Elokuva-alan tyrmistys vaihtui epäuskoon: "Avi-bingosta tulevia päätöksiä ei voi ennakoida"
Konserttien, teatteriesitysten ja elokuvaesitysten järjestäminen on aluehallintovirastojen armoilla. Elokuva-alan näkökulmasta tilanne on käsittämätön.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut sähköpostissa Filmikamarille, ettei viraston tarvitse noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön 10. toukokuuta antamia suosituksia yleisötilaisuuksien rajoituksista. STT:n toimittaja on nähnyt kyseisen viestin. Muut aluehallintovirastot seuraavat ministeriön ohjauskirjettä hyvinkin tarkkaan.
– Meille kerrottiin eilen suoraan, että avi on itsenäinen ja tekee omat päätöksensä. Tämä on masentava tilanne, koska emme voi ennakoida lainkaan, sanoi Filmikamarin toimitusjohtaja Tero Koistinen STT:lle torstaina.
– Emme saa ihmisiä töihin. Kun ministeriön ohjauskirjettä ei noudateta, päätökset voivat olla mitä vain.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Oona Mölsä sanoo, että Etelä-Suomen avissa päätöksiä pidetään oikein mitoitettuina.
– Päätöksemme perustuvat ministeriön ohjaukseen, mutta myös asiantuntijatahojen arvioihin ja alueelliseen epidemiatilanteeseen, Mölsä kertoo.
Elokuva-alan numerot ovat karuja. Koronaa edeltävien vuosien keskiarvo koko maan elokuvakäynneille viikon 19 sunnuntaihin mennessä oli noin kolme miljoonaa lippua. Tänä vuonna luku on alle 110 000. Normaalina vuonna tuollainen määrä lippuja myydään hyvänä toukokuisena viikonloppuna.
Elokuvateatterit, levittäjät ja tuottajat menettävät joka viikko miljoonien liikevaihdon, eikä yleisö pääse elokuviin suuressa osassa maata.
– Eikä tämä tarkoita, että ne tulot, jotka keväällä jäävät saamatta, odottaisivat syksyllä, sanoo Suomen suurimman elokuvalevitysyhtiön Nordisk Filmin toimitusjohtaja Katarina Nyman.
Elokuva-ala on tehnyt akrobaattihyppyjä.
Hallituksen julkistaessa koronastrategiansa toukokuun alussa ensi-iltoja suunniteltiin ripeästi kuun lopulle. Osa niistä ehdittiin perua, kun kävi ilmi, ettei Etelä-Suomen avi noudatakaan ministeriön ohjetta yleisötapahtumien sallitun osallistujamäärän nostosta edes kymmeneen henkeen.
Katarina Nyman vertaa tilannetta Franz Kafkan romaaniin Oikeusjuttu, jossa byrokratia tuhoaa ihmisen.
– Olo on kuin Josef K:lla, Nyman sanoo.
– Tyrmistys vaihtuu epäuskoon. Avi-bingosta tulevia päätöksiä ei voi ennakoida.
Nyman muistuttaa Uudenmaan olevan tulonmuodostuksen kannalta niin tärkeä, että kun elokuvateatterit ovat siellä kiinni, ei uutuuksia leviä muuallekaan.
Elokuva markkinoidaan vain kerran. Jos se ei silloin ole tärkeimmillä alueilla elokuvateattereissa, on vaikea saada sitä uudelleen yleisön tietoisuuteen.
Tällä hetkellä ensi-illoissa ei ole taloudellisesti mieltä. Viime perjantain dokumenttiensi-illat osoittavat, että suurten kaupunkien elokuvasalien ollessa kiinni katsojamäärät ovat onnettomia. Joonas Berghällin dokumentti Punkkisota sai viikonloppuna koko maassa 59 katsojaa ja Juuso Syrjän dokumentti Karalahti 140 katsojaa.
Kumpaakaan ei esitetty pääkaupunkiseudulla, Tampereella tai Turussa. Yli 50 kilometrin säteellä Helsingistä elokuvia ylipäänsä näytetään muutamassa salissa, jotka saavat ottaa yhteen näytökseen ainoastaan kuusi katsojaa.
Filmikamari on elokuva-alan yritysten kattojärjestö. Nyman on sen hallituksen puheenjohtaja.
– Alan ihmiset eivät ymmärrä, miksi ravintolassa voi istua sylikkäin katsomassa lätkämatsia, mutta elokuvateatterisaliin voi päästää vain kuusi henkeä, Nyman sanoo.
Nyt katsojat kärsivät, eikä liiketoiminnan mahdollisuutta anneta niille, jotka voisivat toimia turvallisesti.
– Elokuva-ala on tehnyt akrobaattihyppyjä ja sopeutunut tilanteeseen, mutta nyt viranomaisten pitäisi nähdä, mitkä toimenpiteet ovat vääriä, Nyman sanoo.
– Joudumme yhä uudelleen juoksemaan liikkuvaan junaan, joka menee ohi.