Kuolemanarvonnasta selvinneen Texas Rangerin kadonnut revolveri on aseiden Graalin malja – eeppinen kostonjano loi aikansa voimakkaimman käsiaseen
Vuoden 1971 klassikkoelokuvassa Dirty Harry Clint Eastwoodin esittämä tarkastaja Harry Callahan teki roistoista selvää maailman tuolloin vahvimmalla käsiaseella, Smith & Wesson .44 Magnumilla.
Callahanin ase oli tavallaan vain kruununperijä. Vuoden 1976 westernissään The Outlaw Josey Wales Eastwood palasi ajassa taaksepäin ja kantoi järkälemäistä revolveria, joka säilytti statuksensa maailman voimakkaimpana käsiaseena hämmästyttävät 88 vuotta.
Ase oli .44 kaliberinen Colt Walker vuosimallia 1847. Sen syntyhistoria on poikkeuksellinen ja dramaattinen tarina, joka muistuttaa jopa myyttisiä antiikin kertomuksia.
Vuonna 1846 asetehtailija Samuel Colt oli pohjalla. Hänen ensimmäinen yrityksensä oli mennyt konkurssiin, ja Coltin suunnittelemia Paterson-revolvereja pidettiin monimutkaisina ja heppoisina kapistuksina.
Tuolloin maata kauppojen toivossa kierrelleen Coltin asiakkaaksi ilmaantui Texas Rangerien kapteeni Samuel Walker, joka oli saavuttanut mainetta Yhdysvaltain ja Meksikon välisessä sodassa.
Texas Rangerit toimivat sodassa vapaaehtoispohjalta Yhdysvaltain armeijan tiedustelijoina ja sissiosastoina. Rangerit olivat tunnettuja raakuudestaan, ja meksikolaiset kutsuivat heitä nimellä Los Diablos Tejanos eli texasilaiset paholaiset.
Vuonna 1842 joukko texasilaisia vapaaehtoisia hyökkäsi Meksikon puolelle Mierin kaupunkiin kostona meksikolaisten aiemmista iskuista San Antonioon. Hyökkäys epäonnistui surkeasti, ja 243 teksasilaista jäi vangiksi, Samuel Walker heidän joukossaan.
Vankeja lähdettiin kuljettamaan kohti Mexico Cityä. Matkalla he onnistuivat nousemaan kapinaan ja pakenivat aavikolle. Pakomatkalla miehet kuitenkin eksyivät ja kärsivät järkyttävästä nälästä ja janosta, ja suurin osa heistä joutui lopulta antautumaan uudelleen meksikolaisille.
Meksikon presidentti, kenraali Antonio Lopéz de Santa Anna raivostui paosta ja määräsi aluksi kaikki vangit teloitettaviksi. Yhdysvaltojen ja Britannian ulkoministerit saivat kuitenkin Santa Annan suostumaan kompromissiin, jossa kuolemantuomio lievennettiin koskemaan vain joka kymmenettä miestä.
Kyseessä oli vanha roomalainen rangaistusmuoto, desimaatio, jossa tarkalleen joka kymmenes mies teloitetaan pelon kylvämiseksi ja kurin palauttamiseksi.
Jotta käskyä voitiin noudattaa kirjaimellisesti, vankien kokonaismäärä oli laskettava tarkasti. 176 vankia tarkoitti matemaattisesti 17,6 miestä, mikä pyöristettiin armeliaasti alaspäin 17:ään.
Saviruukkuun kaadettiin 176 papua. Niistä 159 oli valkoisia ja 17 mustia. Vangit joutuivat marssimaan ruukun luokse ja nostamaan yhden pavun.
Valkoisen pavun nostanut jäi henkiin ja joutui vankeuteen. Mustan pavun nostanut tuomittiin välittömään kuolemaan teloitusryhmän edessä. Sitä ennen sai kirjoittaa vielä kirjeen kotiin.
”Mustien papujen arpapelinä” tunnetussa tapahtumassa Samuel Walker nosti valkoisen pavun ja selvisi hengissä. Koettelemukset eivät kuitenkaan päättyneet siihen.
Tappavista papuarpajaisista selvinneet 159 miestä kahlittiin pareittain toisiinsa ja heidät pakotettiin marssimaan satoja kilometrejä kohti Mexico Cityä ja sieltä edelleen idempänä sijaitsevaan Peroten linnaan.
Perote oli synkkä, espanjalaisten rakentama kivilinnoitus, joka toimi Meksikon pahamaineisimpana vankilana. Perillä teksasilaiset suljettiin kosteisiin tyrmiin ja heidät pakotettiin raskaaseen pakkotyöhön.
Samuel Walker yritti pakoa useita kertoja. Kerran hän onnistuikin, mutta jäi kiinni yrittäessään ylittää vuoristoa. Legendan mukaan Walker sanoi vartijoilleen, että hän tulisi vielä takaisin Meksikoon – ja silloin hänellä olisi armeija mukanaan.
Syyskuussa 1844 vielä hengissä olleet ”valkoiset pavut” vapautettiin diplomaattisten ponnistelujen tuloksena.
Kun Walker palasi Texasiin, hän ei jäänyt lepäämään vaan liittyi välittömästi takaisin Texas Rangereihin. Kun Meksikon sota syttyi vuonna 1846, hänellä oli kaksi tavoitetta: saada Samuel Coltilta tarpeeksi tehokas ase ja palata Meksikoon maksamaan kalavelat.
Walker etsi asetehtailijan käsiinsä ja antoi tälle tarkan tehtävän: tarvittiin revolveri, joka tarjosi kuuden kiväärin tulivoiman yhden miehen käteen ja joka pystyi pysäyttämään vastustajan hevosen yhdellä osumalla.
