Kai Mykkänen: "Haluttiin me sitä tai ei, vienninedistämisestä sovitaan ministereiden välillä"
Helsingin Katajanokalla Merikasarmin laiturissa päivystää Suomen jäänmurtajalaivasto.
Murtajia tarvitaan Suomen ulkomaankaupan turvaamiseen talvisin. Niitä työhuoneestaan katselevan ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen (kok.) tehtävänä on puolestaan huolehtia siitä, että ulkomaankauppa ylipäätään rullaa.
Ulkomaankauppaministerille salkkua tärkeämpi on oikeastaan matkalaukku, sillä matkapäiviä kertyy tuhottomasti – eikä Mykkäsen aikataulun täyttämisessä ole kursailtu.
Reissaaminen kuitenkin kannattaa.
– Kyllä se vaan niin on, että suuressa osassa maailmaa, haluttiin me sitä tai ei, varsinkin vienninedistämisestä sovitaan ministereiden välillä, hän vakuuttaa.
Esimerkiksi käy Mykkäsen mukaan vaikkapa presidentti Sauli Niinistön äskettäinen Iranin-valtiovierailu, jolla syntyneillä sopimuksilla Suomen vienti maahan moninkertaistuu.
Mykkänen on vakuuttunut Suomen mahdollisuuksista saada Iranista uusi merkittävä vientimarkkina.
Suomen vahvuudet sopivat hänen mukaansa erinomaisesti yhteen sen kanssa, mitä Iranissa tällä hetkellä tapahtuu.
– Iranissa on valtava rakennusbuumi. Yllätyin menomatkalla, kun kuulin Koneen johdolta, että Iran on kolmanneksi suurin hissimarkkina koko maailmassa. Kun olin vähän aikaa Teheranissa, niin tajusin miksi. Siellähän joka kolmas kortteli oli rakenteilla ja kurkotti ylöspäin.
Mykkäsen mukaan Iran on Persian kulttuuriperintöön nojaava, itsekin itsensä arabikulttuurista irrottava maa ja selvästi modernimpi ja keskiluokkaisempi kuin oikeastaan mikään muu Lähi-idän valtio.
Myös maan eliitti on Amerikassa koulutettua, erittäin osaavaa ja kansainvälistä väkeä. Uskonnollinen hallinto luo tosin kuvaan hämmentävän ristiriidan.
– Ja sen ja uudistusmielisten välillähän on ilmeinen valtakamppailu, joka siellä ihan silmiinpistävästi näkyi.
Toisen polven kansanedustaja ihmettelee sitä, että eduskunnan keskusteluissa tuntuu kukkivan nykyisin protektionismi – vaikka Suomen menestys on jo sata vuotta perustunut siihen, että kauppatiet pidetään auki.
Hän muistuttaa, että aikanaan pystyttiin luomaan Efta- ja EEC-liitännäissopimukset keskellä idän painostusta ja viemään ne läpi sillä ymmärryksellä, että kauppasuhteet länteen ovat maalle elinehto.
– En ole varma, että löytyisikö nykyiseltä eduskunnalta sitä samaa strategista näkemystä kuin Kekkosen aikana.
Vapaakaupan vastustus on Mykkäsen mielestä tietynlaista jatkumoa Brexit-äänestykselle ja populistien ja EU-kriittisten puolueiden nousulle ympäri Eurooppaa. Kymmenet miljoonat ihmiset Euroopassa kokevat, etteivät he oikein ole mukana uudessa kansainvälisen talouden aallossa ja kansainvälisessä päätöksenteossa.
– Ja kun ihmisillä on epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan ja roolistaan, se kääntyy hirveän helposti aina siihen, että hakeudutaan pienemmän ryhmän piiriin ja nähdään ulkopuoliset uhkana.
Löytyisikö nykyiseltä eduskunnalta sitä samaa strategista näkemystä kuin Kekkosen aikana?
Kai Mykkänen
Kanadan kanssa neuvoteltua vapaakauppasopimusta Mykkänen pitää edistyksellisenä ja voittona demokratialle, oikeusvaltiolle ja avoimuudelle.
Ministeri on yhä hieman ihmeissään siitä, miksi neuvottelut menivät niin tiukalle Belgian valloonien kanssa.
– Koska nimenomaan Kanada on kuitenkin maa, jonka kanssa meillä on paljolti sääntelyssäkin yhteistä arvopohjaa, ehkä enemmän kuin vaikkapa Yhdysvaltojen tai monen muun Euroopan ulkopuolisen alueen kanssa. Ja Kanadahan tuli EU:ta tässä neuvottelutuloksessa vastaan tavattoman lähelle.
Mykkänen muistuttaa, että muun muassa julkisen vallan käyttöön rajattiin oikeus jatkossakin. Myöskään lainsäädännön vuoksi muuttuneet tuotto-odotukset eivät ole yrityksille peruste hakea korvauksia.
– Voimme vaikka muuttaa Lapin kaivosten ympäristösäännöksiä. Ja kanadalaisilla, vaikkapa Kittilän kultakaivoksen omistajilla ei ole nokan koputtamista, jos ne säännökset eivät ole erityisesti nimenomaan heitä vastaan suunnattuja, vaan koskevat kaikkia kaivoksia yhtä lailla.
