Kommentti: Niinistökö uusi Kekkonen?

Maanantaina julkaistu Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra kertoo tasavallan presidentti Sauli Niinistön toiminnasta karua kieltä. Kirjoittajien mukaan presidentti on käyttänyt valtaa asioissa, jotka eivät hänelle kuuluisi.

Mörttisen ja Nurmen mukaan presidentti sai silkalla arvovallallaan työmarkkinajärjestöt taipumaan hallituksen kilpailukykysopimukseen. Presidentin ei pitäisi perustuslain mukaan puuttua maan sisäpolitiikkaan ollenkaan. Niinistö nauttii kansansuosiota, jota voi verrata jopa Urho Kekkosen suvereeniin kannatukseen.

Kekkonen toki sekaantui hallituspolitiikkaan paljon Niinistöä vahvemmin. Nykyään korostetaan sitä, että hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Kekkosen aikaan hallituksen tuli käytännössä nauttia presidentin luottamusta.

Kekkonen hajotti hallituksia tasaisin väliajoin ja muutaman kerran jopa eduskunnan.

Viimeistään myöhempi tutkimus on todistanut, että Kekkonen käytti valtaoikeuksiaan hyvinkin häikäilemättömästi. Valtaoikeuksien ylittämisestäkin voinee puhua, vaikka ne olivat Kekkosen aikana mittavat. Ehkä tästä syystä presidentin valta on kutistettu 2000-luvulla lähelle minimiä.

Jos Niinistön arvovalta on niin kova, että hän pystyy silkalla puhuttelulla edesauttamaan yhteisymmärryksen muodostumista työmarkkinajärjestöjen välille, Niinistön vertaaminen Kekkoseen ei ole kaukaa haettua.

Arvovallan käyttöä on paha kirjata lakiin ja sen käytölle on hankala asettaa raameja. Arvovalta on sanan painoarvoa. Vaikkei juridista määräämisoikeutta olisikaan, arvovaltainen henkilö voi saada toisissa toimintaa aikaan vain sanomalla mielipiteensä.

Kekkosen tavoin Niinistö on onnistunut nousemaan jalustalle, jonne kritiikki ei tunnu yltävän. Perusoikeusjuristien kannanotot kuulostavat sinne lähinnä kärpästen surinalta, eivätkä poliitikotkaan oikein uskalla nostaa meteliä perustuslain rajojen venyttämisestä. Äänestäjät kun tuntuvat presidenttinsä tyylistä tykkäävän.