Japanin ensimmäinen megajäristysvaroitus paljasti puutteita varautumisessa
Japanissa paikoin ylireagoitiin elokuun varoitukseen mahdollisesta megaluokan maanjäristyksestä Nankain syvänteessä, sanoo Tohokun yliopiston luonnonkatastrofien tutkimuslaitoksen professori Shinji Toda STT:lle.
Japanin ilmatieteen laitos (JMA) tiedotti 8. elokuuta, että voimakkuudeltaan 8–9:n järistyksen riski syvänteen alueella on noussut maan lounaisosissa aiemmin samana päivänä tapahtuneen voimakkuudeltaan 7,1:n järistyksen vuoksi.
Kyushun edustalle iskenyt järistys aiheutti vammoja 20 ihmiselle ja vaurioitti 80 asuinrakennusta Miyazakin, Kagoshiman ja Kumamoton prefektuureissa.
Tiedotteen piirissä oli 707 paikkakuntaa Tokion pohjoispuolella sijaitsevasta Ibarakista eteläiselle Okinawalle.
Alueen asukkaita kehotettiin muun muassa varaamaan kotiin vettä ja ruokaa, palauttamaan mieleen paikallinen evakuointisuunnitelma sekä pakkaamaan makuupussit ja muut evakuointivarusteet valmiiksi.
JMA muistutti tiedotteen voimassaoloajan umpeuduttua 15. elokuuta, että järistyksen riski ei ole poistunut kokonaan. Kyseessä oli Japanin ensimmäinen uuden turvallisuusohjeistuksen nojalla annettu järistystiedote.
Japanin itä- ja koillisosissa keväällä 2011 noin 18 000 ihmistä surmanneen ja vakavan ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaneen tsunamin laukaissutta voimakkuudeltaan 9,0:n järistystä oli edeltänyt 7,3:n esijäristys.
Tiedote sai monet perumaan lomamatkojaan ja hamstraamaan perustarpeita. Sosiaalinen media täyttyi perusteettomista ennusteista ja muusta disinformaatiosta. Uimarantoja suljettiin, tapahtumia peruttiin, junavuoroja vähennettiin ja junien nopeuksia laskettiin.
Professori Toda huomauttaa, että vaikka megajäristyksen todennäköisyyden arvioitiin olevan neljä kertaa tavallista korkeampi, se oli yhä vain 0,4 prosenttia.
– Minusta oli tieteellisesti oikein nostaa arvioita (mega)järistyksen todennäköisyydestä, mutta samalla olisi ehkä pitänyt kertoa ihmisille, miten tilanteeseen tulisi reagoida ja miten välttyä ylireagoinneilta, hän sanoo.
Hänestä olisi vastaisuudessa suotavaa koordinoida varautumissuosituksia.
– Meidän täytyy löytää ratkaisu, joka ottaa huomioon ihmiset, yritykset ja talouden. Vaikka elämmekin katastrofialttiissa maassa, uhka ei ole jatkuva. Meidän täytyy elää ja nauttia elämästämme.
Filippiinien ja Euraasian tektonisten laattojen saumassa sijaitseva Nankain alityöntövyöhyke on iso huolenaihe Japanissa.
Toda kertoo, että vyöhykkeellä tapahtuu suuria järistyksiä 100–200 vuoden sykleissä. Seuraavan 30 vuoden aikana megajäristyksen on arvioitu tapahtuvan 70–80 prosentin todennäköisyydellä.
Voimakkaan tärähtelyn lisäksi se voisi aiheuttaa yli 30-metrisen tsunamin, joka uhkaisi suuria teollisuus- ja väestökeskittymiä Nagoyasta ja Osakasta Kyushun pohjoisosiin.
– Maanjäristys on vääjäämätön, mutta sen voimakkuus voi poiketa aiemmista, hän muistuttaa.
– Pahimmassa tapauksessa tsunami voisi rantautua muutamassa minuutissa, eli meillä ei olisi yhtä paljon aikaa evakuoida kuin Tohokun järistyksessä (vuonna 2011). Silloin aikaa oli 20–30 minuuttia.
Tsunami voisi tappaa 225 000 ihmistä, tuhota kaksi miljoonaa rakennusta ja aiheuttaa lähes 9 000 miljardin euron taloudelliset vahingot. Nopealla evakuoinnilla ja tehokkaalla tiedottamisella uhreista jopa 80 prosenttia voitaisiin välttää.
– Katastrofista toipumiseen menisi noin 20 vuotta, ja kustannukset olisivat (suoria taloudellisia vahinkoja) kymmenen kertaa korkeammat, lisää Toda.
JMA:n elokuisen tiedotteen taustalla oli huoli siitä, että 8. elokuuta tapahtunut voimakkuudeltaan 7,1:n maanjäristys olisi suurempaa pääjäristystä edeltävä esijäristys.
Järistys voidaan määritellä esijäristykseksi vasta pääjäristyksen tapahduttua, kertoo Helsingin yliopiston seismologian instituutin johtaja Suvi Heinonen.
– Viitisen prosenttia pienemmistä maanjäristyksistä on esijäristyksiä. Eli 95 prosenttia ei ole, hän sanoo STT:lle.
Järistyksissä tektonisten laattojen saumaan varastoitunutta jännitysenergiaa siirtyy sauman muihin osiin, ja joskus energia riittää laukaisemaan uuden järistyksen.
Järistyksen vapauttaman energian määrää ja suuntaa voi arvioida seismisten aaltojen perusteella, mutta toistaiseksi kyse on nimenomaan arvioista.
– Meillä ei ole riittävän yksityiskohtaista tietoa maanalaisesta geometriasta. Jos kyse olisi vaikka kellon koneistosta, tietäisimme, että jos yhtä ratasta pyöräyttää, se pyöräyttää muita rattaita. Mutta emme tunne maapallon rattaita niin hyvin, valaisee Heinonen.
Maanjäristysten yhteydessä puhutaankin ennustamisen sijaan ennakoimisesta.
Japanissa Noton niemimaalla Ishikawan prefektuurissa mitattiin voimakkuudeltaan 5,8:n esijäristys neljää minuuttia ennen tämän vuoden uudenvuodenpäivän 7,6:n järistystä.
Kumamoton prefektuurissa Kyushulla vuonna 2016 puolestaan voimakkuudeltaan 6,2:n esijäristyksen ja 7,0:n pääjäristyksen välissä oli 28 tuntia. Vuoden 2011 Tohokun pääjäristys tapahtui kaksi päivää voimakkuudeltaan 7,3:n esijäristyksen jälkeen.
Jokainen iso järistys on opettanut, miten infrastruktuuria ja varautumista voi kehittää, sanoo professori Toda.
– Jokaisella maanjäristyksellä on omat kasvot. Koben tuhoisa maanjäristys vuonna 1995 oli hyvin matala ja voimakas. Sitä symboloivat sortuneet rakennukset, Tohokun järistystä taas tsunami. Kanton maanjäristyksessä Tokiossa 101 vuotta sitten tulipalot aiheuttivat eniten uhreja.
Yksi Japanin tärkeimmistä varautumiskeinoista on reaaliaikainen varoitusjärjestelmä. Heinonen kertoo, että järjestelmän sensorit havaitsevat järistysten lähettämät nopeat seismiset aallot ennen kuin tärinä alkaa.
– Se on tärkeä ihmisten ja kriittisen infran kannalta. Esimerkiksi ydinvoimaloissa on automaattisulut, joilla ajetaan laitos turvallisempaan tilaan.