Lajinsa viimeiset: Kari Maksimainen ajaa yhtä Suomen viimeisistä jäljellä olevista kauppa-autoista – "Ovathan nämä sellaista katoavaa kansanperinnettä"

Tyhjenevien maaseutujen ja vanhentuneen kaluston myötä perinteiset kauppa-autot ovat pian kokonaan historiaa
Reportaasi

”Meniköhän oikein, että Aarnolle oli kolme pussia piirakoita”, kuuluu Sourunsalon kaupan viereen parkkeeratusta keltapunaisesta kauppa-autosta.  

Kauppias Kari Maksimainen on herännyt jo ennen kukonlaulua ja saapunut työntekijöidensä kanssa valmistelemaan autoa päivittäiselle kierrokselleen. 

Syyskuisena keskiviikkona valmiiksi tehtyjä tilauksia toimitetaan 13 henkilölle – yhteensä 26 kassillista. Tuotteiden keräily, vieminen kassan kautta ja pakkaaminen näyttää olevan omanlainen show’nsa, minkä lisäksi aamurutiineihin kuuluu auton perustäyttö. 

– Yksi leikkaa lihat, toinen tuo maidot sekä leivät autoon ja kolmas tekee perustäytön. Kun on saanut omat hommat tehtyä, siirrytään kylmätiskien tarkastukseen ja täyttöön. Tarkistetaan päiväykset ja lisätään tarvittavat tuotteet, Maksimainen kertoo. 

Hieman ennen lähtöä huomataan, että yhden asiakkaan kassista on kateissa leipäpussi. Kello käy, mutta pian puuttuva tuote löytyy ja matkaan päästään lähtemään aamuyhdeksän kieppeillä. 

Myöhästyä ei saa, koska muuten ollaan myöhässä kaikilta päivän pysäkeiltä.

Kauppias Kari Maksimainen on saapunut jo aamuvarhain työntekijöidensä kanssa valmistelemaan kauppa-autoa päivittäiselle kierrokselleen. Kuva: Saara Savusalo

Aurinkoinen kesäpäivä, maitolaituri ja vanha kunnon K-ryhmän kauppa-auto huristelemassa kylänraitilla. Tämä on monelle maaseudulla kasvaneelle varsin tuttu näky. 

1970-luku oli myymäläautojen kulta-aikaa, mutta vielä 90-luvun maaseudun lapsillekin kauppa-autolle – tuttavallisemmin kauppikselle – kipaisu oli tuttua puuhaa. 

Tänä päivänä perinteiset kauppa-autot ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi muisto vain: esimerkiksi Pohjois-Suomessa niitä ei ole kulkenut enää vuosikausiin. Koko Suomessa muutamat jäljellä olevat autot kulkevat Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Satakunnan maakunnissa. 

Yksi viimeisistä – Sourunsalon K-kaupan kauppa-auto – huristelee Iisalmen seuduilla. 

– Ovathan nämä sellaista katoavaa kansanperinnettä. 70-luvun alussa oli vielä 1 200 kauppa-autoa, Maksimainen tietää kertoa. 

Kari Maksimainen on jatkanut isänsä työtä. Vuosi oli 1964, kun entinen keskolainen, Kauko Maksimainen perusti Sourunsalolle kyläkaupan. Kari Maksimainen auttoi kaupan töissä jo 10-vuotiaana poikasena ja on työskennellyt kaupassa täyspäiväisesti vuodesta 1977 lähtien. 

– Kun pienestä pitäen oli pyörinyt kaupalla ja töitä riitti, niin eipä sitä miettinytkään muihin töihin lähtemistä. 

Karin kanssa yritystä pyörittää veli Timo Maksimainen, ja heidän lisäkseen on kolme työntekijää.  

Kauppa-autotoiminta aloitettiin vuonna 1991. Kuutena päivänä viikossa ajetaan Iisalmen ja naapurikuntien, kuten Pielaveden, Lapinlahden, Tervon, Kiuruveden ja Kuopioon liitetyn Maaningan teillä.  

Linjalle lähdetään yhdeksän kieppeillä, ja kesäisin kierros saattaa kestää jopa iltayhdeksään. Välillä vaihdetaan kuljettajaa.

Vuosikymmenten tauon jälkeen kauppa-autossa asioivat sanovat, että autossa tuoksuu aivan samalta kuin ennenkin. ”Pullota tuo tuoksu, niin ostan heti”, kauppias Maksimainen kertoo jonkun asiakkaan sanoneen. Kuva: Saara Savusalo

Keskiviikkoaamu on kauppa-autolla viikon vilkkainta aikaa, koska reitin alkuun osuu useampi pysäkki. Ensimmäinen etappi on viiden minuutin ajomatkan päässä Peltosalmella, jossa päivän ensimmäinen asiakas on Hilkka Kolehmainen

– Käyn täällä joka viikko, koska minulla ei ole ajokorttia eikä yleensä kyytiä kaupunkiin, Kolehmainen kertoo keräillessään tuotteita ostoskoriin. 

