Kirkon tuhopoltto oli tragedia – Nyt Ylivieskassa tunnetaan sekä helpotusta että surua, kun uusi kirkko vihitään käyttöön

Noin 13 miljoonaa euroa maksanut jättimäinen urakka valmistui suunnitellussa aikataulussa
Kirkko

Pääsiäinen vuonna 2016 oli ylivieskalaisille synkkä. Paikkakunnan maamerkki, 230-vuotias puukirkko tuhoutui täysin tuhopoltossa. Jäljelle jäi vain muutama hiiltynyt pylväs ja iso kasa tuhkaa.

Palon sytyttänyt paikkakuntalainen mies todettiin myöhemmin käräjäoikeudessa syyntakeettomaksi ja määrättiin tahdonvastaiseen hoitoon.

Järkyttyneet ihmiset kerääntyivät jo paloyönä ruokoushetkeen kytevien raunioiden äärelle.

– Jo silloin monien mielissä syttyi ajatus, että me rakennamme uuden kirkon. Siitä tuli monille suoranainen tunnuslause, sanoo Ylivieskan kirkkoherra Eija Nivala nyt, viisi vuotta kohtalokkaan tulipalon jälkeen.

Tulevana pääsiäissunnuntaina 4. huhtikuuta palaneen kirkon tilalle rakennettu uusi kirkko vihitään käyttöön. Yle televisioi juhlamessun suorana.

Nivala sanoo tuntevansa vihkiäismessun alla helpotusta. Pitkä, monien tunteiden ja vaiheiden rakennusprojekti on vihdoin valmis. Noin 13 miljoonaa euroa maksanut jättimäinen urakka valmistui suunnitellussa aikataulussa.

Harmia aiheuttaa vain se, että koronapandempia estää seurakuntalaisia saapumasta tilaisuuteen. 

– Iloitsemme niissä rajoissa, joissa se on mahdollista. Onneksi kaikki voivat osallistua tilaisuuteen kotisohviltaan, Nivala pohtii.

Vaikka ilo ja kiitos ovatkin kirkkoherran mukaan päivän ylimmät tunteet, on mukana silti edelleen myös surua ja järkytystä.

Kirkon tuhopoltto oli valtava tragedia. Liekkien mukana menetettiin paitsi iso pala kirkollista ja kulttuurista historiaa, myös valtavasti muistoja. Ylivieskalaiset olivat kokoontuneet kirkon hirsiseinien sisään häihin, ristiäisiin, hautajaisiin ja konfirmaatioihin lukemattomien sukupolvien ajan.

Asiaa on Nivalan mukaan käsitelty viiden vuoden aikana hyvin usein missä vain ihmiset ovat toisiaan kohdanneet: kirkon tilaisuuksissa, ruokakaupassa, hautausmaalle kukkia viedessä, juoksulenkillä. Joka päivä palo on muistuttanut itsestään, kun entisen kirkontornin tilalla on ollut vain tyhjää taivasta.

– Kirkko on edustanut kaikille jotain pysyvää. Hänellekin, joka ei kirkkoon kovin usein astunut, sillä oli oma merkityksensä, Nivala sanoo.

Myös uuteen kirkkoon liittyy voimakkaan odotuksen lisäksi ristiriitaisia tunteita. Toisten mielestä uusi kirkko on tehty vääristä materiaaleista, toiset olisivat toivoneet siitä vähemmän modernia, kolmannet olisivat halunneet siitä korkeamman.

– Ajattelen, että nekin kaikki tunteet kuuluvat asiaan. Ne kertovat, kuinka tärkeä ja merkityksellinen asia kotikirkko ihmisille on. Siksi olen miettinyt paljon sanoittamista sunnuntain saarnaa varten. Tämä viiden vuoden matka on ollut paljon toivon varassa riippumista, Nivala pohtii.

Vihkiäispäivänä hän haluaa puhua enemmän tulevaisuudesta kuin siitä, mitä viisi vuotta sitten tapahtui.

– Uskon, että uuden kirkon merkitys rakentuu paikkakuntalaisten ajatuksissa pikkuhiljaa, kun sen seinien sisälle alkaa liittyä muistoja perhejuhlista ja muista tilaisuuksista. Moni on sanonut, että uusi kirkko rakennetaan ennen kaikkea tulevia sukupolvia varten.

Ylivieskan uuden kirkon ulkoseinät ovat rustiikkitiiltä, sisällä on käytetty paljon puuta.

Kirkon yhteyteen tulee myös seurakuntatilat keittiöineen ja ruokasaleineen.

Nivala luonnehtii uutta rakennusta kirkon näköiseksi, mutta nykyaikaisen pelkistetyksi. Tunnelma on seesteinen ja rauhallinen.

– Valo on kirkossa yksi tärkeimpiä elementtejä. Ikkuna on korkealla katossa, aivan kirkon harjalla. Kun astuu kirkkosaliin, katse nousee heti ylös. 

Kirkon eteistilasta on suunniteltu eräänlaista seurakuntalaisten olohuonetta, jonne voisi tulla kahville tai olemaan myös muulloin kuin kirkon tilaisuuksien aikaan. 

Sen aika on tosin vasta sitten, kun koronarajoitukset helpottavat. Ylipäätään ihmiset pääsevät tutustumaan uusiin tiloihin kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun epidemia on ohi.

Ylivieskan kirkkoherra Eija Nivala haluaa puhua uuden kirkon vihkiäispäivänä enemmän tulevaisuudesta kuin siitä, mitä viisi vuotta sitten tapahtui.