Ex-kansanedustaja: "Asiallisen keskustelun kurssi olisi tarpeen niin poliitikoille kuin medialle"

Entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikon Mirja Ryynäsen ja Erkki-puolison tarina on alusta lähtien kuin sadusta.

Ensikohtaaminen suurissa häissä on muistissa päivälleen. Molemmat kokivat sen yhtä vahvasti. Mirja opiskeli tuolloin Helsingin yliopistossa kieliä, Erkki viljeli sukutilaansa Maaningalla.

Homma oli sitä myöten selvä, vaikka maatilalla Kuopion maalaiskunnassa kasvanut ja ankaraan työntekoon oppinut nuori nainen ei ollut haaveillut emännän urasta. Jo varhain hän oli päättänyt ryhtyä diplomaatiksi. Sen uran polku oli jo lupaavasti aluillaan, sillä hän oli päässyt opettamaan suomea Yhdysvaltojen ja Britannian suurlähetystöön.

Pesti oli poikinut keskustan 60-vuotisjuhlasta, johon kielitaitoinen Ryynänen oli pyydetty Keijo Korhosen pariksi huolehtimaan ulkomaisista vieraista.

Mutta kun rakkaus iski kohdalle, Mirja Ryynäselle – tuolloin vielä Venäläiselle – tuli kiire opiskella kielten opettajaksi, jotta pääsisi nopeasti Maaningalle lehtoriksi ja osa-aikaemännäksi. Myös Erkistä oli tullut osa-aikainen viljelijä, kun hän oli aloittanut työt Savon Sanomien toimittajana.

– Olin onnellinen ja tyytyväinen. En surrut menetettyjä mahdollisuuksia. Kansainvälisiä tehtäviäkin sain myöhemmin enemmän kuin olisin osannut uneksiakaan, Ryynänen hymyilee.

Lempeän naljailun sävyttämä lämmin huumori poukkoilee pariskunnan välillä. Kesällä tuli täyteen 50 vuotta yhteistä taivalta. Sitä juhlittiin vastikään Madeiralla lasten perheiden kanssa.

– Tämä on ollut kokonainen juhlavuosi, yksi päivä ei meidän rouvalle riitä, Erkki naurahtaa.

Ryynänen ehti olla opettajana Maaningalla 16 vuotta, kunnes hänet keksittiin pyytää keskustan eduskuntavaalilistale.

Ryynäsen tausta oli vahvasti alkiolainen. Äidin hyvät ystävät Kerttu Saalasti ja Hilja Väänänen vierailivat usein perheen luona monien muiden tunnettujen maalaisliittolaisvaikuttajien tavoin.

Ryynänen koki jo varhain aatteen omakseen, mutta ei ajatellut ryhtyvänsä itse poliitikoksi. Hän halusi olla mukana, mutta tehdä työtä taustalla.

– Koin olevani liian ujo. Toisaalta arvostin kansanedustajan tehtävää valtavasti enkä kai siksikään ajatellut, että se voisi olla minua varten. Omaksi paikakseni näin kansalaisjärjestöissä vaikuttamisen.

Kansanedustaja hänestä kuitenkin tuli ensi yrittämällä.

Ryynänen oli seuraavissa vaaleissaan Pohjois-Savon ääniharava.

Arkadianmäellä hän profiloitui paitsi koulutus- ja kulttuuripolitiikkona myös ulkoasiainvaliokunnassa ja kansainvälisissä tehtävissä. Hän edusti Suomea muun muassa Pohjoismaiden neuvostossa ja Euroopan neuvostossa.

Kahdella istuntokaudella hän toimi myös eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Monista luottamustoimista antoisimpia olivat Suomen Kirjastoseuran, Harrastatateatteriliiton sekä Vesaisten keskusliiton puheenjohtajuudet.

– Tein työtä innostuneena ja täysillä.

Aluepolitiikka oli luonnollisesti leipälaji pohjoissavolaisen edustajan työssä. Ryynäsestä on masentavaa, että jälleen nostatellaan vanhaa vastakkainasettelua maakuntien Suomen ja pääkaupunkiseudun välille.

Nykytilanteessa häntä huolestuttaa erityisesti syrjäseutujen autioituminen ja asuntokannan arvon romahdus.

– Se on todellista varallisuuden uusjakoa.

Toinen konkariedustajan mieltä painava nykyhetken ilmiö on päättäjiin kohdistuva arvostuksen puute.

Media riepottelee poliitikkoja välillä mielivaltaisesti. Panettelu on valitettavan usein vieläpä henkilöön menevää.

– Asiallisen keskustelun kurssi olisi tarpeen niin poliitikoille kuin mediallekin, Ryynänen painottaa.

– Vastuulliselle journalisimille on tilausta. Some-maailman ylilyöntien suitsimiseen on löydettävä keinoja. Nykyisessä ilmapiirissä huolta aiheuttaa myös demokratian tulevaisuus.

– Pelottaa, että lahjakkaat nuoret eivät enää halua lähteä kantamaan vastuuta, Ryynänen toteaa.

Hän toimii varapuheenjohtajana Veteraanikansanedustajien yhdistyksessä. Se tarjoaa omalta osaltaan kouluille mahdollisuutta saada kokemustietoa kansanvallasta demokratiaopetuksen tukesi.

– Entisiä edustajia voi pyytää keskustelemaan ja kannustamaan osallistumiseen, Ryynänen kertoo.

Ryynäsen eduskuntavuosiin sattui monia isoja ja raskaita asioita.