K-ryhmän keltapunainen kauppa-auto on Kolehmaiselle tuttu jo lapsuudesta saakka, jolloin hän asui kauempana keskustasta. 

– Onhan täällä mukavampi käydä, kun on hiljaisempaa eikä ole jonoja niin kuin kaupungin isoissa marketeissa. 

Valikoima on hämmästyttävän monipuolinen: hyllyiltä tuntuu löytyvän kaikkea. Tätä mieltä on myös seuraavalla pysäkillä autoon astuva Annikki Happonen

– Täältä saa kaiken, mitä tarvitsee, Happonen kiittelee. 

Samaa kuulee seuraaviltakin pysäkeiltä. Monet ovat käyneet kauppa-autolla vuodesta toiseen, joten he tietävät tarkalleen, mitä tuotteita tarvitsevat ja mitä autosta saa. Toisaalta taas Sourunsalon kaupan väki on oppinut huomaamaan, mitä tuotteita menee. 

Kotikulmille saapuva kauppa tuntuu olevan siksikin tärkeä, kun ei tule kustannuksia siitä, että pitäisi matkata bussilla kaupunkiin. 

– Suurin osa asiakkaista saa ruuat keittiönpöydälleen halvemmalla täältä kuin lähtemällä kaupungin marketeihin, koska hakukustannuksia ei ole, Maksimainen toteaa. 

Kauppa-auton odottaminen tutussa porukassa on monelle myös sosiaalinen tapahtuma – ja tästä kauppiaalla onkin tarina kerrottavanaan. 

– Olin kerran reilusti etuajassa, joten yhdellä pysäkillä olevat mummot ripittivät minua, että ”anna olla viimeinen kerta, kun tulet etuajassa”. Eiväthän he varmaan ihan tosissaan toruneet, mutta sillä kertaa jäi mummujen kesken kuulumiset vaihtamatta. 

Asiakkaiden määrä vaihtelee 60 asiakkaasta 150:een päivästä ja reitistä riippuen. Kesäisin kävijöitä on huomattavasti enemmän kuin talvisin. 

Parasta kauppa-auton ajossa on Maksimaisen mukaan tutut asiakkaat. 

– Kuskin ja asiakkaan välinen suhde on vähän enemmän kuin normikaupassa, koska tässä tavataan niin säännöllisesti kerran viikossa tiettynä aikana. Vaikea pukea sanoiksi, mikä tekee sen eron, mutta joku ero siinä on.

Ensimmäinen etappi on viiden minuutin ajomatkan päässä Peltosalmella, jossa päivän ensimmäinen asiakas on Hilkka Kolehmainen. Kuva: Saara Savusalo

Kun kauppiaalta kysyy, mikä kauppa-autotoiminnassa on muuttunut vuosikymmenten varrella, vastausta ei tarvitse odottaa. 

– Isoin muutos on ollut tietysti se, että maaseutu autioituu. Kun etenkin maitotilallisten määrä on vähentynyt ja he ovat kenties joutuneet menemään vieraisiin töihin, eiväthän he ole sitten päiväsaikaan kotosalla. 

Ajomatkat ovat pidentyneet, koska asutusta on harvemmassa. Kun Maksimaiset aloittelivat kauppa-autotoimintaa, kilometrejä kertyi vuodessa 25 000. Nykyään lukema on lähes puolet enemmän. 

Väen vähenemisen myötä myös kyläkaupat ovat kadonneet, joten liikkuva kauppa on erityisesti autottomille asiakkaille elintärkeä. Maksimaisen mukaan nettikauppa ei ole mikään ratkaisu maaseudulle. 

– Käytännössähän se menee niin, että toimittavasta liikkeestä se säde on joku 20–30 kilometriä, mihin kannattaa ostoksia toimittaa. Eikä nettikaupassa sinänsä ole mitään muuta uutta kuin tilaustapa. Maaseudulla tätä on harrastettu jo yli 50 vuoden ajan. 

Ja mies tietää, mistä puhuu. Kun Maksimainen oli poikanen, hän kävi hakemassa asiakkaiden tilauksia polkupyörällä pitkin pitäjiä, vei tilaukset kaupalle, ja iltapäivällä joku kaupan väen ajokortillinen vei ostokset asiakkaille. 

