Droonisodankäynti arkipäiväistyi Ukrainassa – seuraavaksi kehittyvät tekoälyn ohjaamat tappajarobotit
Yhdysvaltalaisessa tieteiselokuvassa robotit räiskivät toisiaan ilman ihmisten mukanaoloa jo yli viisitoista vuotta sitten. Nyt olemme lähellä tällaista skenaariota tosielämässä, kertoo teknologiayritys Sensofusionin operatiivinen johtaja Ville Herva.
Skenaario on mahdollinen, kun tekoälyn kehitys sodankäynnin välineenä etenee vain pari askelta pidemmälle. Tulevaisuudessa drooneissa tekoälyn käyttäminen mahdollistaa autonomisen toiminnan. Tämä tarkoittaa, että drooneja voidaan ohjata ilman ihmisen väliintuloa, ja ne voivat tehdä päätöksiä itsenäisesti.
– Voi tietysti olla, että joku raja tulee vastaan robotiikan ja droonien kehityksessä. Tällä hetkellä se ei näytä olevan näkyvissä. Taitaa olla niin, että olemme varmasti vasta alussa, Herva sanoo STT:n haastattelussa Sensofusionin tiloissa Vantaalla.
– Toisaalta vastaavat kehitykset auttavat myös puolustustarkoituksessa, hän huomauttaa.
Kahdeksan vuotta sitten perustettu Sensofusion kehittää puolustusjärjestelmiä, jotka havaitsevat ja torjuvat drooneja eli lennokkeja. Yritys toimittaa droonitorjuntajärjestelmiä ympäri maailmaa.
Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla, että Sensofusion on Suomen kovimpien kasvuyritysten kärjessä. Kysyntä puolustukseen tarkoitetuille tuotteille on kovaa, sillä perinteinen sodankäynti on lähestulkoon mullistunut.
Käännekohta tapahtui sen jälkeen, kun Venäjä käynnisti laajan hyökkäyssotansa Ukrainassa lähes kolme ja puoli vuotta sitten. Nyt Ukrainassa hyökkäyksiä tehdään pitkälti drooneilla eli lennokeilla.
Tälläkin viikolla Venäjä on iskenyt Ukrainaan useilla sadoilla drooneilla joka ikinen yö. Vielä sodan alussa Venäjä teki ilmaiskunsa pommikoneilla.
Myös Ukraina on jatkuvasti kehittänyt kykyään valmistaa drooneja itse ja on pystynyt tekemään iskuja yhä syvemmälle Venäjälle.
– Tällä hetkellä molempien osapuolten hyökkäystoimenpiteet nojaavat monilta osin drooneihin. Jos niitä ei pystyttäisi torjumaan, olisivat tappiot paljon suurempia, Herva sanoo.
Droonisodankäynti on epäsymmetristä. Hervan mukaan nopeasti ja hyvin halvalla, kuten vaikkapa 500 eurolla valmistetulla kuluttajakäyttöön tarkoitetulla kiinalaisdroonilla voidaan tuhota miljoonien arvoinen tankki. Vuosien työn tuloksena ja kalliilla valmistetun panssarivaunun korvaaminen vie pitkän ajan.
Ukraina on tehnyt hyvinkin onnistuneita iskuja Venäjän puolelle omilla drooneillaan, kuten laajan yllätysiskun, jossa Ukraina tuhosi Venäjän strategisia pommikoneita Venäjän kaukoidässä.
Sensofusionilla onkin jo toimitila myös Ukrainassa, ja yhteistyö ukrainalaisten kanssa on läheistä.
– Ukrainalaisilla ei itsellään ole paljoa ylimääräistä aikaa puolustuksen kehittämiseen. He tarjoavat meille tiettyjä tietoja, mitä me hyödynnämme tuotekehitykseen. Yhteistyömme on tiivistä ja me muun muassa koulutamme heitä, Herva sanoo.
Tuotanto ja tuotekehitys tosin on pidetty hänen mukaansa ”hyvin tiiviisti” Vantaalla. Kilpailu droonipuolustusmenetelmien rakentamisessa käy Hervan mukaan nyt kuumana.
Ukrainassa lukuisat startup-yritykset valmistavat hurjaa vauhtia FPV-drooneja eli First Person View -drooneja. Yksi ihminen lennättää yhtä, suoraa kuvaa välittävällä kameralla varustettua FPV-droonia. Droonit voivat kuljettaa pieniä määriä räjähteitä, esimeriksi jalkaväkimiinoja, kranaatteja tai improvisoituja pommeja.
Toistaiseksi laajassa käytössä ei ole järjestelmää, joka olisi kytketty tekemään mitään automaattisesti. Ihminen on siis yhä päättämässä, mitä tehdään, Herva sanoo.
– Jos drooni havaitaan, niin täytyy tehdä päätös siitä, lähdetäänkö jahtaamaan droonin lennättäjää. Vai jammataanko eli tukitaanko radiotaajuus niin, että drooni joutuu laskeutumaan alas. Vai tehdäänkö droonille jotain muuta, Herva sanoo.
Toistaiseksi teknologia on siis rajoitettu siihen, että yksi taistelija lennättää yhtä droonia kerrallaan. Ihmisen kuitenkin pitää syödä ja nukkua välillä. Hän voi tulla myös surmatuksi.
Tekoäly tuokin droonisodankäyntiin valtavan muutoksen, Herva sanoo. Hänen mukaansa todennäköisesti drooneissa tulee olemaan jonkinnäköistä tekoälyä sisään rakennettuna. Ne pystyvät itse tekemään tehtäviä ilman, että ihminen ohjaa niitä, ja silloin ollaan lähellä tieteiselokuvan skenaariota.
Lisäksi autonomisia drooneja voi yksikin ihminen lennättää vaikka sataa parvessa.