Sopimus auttaa Mykkäsen mukaan Kanadan markkinoille suomalaisia yrityksiä, joiden on ollut kovien tullien vuoksi vaikea kilpailla Kanadan markkinoilla amerikkalaisyritysten kanssa.
– Tässä päästään nyt samalle viivalle. Ja ehkä vielä useammalle yritykselle se oleellisin kynnys ovat olleet standardoinnit ja testaukset. Tuplatestauksia on pitänyt tehdä vaikkapa lääkinnällisiin laitteisiin, moottoreihin tai laivoihin. Nyt päästään siihen, että jos on hyväksytty EU:ssa, on hyväksytty sielläkin.
Mykkänen on työskennellyt työurallaan asiantuntijatehtävissä Venäjän parissa. Venäjään häntä sitovat myös sukujuuret, jotka ulottuvat äidin puolelta Viipurin ja Pietarin kautta Rukajärvelle Vienan Karjalaan.
Suomen kauppa Venäjän kanssa käy Mykkäsen mukaan tällä hetkellä pääosin öljyn hinnan määräämällä tasolla. Viennistä on pakotevapaata aluetta yli 95 prosenttia.
Ministerin mukaan on onni, ettei Venäjän hallinto ole ryhtynyt suomalaisyritysten systemaattiseen häirintään. Suomella on hänen mukaansa edelleen myös verrattuna useimpiin länsimaihin tietty myönteinen kaiku Venäjällä.
Mykkänen myöntää, että elintarvikeviennin vastapakotteet ovat kuitenkin äärimmäinen tragedia maitosektorille, jossa Valion Venäjän-viennillä on ollut tärkeä rooli. Uutta tuotekehittelyä ja uusia markkinoita tarvitaan, jos halutaan saada hyvällä katteella suomalaisten maidontuottajien ensiluokkaisia tuotteita kaupaksi.
– Itse olen esimerkiksi ollut jo mukana edistämässä Valion laktoosittomien tuotteiden esiinmarssia Afrikan markkinoille, jossa itse asiassa suurin osa väestöstä on laktoosi-intolerantikoita, ja siellä keskiluokka kasvaa.
Olen esimerkiksi ollut mukana edistämässä Valion laktoosittomien tuotteiden esiinmarssia Afrikan markkinoille.
Kai Mykkänen
Venäjän kehityksestä Mykkänen myöntää olevansa sekä pettynyt että huolissaan. Hän sanoo, ettei itsekään 15 vuotta sitten osannut kuvitella, että kaavailuista EU:n ja Venäjän yhteisestä talousalueesta pakitetaan lähes nollapisteeseen.
Ministerin mukaan 1990-luvulla länsi vähän naiivistikin oletti, että Venäjästä tulee osa eurooppalaista ja läntistä perhettä lähestulkoon automaattisesti. Vähälle huomiolle jäi, että maalla oli takanaan vuosisatojen historia, joka perustuu Venäjän suuruuteen myös identiteetiltään.
Mykkäsen mukaan voi pohtia, olisiko Venäjää pitänyt aikanaan integroida läntisiin rakenteisiin nopeammin ja tasavertaisemmalta pohjalta. Kun finanssikriisi vei Putinin hallinnolta vaurastumiseen perustuvan legitimiteetin, alkoivat ikävyydet Ukrainassa.
– Nyt sitten ollaan tämmöisessä kärjistyvässä konfliktissa, jolla on oma logiikkansa ja jota ei välttämättä enää kukaan hallitse.
Tänä vuonna Arktisen neuvoston puheenjohtajana toimivalla Suomella olisi hänen mukaansa kuitenkin mahdollisuus yrittää osaltaan luoda myönteistä vivahdetta lännen ja Venäjän yhteistyöhön.
Vuonna 1979 syntyneestä Mykkäsestä ovat monet ennakoineet tulevaa kokoomuksen puheenjohtajaa.
Innostuneimmat puhuvat jopa Kanadan huippusuositun pääministerin Justin Trudeaun kotimaisesta vastineesta. Oli niin tai näin, ainakin EU-asioiden ja globaalikysymysten parissa ministeri tuntuu olevan kuin kotonaan.
Mykkänen näkee Euroopan tulevaisuuden riippuvan olennaisesti siitä, kuinka monella ihmisellä on paikka työelämässä.
– Eurobarometrissakin näkyy, että rohkeita työreformeja tehneissä Saksassa ja Ruotsissa tyytyväisyys globalisaatioon ja kansainvälisyyteen on suurempaa, koska työllisyysaste on korkea, hän muistuttaa.
Sen sijaan Ranskassa ja Britanniassa kyvyttömyys uudistuksiin näkyy Mykkäsen mukaan populistipuolueiden ja EU-vastaisten äänenpainojen voimakkuudessa.
Suomessakin kaivattaisiin hänen mielestään enemmän Saksan ja Ruotsin tapaista rohkeutta uudistaa työmarkkinoita, jotta jokaiselle olisi mielekäs tehtävä työelämässä.
– Jos juutumme siihen, että meillä on liian korkea kynnys työllistää tai ottaa työtä vastaan, sitten me ajaudumme tämmöiselle Kreikan tielle. Tai ranskalaiseen yhteiskuntaan, jossa kuplii siksi, että väestö liikaa jakaantuu niihin, jotka on mukana, ja niihin, jotka ovat ulkona, hän varoittaa.
Juttu on alun perin julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä 18.11.2016. Suomenmaan voit tilata täältä .