Miehet kokevat eläköitymisen riidanaiheena naisia useammin

Eläkepäivien viettoon liittyvät riidat ovat tutkimusten mukaan melko harvinaisia yli 50-vuotiailla suomalaisilla. Todennäköisesti ne kuitenkin yleistyvät iän myötä, arvioi Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen tutkija Miika Mäki.

– Vanhemmat ja hyvin pitkään yhdessä olleet pariskunnat ovat usein hyvin yhteen hioutuneita, ja elämän varrella on todennäköisesti ollut pahempiakin kriisejä kuin eläköityminen.

Mäki uskoo vuoden 2005 eläkeuudistuksen lisänneen eläkepäiviin liittyviä riitoja. Ennen sitä yleinen vanhuuseläkeikä oli 65 vuotta, mutta muutoksen jälkeen työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeelle on voinut jäädä joustavasti 63–68-vuotiaana ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle jo 62-vuotiaana.

– Kun asiat eivät ole ennalta määriteltyjä, niistä pitää neuvotella, jolloin syntyy helpommin myös kitkaa. Varsinkin silloin, jos kumppaneiden välillä on ikäeroa, ja toinen on jo ehtinyt eläkkeelle, Mäki kuvailee.

Tutkimusten mukaan miehet kokevat eläköitymisen naisia useammin riidanaiheena. Ensimmäisessä avioliitossaan olevat riitelevät eläköitymisestä vähemmän kuin kahdesti tai useammin avioituneet.

– Oma tulkintani tästä on se, että avioliitoissa miehet ovat yleensä muutaman vuoden vanhempia kuin naiset, ja erityisesti toisissa ja useammissa liitoissa ikäero on isompi. Yleensä miehen eläkeikä tulee aikaisemmin, jolloin toiselle saattaa tulla painetta jäädä eläkkeelle jo 63-vuotiaana, Mäki sanoo.

Mäen mukaan korkeakoulutetut ja asiantuntijatehtävissä olevat pitävät muita enemmän työstään. He jatkavat työntekoa pidempään ja usein vielä eläkeiän jälkeenkin. Matalammin koulutetut tekevät useammin ruumiillisempaa työtä ja eläköityvät sen takia aiemmin.

Pariskunnan hyvin erilaiset ajatukset eläköitymisen ajankohdasta synnyttävät herkästi erimielisyyksiä. Työt sitovat yleensä vahvasti tiettyyn paikkaan ja varsinkin aikaan, jolloin toisen työt vaikuttavat pariskunnan yhteiseen arkeen leimallisesti.

– Moni saattaa myös tiedostaa eläkeiän lähestyessä tai heti eläköitymisen jälkeen, että nyt ovat ne viimeiset hetket tehdä tiettyjä asioita, kun molemmat ovat vielä toimintakykyisiä. Ja jos toinen haluaa vain tehdä töitä, kyllä se voi ehdottomasti aiheuttaa pahaa verta pariskunnan välille.

Mäen mukaan monella eläkeikää lähestyvällä on ajatuksena, että eläkkeellä ehtii tehdä monenlaisia projekteja tai matkoja.

Myös ajatus siitä on yleinen, että ”eläkkeellä olen onnellinen”.

Tutkimusten mukaan eläköityminen todella on yhteydessä kohonneeseen onnellisuuteen, mutta samaan aikaan myös kognitiivisen ja fyysisen toimintakyvyn laskuun. Jälkimmäinen ei Mäen mukaan selity pelkästään iällä, vaan myös eläköitymisen mukanaan tuomalla passivoitumisella.

– Tällä perusteella ei siis ehkä kannata tuudittautua ajatukseen, että elämä ja onni alkavat vasta eläkkeellä. Toisaalta on vielä huonompi vaihtoehto, jos ei tee mitään suunnitelmia eläkkeelle jäämisen varalle. Silloin putoaa vielä enemmän tyhjän päälle ja terveyden ja toimintakyvyn lasku voi olla vielä jyrkempi.

Unelmoiminen, eläkepäivien suunnittelu sekä uusien rutiinien löytäminen on siis äärimmäisen tärkeää, vaikka onnen ja autuuden sijaan eläköityminen on monelle enemmänkin kriisi tai jopa shokki.