Kommentti: Brittien lähtö jättää EU-budjettiin ammottavan aukon – ratkaisisiko 15 euron lentovero ongelman?

Euroopan unionilla on ongelma. Britit lähtevät unionista ja vievät rahansa mukanaan.

Unionin budjettiin jää ammottava aukko, ja samaan aikaan pitäisi löytää lisää rahaa uusiin tehtäviin, kuten rajavalvontaan, puolustusyhteistyöhön ja kyberturvallisuuteen.

Unioni päättää muutaman vuoden välein, miten paljon EU voi seuraavina vuosina käyttää rahaa.

Komissio antaa toukokuussa esityksensä seuraavasta, vuosien 2021–2027 rahoituskehyksestä. Sen jälkeen käynnistyvät neuvottelut, jotka loppuvat jäsenvaltioiden johtajien yksimieliseen päätökseen.

Euroopan unionin vuotuinen budjetti on tällä hetkellä noin 160 miljardia euroa. Britannian lähdön myötä siihen tulee jopa 12 miljardin euron vaje. 

Brexitin myötä aukko täytyy jollain keinolla kuroa umpeen. Suomi on – ehkä neuvottelutaktisistakin syistä – ajanut tiukkaa linjaa: budjetti on tasapainotettava menoja karsimalla, ei jäsenmaksujen korotuksilla.

Tästä linjasta Suomi joutunee neuvottelujen edetessä joustamaan. Tässä vaiheessa todennäköisin lopputulos on laiha kompromissi: puolet vajeesta katetaan leikkauksilla, puolet lisärahalla. 

Samaa menetelmäähän käytti kotimaassa jo Kataisen–Urpilaisen hallitus: puolet sopeutuksista leikkaamalla, puolet veronkorotuksilla. Suuret rakenteelliset uudistukset jäivät tosin syntymättä.

Brexit-kriisi tarjoaa hyvän tekosyyn rakenneuudistuksiin.

Brexit-kriisi tarjoaa hyvän tekosyyn rakenneuudistuksiin. Nyt olisi mahdollisuus räjäyttää unionin budjetti kokonaan uusiksi ja pohtia, mihin unionin rahaa kannattaa oikeasti käyttää.

Erityisesti köyhempiä Itä-Euroopan maita on avustettu koheesiorahoilla. On odotettavissa, että rahoja leikataan. Yksimielisyyden saavuttaminen asiasta voi tosin olla vaikeaa.

Koska harva haluaa kutistaa EU:n tutkimus- ja kehitysrahoitusta, leikkuriin joutunevat myös maataloustuet, varsinkin kun ne muodostavat 38 prosenttia EU:n koko budjetista.

Leikkaaminen on kuitenkin ikävää ja vaivalloista.

Perinteinen, vallanpitäjien kautta aikojen suosima helppo ratkaisu kassakriisien selättämiseen on innovoida uusia veroja aina, kun kirstun pohja alkaa paistaa.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut yhä tärkeämmäksi EU:n tehtäväksi. Yksi vaihtoehto on, että unioni tilkitsee budjettia ympäristöperusteisilla veroilla. 

Jo yksi Thaimaan-lomamatka voi tuottaa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä kuin vuoden autoilu. Siksi lentomatkailua kannattaisi verottaa ankarammin, jos päästövähennyksiä halutaan oikeasti saada aikaan.

Ruotsi näyttää tässä esimerkkiä. Maa ottaa huhtikuun alussa käyttöön lentoveron, joka nostaa lippujen hintoja 6–40 euroa.

EU-alueella, Britanniaa lukuun ottamatta, tehdään vuodessa yli 700 miljoonaa lentomatkaa .

Brexitin kattama budjettivaje tulisi hoidetuksi jo sillä, jos jokaisen matkan hintaan laitettaisiin 15–20 euroa EU-veroa. Käytännössä vero kannattaisi toki porrastaa lentomatkan pituuden mukaan.

Tällaista hanketta ei liene vireillä. Se on ymmärrettävää. 

Äänestäjät tuskin ilahtuvat, jos Brysselin byrokraatit iskevät näppinsä Kanarian- tai Kambodžan-matkojen kaltaisiin perusoikeuksiin.