Ensimmäisen kauden jälkeen upottiin lamaan. Pääministeripuolueen ryhmän johdossa ei ollut helppoa. Valtakunnan ja yksittäisten ihmisten kohtalot painoivat mielessä yötä päivää.

– Oli hirveää nähdä, minkälaisiin tilanteisiin esimerkiksi monet yrittäjät joutuivat. Silti olen sitä mieltä, että Esko Aho ja koko hallitus tekivät kaikkensa perusturvan säilyttämiseksi. Saatiin aikaiseksi nopeaa kehitystä, jonka kautta päästiin lamasta ulos, Ryynänen toteaa.

Hän kokee, että lama-ajan pääministerin kohtelu oli kohtuutonta, eikä arvostusta tehdystä työstä ole vieläkään herunut. Samaa on havaittavissa nyt Juha Sipilän suhteen.

Toinen merkittävä asia oli EU-ratkaisu, joka halkoi koko puoluetta.

– Olen elänyt sen sydänverellä, Ryynänen huokaa.

Hänen omista kannattajistaan valtaosa vastusti unioniin liittymistä. Eduskuntaryhmässäkin erimielisyys koettiin välillä raskaana.

– Silloin tarvittiin diplomatiaa. Halusin kuunnella eri mieltä olevia aidosti ja arvostuksen piti kuulua myös ryhmäpuheissa, Ryynänen muistelee.

Kun unioniin sitten liityttiin, Ryynänen lähti eduskunnan valitsemana europarlamenttiin.

– Oli liikuttavaa, miten EU:ta vastustaneet tukijani uskoivat lujasti minun tekevän parhaani, kun sinne nyt kerran mennään. Tuntui suurelta, että en menettänyt heidän luottamustaan.

Koko maan käsittävä vaalipiiri tarkoitti rankkaa kampanjaa. Ryynäsen pariskunta ajoi Suomenniemeä ristiin rastiin. Urakka ei mennyt hukkaan, sillä ääniä kertyi peräti 84 000.

Aika parlamentissa oli mielenkiintoista. Suomalaiset hyppäsivät kesken kauden liikkuvaan junaan, mutta Ryynänen tunsi voivansa vaikuttaa ja pääsi kokemaan onnistumisen elämyksiä.

Sellaisia liittyi esimerkiksi metsästrategian tekemiseen. Koko homma oli alun perin menossa pieleen talousmetsien käytön osalta. Vahvat ympäristöjärjestöt jyräsivät sitä suomalaisille outoon suuntaan. Asiantuntijoiden kanssa kehitettiin sertifiointijärjestelmä, jonka lähtökohtana oli metsien hyvinvointi.

– Halusimme tuoda suomalaisen metsäosaamisen kaikkien käyttöön ja painottaa sitä, että metsä on uusiutuva luonnonvara, jonka kestävä käyttö hyödyttää koko EU:ta. Nyt samaa joudutaan todistamaan ilmastopolitiikan yhteydessä metsistämme tehokkaana hiilinieluna.

Ryynänen ei lähtenyt toista kertaa pyrkimään Euroopan parlamenttiin, mitä oli monien vaikea ymmärtää. Hän palasi vielä yhdeksi kaudeksi eduskuntaan.

– Parhaimmillani olen ollut kansainvälissä tehtävissä ja niitä haluan jatkaa edelleen, hän toteaa.

Ryynänen toimii muun muassa kaikkien eduskuntapuolueiden kehitysyhteistyöjärjestön DEMOn kunniapuheenjohtajana.

– Kehityksen avain on naisten ja nuorten tasa-arvoisempi mahdollisuus vaikuttaa. Huonosta hallinnosta on päästävä hyödyntämään alueen omia kehitysmahdollisuuksia koulutustuen avulla, Ryynänen toteaa.

Hän muistuttaa, että köyhyyden vähentämisohjelmilla ja naisten hyvinvoinnin lisäämisellä on koko maailman kannalta isompi merkitys kuin tajutaankaan.

– Kehittyvissä maissa on paljon nuoria, joilla ei ole mitään menetettävää, koska ei ole mitään tulevaisuuttakaan. Ne paineet purkautuvat väistämättä, kun olosuhteet edelleen huononevat. Meidän on autettava ajoissa, Ryynänen korostaa.

Sukutilalla puhaltaa talvea enteilevä viima. Ryynäsen klaani tuli jo 1500-luvulla tiluksilleen Onkijärven rantaan.

Viimeiset kymmenen vuotta perhe on porukalla pistänyt kuntoon vanhoja rakennuksia. Parhaillaan työn alla on jykevä 1800-luvun kivinavetta. Veden äärelle on rakennettu rantasauna ja toisenkin pojan vapaa-ajan asunto. Ryynäset naurahtavatkiin toimivansa kolmen kiinteistön talonmiespariskuntanta

Kesällä serkukset kirmaavat pelloilla, pääsevät ukin traktorin koppiin. Maaseudun iloista ammentava kokemusten ketju jatkuu ainakin seuraavaan sukupolveen. Etelässä työssä olevat lapset perheineen on sidottu turpeeseen sukupolvenvaihdoksen myötä.

Parasta elämässä juuri nyt ovat läheiset ihmiset. Lapset puolisoineen, lastenlapset ja puoli vuosistaa kestänyt aviosuhde. Vieraanvaraisessa talossa iloitaan myös laajasta sukulais- ja ystäväpiiristä.

Haastattelu on julkaistu alunperin Suomenmaan viikkolehdessä 9.11.2018. Lehden voit tilata täältä .