.

– Kerran viikossa käytiin kaupassa ja kerran kuussa kaupungissa Lahdessa, kun oli maitotilipäivä.

Vanhemmat halusivat laittaa Juha-pojan oppikouluun, ja aikaa myöten polku kulki Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosionomiksi.

Vaikka talousasioista ei puhuttu, Rehulalle oli opiskeluaikoina periaatekysymys, että vanhemmilta ei pyydetä rahaa. Niinpä hän rahoitti opintonsa käymällä töissä ja nostamalla lainaa.

– Tampereella oli Vikkula, joka myi parasta ennen -tuotteita. Tiedän, mitä on syödä näkkileipää, tonnikalaa ja makaronia, joiden parasta ennen -päiväys oli kaksi päivää sitten, hän muistelee.

Armeijaikäisenä kuntapolitiikkaan mukaan lähtenyt Rehula ei ole ollut Sipilän hallituksessa ensimmäistä kertaa vaikeiden päätösten kanssa tekemisissä.

Hän muistelee 90-luvun alun kuntapolitiikkaa, kun Hollolasta katosi yhdessä vuodessa 1100 teollista työpaikkaa.

– Se kyyti oli kylmää. Olin työryhmässä, joka valmisteli päiväkotien lakkautuksia. Ne säästötoimenpiteet olivat tosi kovia.

Silti Rehula kertoo menettäneensä politiikan takia yöuniaan myös viime vuosina. Niin voi käydä, kun tekee politiikkaa koko persoonallaan.

– On pappeja ja on leipäpappeja. Mulle tämä on kokovartalohommaa.

Isojen päätösten keskellä Rehula palaa perusasioiden äärelle. Niin kuin maaliskuussa 2016, jolloin sotessa oli niin paljon tavaraa pöydällä, että niihin olisi voinut hukkua.

– Menin oman työhuoneeseeni ja piirsin sen ensimmäisen kuvan. Palasin lähtöruutuun, jotta näin, mihin me oikein ollaan menossa.

Kun Rehulalta kysyy, mihin hän vielä haluaa politiikassa vaikuttaa, hän alkaa muistella ministerinä tekemäänsä vierailua Helsingin Meilahdessa sijaitsevaan syöpäkeskukseen.

– Siellä tehdään maailmanluokan tutkimusta. Ja ne ihmiset, potilaat, jotka ovat siellä, ovat koko yhteiskunnan kirjo. Kaikki saavat parhaan hoidon, siellä on porukka, joka ottaa susta kopin.

– Mä haluan, että se toteutuu kaikkialla Suomessa. Haluan, että se toteutuu myös minun lapsilleni ja heidän lapsilleen.

Rehula viittaa kädellään keltaiseen taloon.

– Kun on lähtenyt tuolta ja nähnyt, että leipä on tosi kovassa. Että se mahdollisuus olisi jatkossakin, se vie mua eteenpäin.

– Esimerkiksi sairaalaverkko. Niin kipeää kuin se tekeekin, mulle se on osa sitä, että meillä on jatkossakin julkisen terveydenhuollon kova ydin tarjolla kaikille, lompakon paksuudesta riippumatta.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 8.9. Lehden voi tilata täältä.