"Edes kuolema ei saa sanoa viimeistä sanaa" – Koronakriisin keskellä on lupa kokea iloa, sanoo arkkipiispa

Tulevaisuuteen on helpompi uskoa, jos näkee koronapandemian vuoksi tehtyjen rajoitusten olevan osa paremman tulevaisuuden rakentamista, arvioi evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma.

– Jos ei näitä rajoituksia olisi, niin kyllähän se on nähty maailmalta, että nämä tilanteet olisivat paljon traagisempia, arkkipiispa sanoo STT:n haastattelussa.

Arkkipiispan mukaan koronatilanteeseen liittyy myös laajempi kysymys siitä, miten me voimme ihmisinä vahvistaa yhteistä henkistä kriisin kestävyyttä.

– Olennaista on kokemus siitä, että me olemme kumminkin samassa veneessä ja yhteisessä rintamassa, hän avaa ajatusta.

Arkkipiispa toivoo, että oivaltaisimme ihmiskuntana jotain siitä, miten meidän ja koko planeetan tulevaisuus on kiinni siitä, miten me yhdessä osaamme toimia paremman huomisen puolesta.

Arkkipiispan mukaan pandemian vaikutukset pääsiäisen vietolle ovat olleet dramaattiset, eikä esimerkiksi pääsiäismessuihin voida kokoontua. Luoma löytää kuitenkin vaikeasta tilanteesta lohtua ja kokee koronakriisin resonoivan myös pääsiäisajan teemojen kanssa.

Kriisin keskellä joudutaan kohtaamaan epävarmuutta, kipua, kärsimystä ja ylipäätään elämän ikävämpiä puolia, hän luettelee.

Kristinuskon viettämä hiljainen viikko huipentuu pitkäperjantaihin, jota kristityt muistelevat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivänä. Monet ihmiselämän synkemmistä teemoista ovat esillä juuri pääsiäisenä.

Vaikka hiljaisen viikon kertomus on synkkä, se ennakoi arkkipiispan mukaan suurta iloa. Tunteita ja tunnelmia käydään läpi, mutta tuleen ei jäädä makaamaan. Pääsiäisen viesti on Luoman mielestä siinä, että tulevaisuus on ehdottomasti valoisa.

– Edes kuolema ei saa sanoa viimeistä sanaa.

Suomessa on pyritty rajoituksin turvaamaan ihmisten ja erityisesti vanhusten sekä muiden riskiryhmään kuuluvien henkiä.

– Tämä on ollut yhteiskunnalle valtavan valinnan paikka. Pannaanko rajoitukset, joiden tiedetään varmuudella aiheuttavan suuria taloudellisia menetyksiä aivan kaikkialla ja asetetaan ihmisen terveys etusijalle, vai menetelläänkö juuri päinvastoin, Luoma sanoo.

Suomessa yhteiskunta on arkkipiispan mielestä seurannut sitä ajatusta, että ihmisen arvo on niin merkittävä, ettei mikään muu saa mennä sen edelle.

– Siinä mielessä ajattelen, että jos ja kun vanhusten ja muiden riskiryhmään kuuluvien suojelemisessa ja heidän priorisoinnissaan onnistutaan, niin kyllä se kertoo myös meidän yhteiskuntamme arvopohjasta.

Kiirastorstaihin mennessä koronaan oli kuollut maailmanlaajuisesti noin 90 000 ihmistä. Tartuntojakin oli jo noin 1,5 miljoonaa koko maailmassa.

Jatkuvasti synkentyvien lukujen lomassa voi helposti kokea syyllisyyttä siitä, jos itsellä onkin hyvä olla. Moni voikin miettiä, onko hänellä lainkaan oikeutta iloon tällaisena aikana.

– Sen soisikin, että kaiken alakulon keskellä myös ne ilot kirkastuisivat uudella tavalla, että ilman muuta on lupa kokea iloa. Jokainen päivähän on kuin lahja, Luoma toteaa.

Arkkipiispan mielestä elämän vaikeuksia ja vastoinkäymisiä voisi jatkossa myös katsoa rohkeammin silmiin.

– Ihmisen elämä on luonteeltaan sellaista, ettemme voi vain oman mielemme mukaisesti napata siitä sellaisia hyvältä maistuvia suupaloja. Elämä on aina kokonaisuus, jossa on hyvin monenlaisia annoksia. Me emme aina voi valita, mitä tulee vastaan.