Haitallisten kasvilajien torjuntaan haetaan uusia keinoja
Haitallisia vieraita kasvilajeja tulee Suomen luontoon koko ajan lisää. Toisaalta myös tietoisuus vieraslajeista on kasvanut. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Erja Huuselan mukaan nykyisin ymmärretään hyvin, miksi vieraslajeja pitää torjua.
– Lupiini oli vielä joitakin vuosia sitten kiistelty laji, kun se on toisaalta hetken kaunis ja kesämaisemassa tuttu kasvi. Nykyään sen aiheuttamat haitat ovat paremmin tiedossa.
Lupiinia on aikoinaan istutettu tarkoituksella koristekasviksi ja rehukasviksi, mutta se on vallannut tienpientareet ja vienyt tilaa uhanalaisilta niittykasveilta. Lupiini ei ole myöskään hyvä ravintokasvi pölyttäjille. Lupiinia pitäisi torjua mielellään ennen kukintaa, ettei se ehtisi tuottaa siemeniä.
– Lupiinin poistaminen juurineen on työlästä. Jos lupiinia niittää säännöllisesti, usean kerran vuodessa, niin määrä vähenee, Huusela neuvoo.
Vieraslajien torjuminen on pitkäjänteistä työtä.
– Ennaltaehkäisyä pitäisi tehdä hyvissä ajoin. Jos laji pääsee leviämään, torjuntakustannukset ovat isommat. Jos laji päätyy vesistöön, sen poistaminen voi olla jopa mahdotonta, Huusela sanoo.
Esimerkkeinä vesistöissä leviävistä vitsauksista hän mainitsee kanadanvesiruton ja kiehkuravesiruton. Kiellettyjä kasvilajeja on kuitenkin pitkä lista.
– Kurtturuusu, jättiputket, keltamajavankaali, japanintatar ja viitapihlaja-angervo, sekä loppukesästä kukkivat kanadanpiiskut, Huusela luettelee joitakin.
Monet niistä ovat olleet puutarhojen koristekasveja mutta levinneet hallitsemattomasti.
– Vieraslajeista ei ole mitään tärkeysjärjestyslistaa, vaan torjuntatyötä pitää tehdä laajalla rintamalla.
Kotipuutarhurin kannattaisi suosia puutarhassaan mieluiten kotimaisia alkuperäisiä lajeja. Jos puutarhassa kuitenkin on vieraslajeja, puutarhajätettä ei saa dumpata luontoon, Huusela muistuttaa.
– Haluaisin kiinnittää huomiota myös EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon viime vuonna lisättyyn argentiinanlattanaan. Se on laakamato, joka leviää ulkomailta tuotujen taimien, erityisesti havukasvien kuten tuijan, mukana. Argentiinanlattana ei ole varsinaisesti kasvintuhoaja, vaan se käyttää ravintonaan muun muassa lieroja ja maaperäeläimiä, ja on siten maaperäeliöstölle haitallinen laji, Huusela kertoo.
Salossa kokeillaan nyt viedä vuohia niitylle syömään jättipalsamia. Mikäli kokeilu tuottaa hyviä tuloksia, vuohia saatetaan käyttää laajemminkin vieraslajien hävittämiseen.
Liipauksen niityt Salon Perttelissä sijaitsevat jyrkähkössä puronnotkossa, jota on vaikea niittää koneella. Noin 5 000 neliömetrin alueelle on rakennettu aitaus, jossa laiduntaa kahden viikon ajan 17 vuohta. Ne pystyvät liikkumaan jyrkässä maastossa niittokonetta ketterämmin.
– Tämä on aika iso alue, ja kasvillisuus on paikoin rehevää. Jännityksellä odotamme, kuinka paljon jättipalsamia vuohet saavat syödyksi, kertoo suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela WWF:ltä.
Luonnonlaidunnus on perinneympäristöjen tärkein hoitokeino. Lampaita käytetään jo yleisesti karsimaan kasvustoa niityiltä, kedoilta ja hakamailta, jotka ovat vaarassa kasvaa umpeen.
– Eri eläimillä on erilaisia laidunnustapoja. Vuohien etu on se, että ne liikkuvat nopeasti paikasta toiseen ja syövät sieltä täältä. Jos niitty on kovin umpeen kasvanut, vuohet voivat olla hyviä tekemään alkuputsauksen, Korpela toteaa.