Presidentti Stubb uutuuskirjassaan: Lännen rakentamaan maailmanjärjestykseen ei ole enää paluuta
Kylmän sodan jälkeisestä järjestyksestä on liu’uttu epäjärjestykseen. Venäjän hyökättyä Ukrainaan ollaan välitilassa, eikä tulevasta ole varmuutta. Viekö maailmaa tulevaisuudessa kilpailu, konflikti vai yhteistyö? Minkälaisia valtakeskuksia syntyy? Kuka on kuskin paikalla?
Näitä kysymyksiä esittää presidentti Alexander Stubb tuoreessa kirjassaan Vallan kolmio (Otava). Hän myöntää, ettei tiedä tarkkaa vastausta, mutta hahmottelee mielestään parhaan mahdollisen tavoitteen ja keinoja sen saavuttamiseksi.
Vuonna 2020 aloitettu englanninkielinen kirjoitustyö oli Stubbin mukaan keskellä maailman myllerryksiä kuin ”olisi yrittänyt osua liikkuvaan maaliin”.
Kirjan aloitti Firenzen professori, joka luuli jo jättäneensä päivänpolitiikan – ”haaveilin korkeintaan mahdollisesta komissaarin pestistä Brysselissä” – ja se valmistui tasavallan presidentin kynästä.
Stubb tiedostaa, että kirjaa luetaan kirjoittajan nykyinen asema mielessä.
– Hyvä niin. Eihän henkilöä voi instituutiosta erottaa, mutta kyllä tämä on enemmän Alexander Stubbin kuin tasavallan presidentin kirja, hän muistuttaa.
Jos Stubbin puheita ja kirjoituksia on yhtään seurannut, eivät tuoreen kirjan teemat yllätä. Syntymässä olevaa uutta maailmanjärjestystä muokkaa globaalin lännen, idän ja etelän vallan kolmio.
Onko tuloksena moninapainen kilpailu ja konflikti vai monenkeskinen yhteistyö – sen ratkaisee Stubbin mukaan globaali etelä, mutta ei joko–tai-valinnalla.
– Historia, maantiede ja demografia (väestökehitys) ovat näiden nousevien valtioiden puolella, Stubb perustelee.
Jos me globaalissa lännessä haluamme pelastaa jotain monenkeskisen yhteistyön maailmasta, on etelän maita Stubbin mukaan lähestyttävä ”uudella luovuudella ja nöyryydellä”.
Tämä tarkoittaa enimmäkseen Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maista koostuvan etelän parempaa osallisuutta yhteisten pelisääntöjen laatimiseen, tasapuolisempia kauppasopimuksia ja teknologian jakamista.
– Olen ehdottanut tämän kirjan työkalupakissa kahta golfmailaa: arvopohjaista realismia ja arvokasta ulkopolitiikkaa. Niistä molemmista on ollut hyötyä ensimmäisenä vuotenani tasavallan presidenttinä, Stubb kirjoittaa.
Esimerkkeinä tästä Stubb muistelee nyt jo maailmankuulua golfkierrostaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kanssa sekä myös keskusteluja presidentti Xi Jinpingin kanssa valtiovierailulla Kiinassa.
Kirjan ilmestymisviikolla kokemuksia arvopohjaisen realismin toimivuudesta kertyi jälleen lisää Washingtonista.
Stubb myöntää olleensa nuorempana maailmaa kapeasta länsimaisesta näkökulmasta katsonut optimisti, joka ei nähnyt muutosta silmiensä edessä. Vaikka hän vakuuttaa ottaneensa tästä opiksi, ei toiveikkuus ole täysin kuollut – nykyisen epäjärjestyksen jälkeen tulee Stubbin arvion mukaan jonkinlainen uusi järjestys.
– Se tulee olemaan erilainen kuin nykyinen lännen rakentama järjestelmä, mutta se, mitä on rakennettu toisen maailmansodan loppumisen jälkeen, ei käänny ylösalaisin, Stubb ennustaa.
Ponnistelulle kaaoksen ja sodan välttämiseksi on toki heikoistakin näkymistä huolimatta myös hyvät perusteet.
– Kaikille pitäisi olla selvää, että ydinaseiden aikakaudella panokset ovat suuremmat kuin koskaan, Stubb muistuttaa.
Vallan kolmiossa käytävässä pelissä on kuitenkin villejä kortteja: idässä se on Kiinan tuleva käyttäytyminen maailmannäyttämöllä, ja lännessä voi perustellusti kysyä, haluaako Yhdysvallat edes säilyttää monenkeskisen maailmanjärjestyksen. Pitääkö Yhdysvallat kiinni arvoista, jotka tekivät lännestä suuren?
Kieltämättä Stubbin lännelle pelivälineiksi tarjoamista golfmailoista ei arvopohjaisella realismilla eikä varsinkaan keskinäiseen kunnioitukseen perustuvalla arvokkaalla ulkopolitiikalla tunnu olevan tilaa Yhdysvaltain nykyisen presidentin golfbägissä.
Stubb myöntää Trumpin olevan suurempi haaste lännelle itselleen kuin idälle tai etelälle. Lukijalle herääkin kysymys, kuka tai ketkä ovat globaalin lännen toimijoita vallan kolmipelissä, jos johtava valtio Yhdysvallat ei ole mukana sen riveissä.
Tulevaisuuden liittoutumista Stubbin mukaan epätodennäköisin olisi ”kaikkien musta joutsen”: Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan vahvojen miesten sopimus.
– Tämä jättäisi kyydistä globaalin etelän ja sysäisi syrjään loput globaalista lännestä. Toisin sanoen vallan kolmiosta lännen, idän ja etelän välillä tulisi Trumpin, Xin ja (Vladimir) Putinin välinen vallan kolmio, Stubb kirjoittaa.
Suomessa arvopohjaisen realismin käsitettä on arvosteltu ongelmalliseksi muun muassa siksi, että tarvittaessa realismi ajaa aina arvojen ohi. Stubb tuntuu vihjaavan, että kyseessä on hänestäkin välttämätön ja toivottavasti ohimenevä paha.
– Kun lomamme historiasta päättyi Venäjän Ukrainaan hyökkäykseen, ’arvopohjainen realismi’ on nyt Suomen ulkopoliittinen filosofia. Arvopohjainen realismi ei ole doktriini. Minulle se on ulkopoliittinen instrumentti, jota käytetään rajallinen aika, ja se aika on juuri nyt, Stubb kirjoittaa.
Erimielisten kanssa pitää siis tehdä yhteistyötä, ja se voi olla Stubbin mukaan mahdollista omista arvoista luopumatta.
– Länsi haluaa säilyttää nykyisen järjestyksen. Itä haluaa luopua siitä. Tähän kohtaan meidän on kuitenkin vedettävä raja, hän kirjoittaa.
Kiinan kanssa keskinäisriippuvuus on Stubbin mukaan jo niin syvää, ettei pysyvä irrottautuminen siitä ole kestävä vaihtoehto.
– Suhteiden elvyttäminen Venäjän kanssa on kenties tulevaisuudessa ajankohtaista, mutta vain, jos se lopettaa sotansa Ukrainassa, kantaa vastuunsa ja sitoutuu uskottavasti yhteisiin pelisääntöihin, presidentti linjaa.
Kirja ilmestyy torstaina 21. elokuuta.