Keskustan hälytyskellot soimaan? – alueellinen äänestysaktiivisuus jakautuu puolueen kannalta väärällä tavalla

Kuntavaalit

Suurimmissa kaupungeissa äänestetään kuntavaaleissa vaali vaalilta ahkerammin, pienimmissä kunnissa äänestysprosentti laskee.

Tutkija Jussi Westisen artikkeli tuoreimmassa Politiikka-lehdessä (2/21) pureutuu kuntakoon ja äänestysprosentin suhteeseen. Tulokset eivät lupaa hyvää keskustalle.

Kuntavaaleissa äänestetään perinteisesti aktiivisimmin pienimmissä kunnissa. Mitä pienempi kunta, sitä useampi äänestäjä tuntee jonkun ehdokkaan tai useampia ehdokkaita henkilökohtaisesti, ja äänestääkin siksi paljon todennäköisemmin kuin suuremmissa kunnissa.

Keskusta kerää suurimman osan kannatuksestaan alle 10 000 asukkaan kunnista. Vaikka näissä äänestetään edelleen aktiivisimmin, on trendi kääntynyt.

Siinä missä alle 5000 ja alle 10 000 asukkaan kuntien asukasmäärät vähenevät, suurimpien kaupunkien asukasmäärät kasvavat. Äänestysprosentti on kääntymässä samaa tahtia.

Vuosien 2012 ja 2017 kuntakoon mukaista äänestysaktiivisuutta verratessaan Westinen osoittaa, että äänestysprosentti laski tai nousi kuntakoon mukaan. Alle 5000 asukkaan kunnissa äänestysprosentti laski kuntavaalien välillä melkein kaksi prosenttiyksikköä, kun taas kuudessa suurimmassa kaupungissa prosentti nousi keskimäärin kolmella prosenttiyksiköllä.

Vuonna 2012 alle 5000 asukkaan kunnissa kunnallisvaaliäänioikeuttaan käytti 65,7 prosenttia. Vuonna 2017 luku oli 63,9. Suurimmissa kaupungeissa vuoden 2012 kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 56,1 ja vuoden 2017 kuntavaaleissa 59,1.

Eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus on ollut melkein päinvastainen. Pienimmät kunnat ovat olleet niissä passiivisimpia, kun taas Helsingissä, Espoossa, Tampereella, Turussa, Vantaalla ja Oulussa äänestetään eduskuntavaaleissa enemmän.

Keskustalle alueellinen äänestysprosentti on tärkeä kysymys, sillä se saa selvästi suurimman kannatusosuutensa alle 10 000 asukkaan kunnista.

Kunnallisvaaleissa 2012 keskusta sai näissä kunnissa 38,5 prosenttia kaikista äänistään. Vuonna 2017 osuus oli tasan 37 prosenttia. Jos mukaan lasketaan kaikki alle 20 000 asukkaan kunnat, saa keskusta näissä melkein 55 prosenttia koko äänipotistaan. Kuuden suurimman kaupungin osuus kokonaispotista on kymmenen prosentin luokkaa.

Keskenään hyvin samanlainen ääniosuuspohja löytyy perussuomalaisilta ja SDP:lta. Niiden vahvinta aluetta ovat keskisuuret kaupungit.

Kaupunkilaisimmat puolueet ovat kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto. Kuudessa suurimmassa kaupungissa kokoomus sai kaikista äänistään 36,8 prosenttia, vasemmistoliitto 35,5 ja vihreät peräti 60,1 prosenttia vuonna 2012.

Vuonna 2017 kokoomuksen luku nousi, ja silloin puolue sai kaikista äänistään 41,1 prosenttia suurimmista kaupungeista. Nousua oli myös vasemmistoliitolla, joka sai tuolloin 39,2 prosenttia kaikista äänistään näistä kaupungeista. Vihreillä tuli laskua, mutta osuus oli yhä merkittävä, 54,8 prosenttia.

Näitä puolueita palvelee syy, jonka Westinen nostaa esille käsitellessään myös kaupunkien noussutta äänestysprosenttia. Politiikan henkilöityminen, joka on näkynyt pormestarivaalien myötä yhä enemmän.

– Monet valtakunnallisesti tunnetut nimet ovat ehdolla vaaleissa suurimmista kaupungeista. Tämä on myös vahvistanut isojen kaupunkien asemaa vaalijulkisuudessa. Lisäksi kuntavaalitasolla Helsingissä oli ehdolla vuonna 2017 ehdokkaita, jotka kilpailivat pormestarin pestistä. Tampereella vastaavat niin sanotut pormestarivaalit on käyty vuodesta 2008 lähtien.

Suosituimpien ehdokkaiden suhteellinen yhteen laskettu äänipotti on kasvanut kaikissa suurimmissa kaupungeissa 2000-luvun aikana. Helsingissä on havaittavissa selkeä ero vuosien 2000–2012 ja vuoden 2017 vaalien välillä, artikkelissa todetaan.

– Vuoden 2017 vaaleissa Helsingissä käytiin ensimmäistä kertaa niin kutsutut pormestarivaalit, minkä myötä kokoomuksen pormestariehdokas Jan Vapaavuori sai 29 745 ääntä, vihreiden Anni Sinnemäki 8 841 ääntä ja SDP:n Tuula Haatainen 7 451 ääntä. Viiden eniten ääniä saaneen ehdokkaan prosenttiosuus kaikista äänistä nousi 11,1 prosentista 18,2 prosenttiin, Westinen kirjoittaa.

Julkaisu: Westinen, J. (2021). Kunta- ja eduskuntavaalien äänestysaktiivisuus kuntakoon mukaan. Politiikka, 63(2). https://doi.org/10.37452/politiikka.107867