– Saatoin huitasta pyörällä sellaisen 10 kilometrin lenkin, kun hain tilaukset. Jokaisella oli ruutuvihko, johon he olivat kirjanneet, mitä tarvitsevat kaupasta. 

Tavaran menekin suhteen suurin muutos on ollut se, että valmisruokaa menee paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten. Myös lemmikkien ruokien myynti on kasvanut: kissoille ja koirille alkaa olla jos jonkinlaista sorttia. 

– Nämä tosin ovat sellaisia yleisiä trendejä, etteivät koske pelkästään kauppa-autoa.

Asiakkaat kehuvat Sourunsalon kauppa-auton valikoimaa. Kuva: Saara Savusalo

Viime vuosina Sourunsalon kauppa-auto on alkanut reistailla: muutaman kerran auto on jouduttu hakemaan hinurilla tienposkesta. 

– Onhan tällä tietysti jo ikää 15 vuotta ja kilometrejä takana reilu 720 000. Ja huonoja teitä on saanut ryttyyttää. 

Maksimaisen mukaan tällä hetkellä uudet autot ovat sen hintaisia, ettei niitä ole enää mielekästä hankkia. Uusi auto tulisi maksamaan lähemmäs 400 000 euroa tai ehkä enemmänkin, eikä niihin saa minkäänlaista tukea. 

Tukea ilman on jäänyt myös Sourunsalon kauppa. Maksimainen sanoo syyksi sen, että kyläkauppatukea haettaessa on maaseutu–kaupunki-luokitus, ja Sourunsalon kauppa sijaitsee harmillisesti kaupungin puolella. 

– Siinä on käytössä sellainen kartta, ja meidän kauppa sijaitsee muutama sata metriä rajan väärällä puolella. 

Maksimainen tietää kertoa, että nyt eletään aivan viimeisten kauppa-autojen aikoja. Esimerkiksi elokuussa lopetti toimintansa Ollin Myymäläauto Keski-Karjalassa. 

– Minäkin olen ollut jo viisi vuotta eläkkeensaaja, ja moni on kysynyt, että pitkäänkö vielä jatkat. Olen sanonut, että niin kauan kuin kalusto ja miehet kestävät, Maksimainen toteaa. 

Jää siis nähtäväksi, onko Maksimaisen myymäläauton määrä olla lajinsa viimeinen.

Katso video Sourunsalon kauppa-auton matkasta tästä.

Sourunsalon kauppa aloitti kauppa-autotoiminnan vuonna 1991. Kuva: Saara Savusalo

Maaseudun autioituminen vei kauppa-autot

Suomessa liikennöi enää muutama kauppa-auto. Sourunsalon kaupan kauppa-auton lisäksi yhtä jäljellä olevista ajaa Etelä-Savon seuduilla Kutemajärven Talouskaupan K-kauppias Petri Huoponen. Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa kiertelee Metsämarket Oy:n Matti Sallinen

K-kauppiasliiton viestintäpäällikön, Leena Salon mukaan maaseudun autioituminen parin viime vuosikymmenen aikana on luonnollisesti vaikuttanut kauppa-autojen toimintaan. 

– Asiakasmäärien pienentyessä toiminnasta on vaikea saada kannattavaa, varsinkin talvella. Lisäksi kauppa-autot ovat tulleet elinkaarensa päähän, jolloin niiden uusiminen vaatisi kauppiaalta investointeja, Salo sanoo. 

SOK:n päivittäistavarakaupan johtaja Sampo Päällysaho kertoo, että Suomen ensimmäinen myymäläauto oli Elannon kauppa-ajoneuvo, joka lähti taipaleelle kesäkuussa 1932. S-ryhmän kauppa-autoja ei ole liikennöinyt vuoden 2013 jälkeen. 

– Maaltamuutto on yleisemminkin aiheuttanut palvelujen kysynnän heikkenemistä maaseudulla ja siksi on tapahtunut myös niin postikonttorien sulkemisia kuin linja-autovuorojen lopettamista. Kauppa-auton tarjonta ei vastannut enää kaikkia tarpeita, Päällysaho sanoo. 

Päällysahon mukaan ruoan verkkokauppa on Suomessa vahvassa kasvussa ja kotiin toimittavien myymälöiden ja noutopisteiden verkosto on moninkertaistunut viimeisen vuoden aikana. 

– Lisäksi S-ryhmällä on muutamia kevytrakenteisia siirrettäviä myymälöitä, joita voidaan siirtää ensimmäiseksi kaupaksi esimerkiksi uusille asuinalueille. Helsingin seudulla Alepan kontti on tullut tutuksi kesäfestareilla ja tapahtumissa. Kauppa siis edelleen liikkuu asiakkaan luo, mutta eri tavalla kuin ennen.

Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä lokakuussa 2021. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.