Colt suostui välittömästi; se oli hänen viimeinen oljenkortensa pelastaakseen bisneksensä. Ase suunniteltiin kiireellä paperille ja vietiin suoraan tuotantoon Eli Whitneyn tehtaalle ilman prototyyppivaiheita.
Lopputuloksena oli massiivinen rautamöykky. Walker Colt painoi tyhjänä peräti 2,1 kilogrammaa ja sen kokonaispituus oli 40 senttimetriä.
Ase oli niin suuri, ettei sitä voitu kantaa vyöllä, vaan se vaati raskaat nahkaiset satulakotelot hevosen molemmin puolin.
Aseen ydin oli sen valtava kuusipesäinen rulla. Jokaiseen pesään mahtui jopa 60 grainia eli noin 3,9 grammaa mustaa ruutia. Se oli tuplasti enemmän kuin muissa aikakauden aseissa ja antoi .44-kaliiperiselle luodille lähes 400 metrin sekuntinopeuden.
Walkerin kuulan iskuvoima läpäisi vaivatta silloiset vaatteet, hirret ja jopa hevosen suojat. Mutta voimalla oli hintansa, sillä ase oli vaarallinen ampujalleenkin. Noin kolmannes armeijalle toimitetuista aseista vaurioitui käytössä, kun rullat halkesivat tai räjähtivät liian suuren paineen alla.
Kiireisen suunnittelun vuoksi aseeseen jäi myös pieni mutta harmillinen ja vaarallinen tyyppivika: rekyyli oli niin raju, että latausvipu putosi sen voimasta alas ja jumiutti rullan pyörimisen.
Rangerit joutuivat sitomaan latausvivun piippuun kiinni nahkahihnalla varmistaakseen, että ase toimi elämän ja kuoleman hetkellä.
Lokakuun alussa 1847 ensimmäiset Walker Coltit saapuivat rintamalle Meksikoon. Myös Walker sai omat kaksi asettaan ja kirjoitti veljelleen olevansa vaikuttunut niiden tehosta. Walkerin mukaan ne ampuivat tarkasti sadan metrin päähän – mikä oli kyllä liioittelua – ja ”iskivät kuin kivääri”.
Lokakuun 9. päivänä 1847 Walker johti noin 75–80 Texas Rangeria Huamantlan kaupungin keskustaan.
Miehet yllättivät meksikolaiset etujoukot ja valtasivat kaupungin aukiolla sijaitsevat tykit. Colt Walkerien tulivoima oli pelottava psykologinen ase: ratsumiehet pystyivät tulittamaan jatkuvasti kuusi kertaa, mikä loi illuusion paljon suuremmasta joukosta.
Taistelu kääntyi kuitenkin sekasorroksi, kun Santa Annan tuhansien miesten pääjoukko alkoi piirittää rangereita. Kaupungin kaduilla ja katoilla käytiin veristä kamppailua.
Taistelun tuoksinassa Samuel Walker sai kuolettavan osuman, joko katolta ampuneen kiväärimiehen luodista tai meksikolaissotilaan peitsen pistosta. Hän oli kuollessaan 30-vuotias.
Joka tapauksessa Walker kuoli nimikkoaseet mukanaan. Hänen revolvereistaan toinen – numero 1010 – katosi taistelun yhteydessä, eikä sitä ole koskaan löydetty.
Toinen, numeroltaan 1009, oli pitkään suvun omistuksessa. Nykyisin se on arvokas, kansallisaarteena vaalittu museoesine.
Ilman Walkerin tilausta ja kyseisiä aseita legendaarista Colt-yhtiötä ei todennäköisesti olisi olemassa. Siksi amerikkalaiset näkevät aseen lähes samanarvoisena kuin itsenäisyysjulistuksen kopion tai Abraham Lincolnin silinterihatun.
Colt Walkereita valmistettiin vain 1100 kappaletta, joista 1000 meni armeijalle ja 100 siviileille. Se piti hallussaan maailman voimakkaimman käsiaseen statusta vuoteen 1935, jolloin kaliberi .357 Magnum tuli markkinoille.
Suurin osa aseista kului loppuun ankarassa käytössä Meksikon sodassa, intiaanisotien preerioilla ja myöhemmin Yhdysvaltain sisällissodassa.
Vuonna 2018 poikkeuksellisen hyvin säilynyt siviilimallin Walker myytiin huutokaupassa peräti 1,84 miljoonalla dollarilla yhtenä kalleimmista koskaan huutokaupatuista tuliaseista maailmassa.
Jopa huonokuntoiset, maasta kaivetut yksilöt maksavat kymmeniä tuhansia euroja. Samuel Walkerin kadoksissa olevan revolverin, numeroltaan 1010, arvon on arvioitu nousevan lähes neljään miljoonaan euroon, jos se jostain vielä löytyisi.
Walkerin aseen uskotaan joutuneen meksikolaisten sotilaiden sotasaaliiksi. Revolveri on ehkä tuhoutunut tai se lojuu jossain päin Meksikoa ruosteisena rautana tai jonkun tuntemattoman suvun perintökalleutena.
Amerikkalaisten asehistorioitsijoiden ja -keräilijöiden piireissä Samuel Walkerin tietymättömissä olevaa Coltia pidetään jopa jonkinlaisena pyhänä ”Graalin maljana”.
Joka kerta kun Yhdysvaltojen etelävaltioissa tai Meksikossa puretaan vanhaa maatilaa tai kaivetaan vanhaa taistelukenttää, harrastajat toivovat löytävänsä maineikkaan Texas Rangerin kadonneen aseen.