Maakuntauudistus myllertää maatalouslomittajan työn – luvassa lisää vuosilomaa ja joustavampaa tukea sijaisapuun

Tyrnäväläinen Ari Ruokangas kurvaa tottuneesti vakituisen lomitustilansa pihaan, laittaa navettavarusteet päälle ja aloittaa päivän ensimmäisen työrupeaman.

Mies on viihtynyt maatalouslomittajana käytännössä koko työuransa eli viimeiset 35 vuotta.

– Siitä asti, kun maatalousoppilaitoksesta pääsin. En oikein muutakaan silloin osannut tehdä. Kun heti pääsin työn syrjään kiinni, niin sillä tiellä ollaan edelleen, hän naurahtaa.

Ruokankaan kohdalla puheet työn ja elämäntavan yhdistämisestä pitävät siis ainakin osittain paikkansa.

– Työ painottuu niin vahvasti lypsykarjatiloille, että eläimistä täytyy jonkin verran tykätä. Muuten hommasta ei tule mitään.

– Toisaalta kun tilojen määrä vähenee, niin valtaosa lomittajista on nykyään taustaltaan jotain muuta kuin maalaistalojen tyttöjä tai poikia, hän muistuttaa.

Kotieläimet tarvitsevat hoivaa ja huolenpitoa viikon jokaisena päivänä.

Navetoissa on omat aikataulunsa, joiden mukaan työtä tehdään. Siistiä sisähommaa ja säännöllistä päivärytmiä haikailevien kannattaa suunnata suosiolla muille markkinoille.

53-vuotias Ari Ruokangas ei ole mikään harvinaisuus lomittajien joukossa. Pikemminkin päinvastoin.

– Alan työntekijöiden keski-ikä 49 vuotta kertoo paljon tämän päivän tilanteesta. Nuoria alle kolmikymppisiä tarvitaan lisää.

Alan työntekijöiden keski-ikä 49 vuotta kertoo paljon tämän päivän tilanteesta.

Nuorten houkuttelu maatalouslomittajan ammattiin ei ole helppo pähkinä ratkaistavaksi.

Lomitus on riskialtista ja tutkimusten mukaan jopa terveydelle vaarallista työtä. Pitkät etäisyydet työpisteiden välillä ovat tavallisia, ja työ jakautuu päivittäin vähintään kahteen eri jaksoon.

Enemmistö lomittajista on osa-aikaisia vastoin tahtoaan. Palkkatilastoissa ala on kaukana kärkisijoista.

Kaikesta huolimatta Suomessa riittää edelleen maatalouslomittajia.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) tuoreen tilaston mukaan vuonna 2016 heitä oli yhteensä 8 786, joista vakituisessa työsuhteessa 3 390. Lomituspäivien määrä nousi yli 700 000:n.

Lomittajan työn sisältö on muuttunut vähintään samaa vauhtia maatalouden yleisen murroksen kanssa. Tänä päivänä on hallittava monipuolisesti erilaisten kokonaisuuksien kirjo.

Esimerkiksi kempeleläisellä Heikkisen maitotilalla tuotantoprosessin ytimessä on tietokoneohjattu lypsyrobotti.

Näyttöruudun värikoodit kertovat lypsyvuorossa olevan lehmän kulloisenkin tilanteen. Jos ”Mansikin” nimen kohta näyttää punaista, vaaditaan lomittajalta hoksottimia ja kykyä tehdä tilanteesta oikeat johtopäätökset.

– On perinteistä parsinavettaa, kevyempää lypsyasemaa ja sitten näitä moderneja robottinavettoja. Kaikki vaativat omanlaista osaamista, pitkän linjan ammattilainen huomauttaa.

Enemmistö lomittajista on osa-aikaisia vastoin tahtoaan.

Kiristyneen työtahdin ja osaamisvaatimusten kääntöpuolena on työntekijän terveys ja jaksaminen.

Maatalouslomittajien työperäisistä sairauksista tyypillisimpiä ovat tutkimusten mukaan hengitystie-, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä ammatti-ihotaudit.

Ari Ruokangas on vaikuttanut pitkään myös alan luottamustehtävissä ja tuntee riskit.

Vaikka ohjeistuksessa on menty vuosien saatossa eteenpäin ja tekniikka kehittyy, niin maatiloilla työskennellään elävien olentojen kanssa.

Sen takia lomittajien työturvallisuudesta ei saisi tinkiä piiruakaan.

– Tapaturmia sattuu edelleen paljon, vaikka itse olen välttynyt pahemmilta kolhuilta. Joissakin tutkimuksissa maatalouslomittaja määriteltiin Suomen vaarallisimmaksi ammatiksi, hän muistuttaa.

Yhtenä tulppana uusien ihmisten hakeutumiseen lomitusalalle on myös osa-aikaisuuden jatkuva lisääntyminen. Maatilojen määrän supistuessa myös lomittajille tarjottavan työn määrä vähenee.

