Tutkimus: Omistusasunto ja korkeat asumiskulut jarruttavat työttömäksi jääneiden muuttoalttiutta
Tuoreen tutkimuksen mukaan monet tekijät jarruttavat työttömiksi jääneiden alttiutta muuttaa uuden työn perässä.
Etlan tutkimuspäällikön Terhi Maczulskij’n ja Laboren tutkijan Petri Böckermanin tutkimuksessa kävi ilmi, että merkittäviä pullonkauloja aiheuttavat erityisesti asuntomarkkinat.
Oman asuntonsa omistavilla on tutkimuksen mukaan huomattavasti matalampi alttius muuttaa kuin vuokralla asuvilla. Erityisen vähän muuttoalttiutta on omakotitalojen omistajilla.
Böckermanin mukaan tyypillinen tilanne on se, että maaseudun taajamassa omistusasunnossa asuva menettää työpaikkansa ja uuden työpaikan saaminen edellyttäisi muuttamista kasvukeskukseen.
– Nykyinen omistusasunto pitäisi myydä, se voi olla huomattavan haastavaa. Ja koska hinnat nousevat kasvukeskuksissa ja pienillä paikkakunnilla hinta saattaa jopa alentua, ihmiset joutuvat mahdollisesti ottamaan jopa pääomatappion, jos he muuttaisivat sieltä maaseutumaisesta kunnasta kasvukeskukseen.
Tutkimuksen mukaan muuttoalttiuteen vaikuttaa myös asuntojen hintataso kasvukeskuksissa, sillä korkeat hinnat jarruttavat matalapalkkaisten työntekijöiden sinne muuttamista.
Lisäksi huomattiin, että myös ansiosidonnaisella päivärahalla on vaikutusta muuttoliikkeeseen.
– Jos henkilö on oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, se on yhteydessä siihen, että hän vähemmän todennäköisesti muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tämä koskee lähinnä matalatuloisia henkilöitä ja henkilöitä, jotka asuvat maaseudulla, Böckerman sanoo.
Böckerman huomauttaa, että työttömien ja avointen työpaikkojen kohtaamisongelmat ovat Suomessa tilastojen valossa Euroopan vaikeimpia.
Yksi keskeinen ongelma on se, että työpaikat ja työntekijät ovat eri paikoissa. Avoimia työpaikkoja on paljon kasvukeskuksissa, mutta huomattava osa työttömistä asuu esimerkiksi pienissä taajamissa tai maaseudulla.
Itä- ja Pohjois-Suomessa taas on jo pitkään ollut korkeampi työttömyys kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa.
– Tämä tilanne on ollut vuosikymmeniä. Se on vakava rakenteellinen ongelma ja epäsuhta, johon pitäisi mielestäni kiinnittää entistä enemmän ja vakavammin huomiota.
Böckerman nostaa esiin myös sen, että Suomi on Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen vähän kaupungistunut maa, kun katsotaan bruttokansantuotetta asukasta kohden. Tyypillisesti ihmiset asuvat sitä enemmän kaupungeissa, mitä vauraampi maa on.
– Vääjäämättä tulevaisuudessa tulee käymään niin, että väki pakkaantuu yhä enemmän kasvukeskuksiin Suomessa. Ja se asuntomarkkinoiden toiminta tulee olemaan kriittinen asia.
Böckermanin mukaan tilanteen ratkaisemiseksi keskeistä olisi, että kasvukeskuksissa kehitettäisiin kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen markkinoita. Iso kysymys tässä liittyy kuntien rooliin.
– Kunnat huolehtivat kaavoituksesta eli niiden pitäisi tietenkin kaavoittaa riittävästi vuokra-asuntotontteja. Mutta missä määrin kuntien pitäisi itse omistaa vuokra-asuntoja ja yrittää sitä kautta edistää tilanteen ratkaisua, se on poliittinen kysymys, Böckerman sanoo.
Hän huomauttaa, että tilannetta on vaikea ratkaista nopeasti, koska asuntokanta uudistuu hitaasti.
– Mutta jotta siinä päästäisiin alkuun, olisi hyvä ensinnäkin tunnistaa tämä ongelma ja sen jälkeen ryhtyä ankarasti miettimään toimenpiteitä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin työpaikkansa menettäneiden taloudellisia ja ei-taloudellisia kannustimia alueellisen muuttoliikkeen näkökulmasta. Siinä hyödynnettiin yksilötasoista aineistoa vuosilta 1997—2015.