– Joidenkin vuosien päästä tekoälyllä varustettu drooni pystyy itse navigoimaan maaston muotojen perusteella ja tunnistamaan kohteita. Sellaiset droonit voivat jäädä jonnekin puun latvaan tai mättäälle odottamaan signaalia tai ärsykettä ja aktivoitua sitten itse, Herva kuvailee.
Jos hyökkäävän maan etiikka tai lainsäädäntö ei sitä estä, droonit tai drooniparvet voivat tuhota kohteita kysymättä keneltäkään.
Suomessa ja muissa länsimaissa droonien tuskin annetaan tehdä päätöksiä tuhota kohteita ilman, että ihminen sanoo siitä viimeisen sanan, Herva uskoo. Kaikki valtiot eivät kuitenkaan välttämättä etiikasta välitä.
– Jos droonit muuttuvat autonomisiksi, niin silloin poistuu yksi semmoinen iso jarrute myös siviilikohteisiin hyökkäämisessä.
Jo yksinkertaisten lyhyen kantaman droonien vaikutus siviileihin Ukrainassa on ollut tuhoisa, varoitti YK:n Ukrainassa ihmisoikeuksia valvovan operaation raportti äskettäin. Sen mukaan pelkästään tämän vuoden aikana on kuollut ainakin satoja siviilejä Venäjän drooni-iskuissa.
Muutama vuosi sitten ihmisoikeusjärjestö Amnesty International lanseerasi Stop Killer Robots -järjestön kanssa kansainvälisen kampanjan, jolla vaaditaan ”tappajarobottien pysäyttämistä” varmistamaan, että asejärjestelmissä päätösvalta pysyy ihmisellä.
YK:n pääsihteeri Antonio Guterres asetti tavoitteeksi päästä sopimukseen kansainvälisesti sitovista säännöistä vuoteen 2026 mennessä. Maiden välisten erimielisyyksien takia sopimusta ei vielä ole näköpiirissä.
Tekoäly voi toisaalta myös auttaa droonien havainnoimisessa, niiden eliminoinnissa ja ennustamisessa, Herva sanoo – eli robottiset menetelmät voivat myös torjua robottisia uhkia.
Parvessa hyökkäävät droonit asettavat oman haasteensa puolustukselle. Parven droonit voivat olla samanlaisia tai sellaisia, joilla on sama tehtävä. Näin ollen yksittäisen droonin tuhoaminen parvesta ei vielä lamauta koko parvea.
Hervan mukaan tämä voi toisaalta mahdollistaa sen, että etumaastoon lähetettäisiin suuri määrä drooneja odottamaan toimintavalmiudessa. Näin voitaisiin tehdä myös Suomessa, hän sanoo.
– Jos droonit esimerkiksi havaitsevat, että siellä liikkuu tankki, ne voivat mennä ja itse eliminoida sen. Eikä ihmisen tarvitse olla ollenkaan tässä mukana. Ne ovat ikään kuin itse lentäviä älymiinoja, Herva kuvailee.
Suomessa pitäisi olla myös suunnitelma siitä, miten valmistus- ja tuotekehittelykykyä nostetaan nopeasti, jos joudutaan konflikti- tai sotatilanteeseen, Herva sanoo. Droonisodankäynti on kuitenkin uusi asia myös Suomelle, ja itärajan takana siitä on jo runsaasti kokemusta.
– Droonien kouluttamiseen liittyen on tapahtunut kehitystä, mutta ei varmasti riittävästi, Herva sanoo.
Uhka voi olla hyvin erilainen kuin mikä kolme vuotta sitten oli ajateltu, hän sanoo.
– Jos droonien uhka ei esimerkiksi tulisi idästä, tulisi tällainen uhka varmasti rikollisjärjestöjen tai terroristijärjestöjen suunnalta. Balkanin sodassakin sodan loputtua rikollisjärjestöt ottivat käyttöön samoja menetelmiä kuin mitkä sodassa olivat toimineet. Näin tulee varmasti käymään nytkin, hän uskoo.
Samalla pitäisi hänen mukaansa varmistaa, että Suomeenkin riittäisi komponentteja, jos sota tulisi ja sitä käytäisiin samaan aikaan myös muualla.
Nato-jäsenyys toi Hervan mukaan Suomelle onneksi suuremman varmuuden siitä, että Suomeen saataisiin komponentteja tai valmistukseen tarvittavaa materiaalia myös sotatilanteessa.
Droonisodankäynnissä muutoksen nopeudesta kertoo Hervan mukaan sekin, että droonit, joita Ukrainassa käytettiin aluksi, toimivat kaikki radio-ohjauksella. Nyt siellä nähdään jo Venäjän lähettämiä valokuituohjattuja drooneja.
Hän esittelee Vantaan toimitiloissa yhtä, jota Sensofusion käyttää harjoitustarkoituksessa. Droonin perässä kulkee valokuitulanka jota pitkin droonia ohjataan.
Menetelmä on yhä varsin kömpelö. Valokuidun päässä olevaa laitetta ei voida kuljettaa kuin lyhyen matkan päähän. Ne ovat kuitenkin vaikeampia havaita, ja niiden havaitsemiseksi tarvitaankin tutkajärjestelmää ja kameraa, Herva selittää.
Hyvin matalalla lentäviä autonomisia drooneja torjumaan tarvitaan tulevaisuudessa sitten jotain muuta.
– Käytämme itsekin kehityksessä tekoälyä. — Pyrimme myös koko ajan kehittämään tapoja, joilla tuotekehitystä tehdään, hän sanoo.
Hän lisää kuitenkin, ettei puolustusteollisuudessa mikään torjuntamenetelmä tule olemaan sataprosenttisen varma.