Päivittäisten työtuntien kertymä voi vaihdella 0–12 tunnin välillä, eikä lomittaja useinkaan itse pääse valitsemaan parhaita tai itselle sopivimpia tunteja päältä.

– Ennen työ oli enemmän käsityövaltaista ja työaikakin oli helpompi määritellä eri tehtäville. Nykyään tilojen työaikamitoitukset vaihtelevat niin paljon, että työtunteja on välillä hankala saada täyteen, Ruokangas harmittelee.

Kuntien yhteisesti ylläpitämät lomitusrenkaat ovat varovaisen nihkeitä rekrytoinneissaan.

– Vakituisia työsuhteita ei solmita enää läheskään samalla tavalla kuin ennen. Jos kymmenen ihmistä jää eläkkeelle, niin hyvä jos yksi palkataan tilalle.

– Osa-aikaisuus sopii varmasti joillekin, mutta muuten siitä pitäisi ehdottomasti päästä eroon, jos haluamme nuorten kiinnostuvan alasta, Ruokangas huomauttaa.

Jos kymmenen ihmistä jää eläkkeelle, niin hyvä jos yksi palkataan tilalle.

Maatalouden lomitusjärjestelmällä on pian edessään yksi historiansa suurimmista muutoksista.

Vuoden 2019 alusta lähtien lomituspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuu siirtyy hallitusohjelman mukaisesti kunnilta toimintansa aloittavien 18 maakunnan harteille.

Lomituksen uudistamista pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa sosiaali- ja terveysministeriölle huhtikuun lopussa, ja esitys on parhaillaan kattavalla lausuntokierroksella.

Työryhmä sai hallitusohjelman mukaan evästykseksi uudistaa järjestelmää nimenomaan yrittäjälähtöisesti.

Maatalousyrittäjän näkövinkkelistä esitys sisältääkin merkittäviä uudistuksia.

Harva yrittäjä tuskin harmittelee sitä, että vuosilomapäivien määrää korotetaan nykyisestä 26 päivästä 31 päivään.

Lisäksi yrittäjä voi jatkossa joustavammin saada tukea esimerkiksi sijaisapuun tai itse hankittuihin lisävapaisiin joutumatta samalla tarpeettoman byrokratian tai kannustinloukkujen uhriksi.

Lisäpäivien vastapainoksi työryhmän esitys on kuitenkin nipistämässä joustavuutta maatilayrittäjän lomajärjestelyiltä.

Vuosilomaa ollaan nimittäin muuttamassa tilakohtaiseksi, kun se tähän asti on ollut henkilökohtainen oikeus.

Tuore maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Anne Kalmari (kesk.) korostaa, että siirtyminen tilakohtaisuuteen asettaisi yrittäjät keskenään hyvinkin eriarvoiseen asemaan.

– Tilakohtainen loma pakottaisi pitämään vuosilomat kullakin tilalla samanaikaisesti. Kotieläintilat ovat kuitenkin nykyään omistajapohjaltaan hyvinkin erilaisia. On perinteisten pariskuntien ohella sisaruksia, useampaa polvea tai monen eri osakkaan tiloja, kun osakeyhtiömuotoiset tilatkin pääsevät lomituspalvelujen piiriin. Toisaalta lomaoikeus lähtisi esimerkiksi monilta hevostiloilta.

– Mutta esityksellä kaikilta maatalousyrittäjiltä ollaan siis viemässä valinnanvapaus. Tätä ei missään nimessä pidä hyväksyä sellaisenaan, Kalmari muistuttaa.

Parranpärinää aiheen tiimoilta varmasti vielä riittää. Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK puuttui jo työryhmävaiheessa havaitsemaansa epäkohtaan.

Työryhmän esityksessä perustellaan tilakohtaista vuosilomaa niin, että se voisi vähentää lomittajien osa-aikaisuutta ja turvata näin osaavan ammattikunnan säilymisen myös tulevaisuudessa.

Itsekin maatalousyrittäjänä toimiva Anne Kalmari pitää lomittajien kokopäiväisempää työllistymistä erittäin tärkeänä tavoitteena.

Samalla hän nostaa nostaa samalla esiin myös jaksamis- ja turvallisuustekijät. Niin yrittäjien kuin lomittajienkin vinkkelistä katsottuna.

– Lomitukseen kuuluu olennaisena osana myös työntekijän perehdyttäminen. Jos kaikki ison tilan yrittäjät joutuvat pitämään lomansa yhtäaikaa, niin epäilen ettei tilanhoito voi jäädä todellisuudessa pelkästään lomittajien vastuulle, hän aprikoi.

Esitykseen sisältyviä muita uudistuksia Kalmari pitää pääosin oikeansuuntaisina. Samoin kuin lomituksen organisoinnin siirtymistä entistä leveämmille harteille.

– Uskon, että uudistuksella voidaan saada myös tavoitteen mukaisia säästöjä hallinnosta. Luotan siihen, että hallitus antaa esityksensä aikataulun mukaan ja eduskunta pääsee käsittelemään sitä jo tänä syksynä, Kalmari toteaa.

