Eläkkeeltä etätöihin – Eläinlääkäri Jukka Marttila luopui praktiikastaan, mutta hoitaa nyt kissoja ja koiria etänä Pihlajaveden rannalla
Itä-Savossa Punkaharjulla asuvat Maija ja Jukka Marttila ovat pariskunta, jollaisia jokainen maalaiskunta kaipaa: kesäasukkaita, joista tuli vakituisia asukkaita. Eläkeiästä huolimatta Jukka Marttila on edelleen mukana työelämässä.
Yli kymmenen vuotta sitten, kuusikymppisinä, Marttilat pysähtyivät miettimään, missä he haluavat eläkepäivänsä viettää. He päättivät parhaimman paikan olevan Pihlajaveden ranta.
Viikoittainen matkustaminen Helsingin ja Punkaharjun välillä päättyi kuitenkin vasta joulukuussa 2020, kun he luopuivat Helsingin Vesalassa sijaitsevasta pieneläinklinikasta. Elämä rauhoittui sen myötä yhteen osoitteeseen.
Punkaharjun lisäksi Marttiloilla on vapaa-ajanasunto myös Sodankylässä. He ovat sieltä kotoisin, Jeesiön kylältä. Sodankylään takaisin muuttaminen ei kiinnostanut.
– Se elämä on koettu jo lapsena. Pimeys on minusta rankkaa, ja tällä hetkellä elämä siellä voisi tuntua myös yksinäiseltä, koska väki on vähentynyt niin paljon, Jukka Marttila miettii.
Hän kuitenkin ymmärtää hyvin ihmisiä, jotka juuri nyt muuttavat kasvukeskuksista Lappiin.
– Ihmiset haluavat luontoon ja alkuperäiseen juttuun.
Jukka Marttila opiskeli Helsingissä eläinlääkäriksi, toisaalla Maija merkonomiksi. Sodankyläläisten tiet kohtasivat, ja heistä tuli pari. Yhdistelmä olikin ammatillisesti käytännöllinen.
Jukka Marttila perusti pian opintojensa jälkeen pieneläinvastaanoton Pihlajamäkeen ja muutaman vuoden kuluttua kollegansa kanssa Helsingin eläinlääkärikeskuksen. Kirjanpito oli Maija Marttilan vastuulla.
Pariskunnan kesäpaikaksi muotoutui Jukka Marttilan vanhempien kesämökki Punkaharjulla.
– Olin 12-vuotias, kun perhe alkoi viettää täällä kesiä, Marttila kertoo.
Kylällä oli samanikäisiä kavereita ja kesät kuluivat nopeasti. Vakituisiksi asukkaiksi oli helppo pulahtaa, kun kyläläiset ja ympäristö olivat tuttuja.
Mikä on tärkein seikka, jolla maalaiskunnat pystyvät houkuttelemaan kesäasukkaita jäämään vakituiseksi tai uusia asukkaita kyliinsä?
– Kyllä se on tänä päivänä toimivat nettiyhteydet, Jukka Marttila sanoo empimättä.
– Ei tullut mieleenkään jäädä eläkkeelle, kun se olisi ollut mahdollista. Asiakkaita riitti, ja koen työni erittäin mielekkääksi. Työssä saa olla ihmisten ja eläinten kanssa tekemisissä. Aina pystyy auttamaan tavalla tai toisella, Marttila juttelee.
Praktiikasta hän luopui, koska edessä olisivat olleet isot remontit ja tilojen modernisointi. Se ei tuntunut houkuttelevalta.
Tosin siinä vaiheessa myös korona kaikkine maskisääntöineen oli jo ”kypsyttänyt” ja teki luopumisen helpommaksi.
Marttila ei ehtinyt hengähtää kuin puoli vuotta, kun tuli soitto ruotsalaisesta, Suomeen levittäytyneestä Agria-vakuutusyhtiöstä. Sieltä tarjottiin työtä etäeläinlääkäripalveluissa.
– Vakuutusyhtiössä eläimensä vakuuttanut omistaja on oikeutettu ilmaisiin eläinlääkärin videopuhelinpalveluihin. Tartuin tilaisuuteen, koska työajan saan säädellä itse, Marttila kertoo.
Hän tekee töitä 5−6 tuntia viitenä päivänä viikossa, välillä on päivystyksiä. Työajan voi valita kello 07−24:n väliltä.
Marttila on aina ollut kova tekemään töitä. Opiskelujen jälkeen ensimmäinen työpaikka oli teurastamolla tarkastuseläinlääkärinä. Työpäivät loppuivat kello 14.
– Mietin, että päivässä voisi tehdä enemmänkin töitä.
Näin hän päätyi perustamaan ensimmäisen yksityisen praktiikkansa.
Vaikka työelämä jatkuu, vapaata on huomattavasti enemmän kuin Helsingin praktiikka-aikoina. Marttilat sanovat, että paikoilleen asettuminen on vielä hieman kesken, mutta jo nyt harrastuksiksi ovat muotoutuneet puutarhatyöt, marjastus ja sienestys. Huutokauppaa he ovat harrastaneet pitkään.
Kulttuuririentäjiä Marttilat eivät olleet Helsingissä eivätkä sitä ole Punkaharjullakaan.
– Moottorivene pitäisi hommata, niin pääsisi muikkuverkoille, Jukka Marttila suunnittelee.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä maaliskuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.