Lomitusuudistus tai maatalouden tulevaisuus Suomessa ei ole kaikille poliittisille ryhmille edes puolustamisen arvoinen asia. Joukko vihreitä vaikuttajia nostatti keväällä pienimuotoista kohua laatimalla puoluekokoukselle aloitteen lomituspalveluiden lakkauttamisesta.

Keskustan kansanedustaja ja MTK:n johtokunnan jäsen Pertti Hakanen piti aloitetta suorastaan loukkauksena tuottajien erittäin sitoutunutta työtä kohtaan.

– En olisi uskonut tätäkään päivää näkeväni, että vihreät ovat valmiita leikkaamaan tuottajan sosiaaliturvasta. Sillä on kuitenkin kaikista suurin vaikutus eläinten hyvinvointiin, hän muistutti tuolloin.

Hakasen mukaan lomituspalveluilla on erittäin merkittävä vaikutus tuottajien hyvinvointiin pitkään jatkuneessa ahdingossa.

– Tuottajat taistelevat päivittäin talousongelmiensa kanssa. Minusta on vähintäänkin kohtuullista, että heillekin tarjotaan mahdollisuus lomaan. Monille se on ainoa henkireikä.

Lomituspalveluihin ovat Suomessa oikeutettuja lähinnä kotieläintilat. Suurin yksittäinen käyttäjäryhmä on noin 6 800 lypsykarjatilaa.

Vielä toistaiseksi lomituspalvelujen toimeenpanovastuu on Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela).

Järjestely toimii niin, että vuotuinen noin 150 miljoonan euron (arvio valtion rahoitusosuudesta vuonna 2016) rahaliikenne kulkee Melan kautta ja loppusumma määräytyy toteutuneiden kustannusten mukaan.

Maatalousyrittäjät puolestaan tilaavat lomittajia pääasiassa kunnilta tai kuntien yhteistyössä perustamilta lomitusrenkailta.

Käytännön operointi on paikallisten asiantuntijoiden vastuulla.

– Melalla on lomitusten osalta toimeksiantosopimus yhteensä 42 kunnallisen toimijan kanssa. Me jaamme valtion rahoituksen kunnille rahoituksen ja paikallisyksikkö hoitaa sitten lomituspalvelun järjestämisen, toteaa Melan vakuutus- ja hyvinvointiyksikön päällikkö Päivi Wallin.

Siirtyminen maakuntien siipien suojaan tarkoittaa isoa muutosta myös rahoitusjärjestelmään.

– Lomituspalvelun ja hallinnon rahoitus siirtyy vuoden 2019 alusta maakuntien yleiskatteisen rahoituksen piiriin, Wallin muistuttaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätösvalta lomituksen toteuttamisesta siirtyy kunkin maakunnan valitseman elimen vastuulle.

Henkilöstö puolestaan siirtyy esityksen mukaan uuden organisaation palvelukseen maakuntauudistuksen mukaisella liikkeenluovutusperiaatteella.

Uudistusta pohtinut työryhmä esittää, että lomituspalveluja ei tarvitsisi maakuntamallissa yhtiöittää tai kilpailuttaa. Esimerkiksi MTK:n kannanoton mukaan pakkoyhtiöittäminen veisi pohjan pois koko lomitusjärjestelmältä.

Melan Päivi Wallinin mukaan lausuntokierroksella olevalla lakiesityksellä ei ole säästövelvoitetta.

– Esitys pyrkii kuitenkin yksinkertaistamaan lomitusjärjestelmää ja sitä kautta vähentämään hallinnon työtä, jolloin säästöä syntyy, hän uskoo.

Työryhmä esittääkin, että syntyvät säästöt voitaisiin käyttää pysyviin parannuksiin kuten esimerkiksi vuosilomapäivien lisäämiseen.

Melan osalta lienee jo nyt selvää, että toiminta lomituspalvelujen parissa ei lopu kuin veitsellä leikaten tietyllä päivämäärällä.

– Esimerkiksi tietojärjestelmiä ei noin vain voi sellaisenaan siirtää uuteen organisaatioon, Wallin huomauttaa.

Sama pätee myös osaamisen kanssa. Melalle onkin lakiesityksessä esitetty säädettäväksi tehtävä, jonka mukaan sillä olisi mahdollisuus tarjota lomitukseen liittyvää osaamistaan sekä maakunnille että uudelle Valtion ohjaus- ja valvontavirastolle.

– Vielä emme tiedä, millaisia tehtäviä Mela saa hoitaakseen. Melassa on kuitenkin paljon lomitukseen liittyvää osaamista, mikä kannattaa hyödyntää, Päivi Wallin toteaa.

Re­por­taa­si il­mes­tyi alun pe­rin Suo­men­maan viik­ko­leh­des­sä 2.6. Leh­den voi ti­la­ta tääl­tä  .