Analyysi: Valeuutiset ovat uhka demokratialle

Viime viikolla 28-vuotias mies käveli Washingtonissa Yhdysvalloissa pizzeriaan ja alkoi ampua.

Poliisille mies kertoi halunneensa tutkia pizzagateksi nimettyä valeuutista, jonka mukaan demokraattien Hillary Clinton olisi pyörittänyt kyseisestä pizzeriasta käsin lasten hyväksikäyttörinkiä yhdessä entisen kampanjapäällikkönsä kanssa.

Absurdia väitettä on jaettu sosiaalisessa mediassa ahkerasti. Sitä ovat levitelleet myös Yhdysvaltain tulevan presidentin Donald Trumpin turvallisuusneuvonantaja Mike Flynn sekä hänen poikansa Michael Flynn Jr.

Lukemattomat ihmiset ovat ottaneet uutisen vähintäänkin puolittaisena totuutena.

Pizzagate on karu esimerkki siitä, millaisiin seurauksiin täysin tuulesta temmatut valeuutiset voivat äärimmillään johtaa.

Samalla se on vain yksi esimerkki paljon laajemmasta ongelmasta, johon on alettu herätä kunnolla vasta viime aikoina.

Valeuutisoinnista on tullut systemaattista ja laajalle levittäytyvää toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan politiikkaan.

Faktoja ei nähdä valeuutisissa tärkeiksi. Ihmisten tunteilla ja kokemuksilla on isompi painoarvo.

Viime aikoina on kohistu paljon siitä, ratkaisivatko keksityt uutiset jopa koko Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen.

Amerikkalaisen verkkomedia Buzzfeedin selvitykset antavat ainakin syytä huoleen.

Buzzfeedin mukaan keksityt uutiset saivat ennen vaaleja Facebookissa enemmän huomiota kuin oikeat, perinteisen median tuottamat uutiset. Valtaosa valeuutisista suosi Trumpia ja mustamaalasi Clintonia.

Toisen Buzzfeedin teettämän tutkimuksen mukaan kolme neljästä amerikkalaisesta uskoi presidentinvaaleja käsittelevien valeuutisten tietoihin.

Syytä huoleen on myös Euroopassa.

Internetissä Venäjä-mielisellä propagandalla häiriköivät trollit ovat jo käsite. Samaan aikaan äärioikeistolaiset valeuutissivustot tuottavat aktiivisesti uutisia, jotka viittaavat kintaalla journalismin perusarvoille.

Pelkästään Saksassa valeuutisia jaetaan sosiaalisessa mediassa miljoonia kertoja päivässä. Suomessakin on maahanmuuttokriittinen MV-lehtensä.

Pelkästään Saksassa valeuutisia jaetaan sosiaalisessa mediassa miljoonia kertoja päivässä.

Poliittiset päättäjät ovat valemedioiden menestyksen edessä hyvin hämmentyneitä.

Nyt olisi kuitenkin jo kiire tehdä jotain.

Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Katja Valaskiven mukaan tiedotusvälineitä ja viestintää koskevaa poliittista päätöksentekoa on ohjannut tekninen ja liiketoiminnallinen näkökulma. Median yhteiskunnallisen roolin korostaminen on jäänyt vähemmälle

Näin nettiin on syntynyt ympäristö, jossa valeuutisilla voi tehdä rahaa.

Tämä ilmeni härskeimmillään, kun ison osan Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyvistä valeuutisista tekivät makedonialaiset teinit. He saavat sivuilla näkyvistä mainoksista rahaa sitä enemmän, mitä laajemmalle valeuutiset leviävät.

Syy löytyy Facebookin ja Googlen kaltaisten jättiyhtiöiden algoritmeistä, jotka suosittelevat sisältöä käyttäjän tykkäys- ja hakuhistorian perusteella. Näin nettiin syntyy samanmielisten kuplia, joista tulee yhdenlaisen totuuden kaikukammioita.

Ilman sosiaalista mediaa valeuutiset eivät leviäisi niin tehokkaasti. Silti Facebook ja Google ovat tarttuneet hitaasti vaatimuksiin valeuutisoinnin kitkemisestä.

Valemedioiden menestys haastaa myös journalistiset tiedotusvälineet itsetutkiskeluun.

Valaskiven mukaan ne ovat olleet itse hitaita reagoimaan koko alaa myllertäneisiin muutoksiin. Vanhat mediatalot ovat olleet vanhan ansaintalogiikkansa vankeja, eivätkä ne ole pystyneet tarpeeksi nopeasti käyttämään hyväkseen muuttunutta ympäristöä.

Tilaa ovat ottaneet uudenlaiset toimijat uudenlaisella ansaintalogiikalla. Seassa ovat myös ne, joille totuus ei ole niin tärkeää.

Valaskiven mukaan toimittajille olisi välttämätöntä ymmärtää, millaisessa mediaympäristössä he nykyään toimivat. Silloin ne voisivat olla uskottavampia myös lukijakunnalle.

Luotettava journalismi on demokratian kulmakivi.

Luotettava journalismi on yksi toimivan demokratian kulmakivistä. Molemmat tarvitsevat toisiaan.

Tiedotusvälineillä on iso tehtävä niiden puolustamisessa, sillä molempia haastetaan nyt kovaa.

Tärkeintä on pitää entistä hanakammin kiinni journalismin perusarvoista.

Samalla perinteisen median on kysyttävä itseltään, onko se karannut yleisöltään liian kauas, sortunut katsomaan sitä ylhäältä päin tai olemaan vain yhdenlaisen ajattelutavan äänitorvi.

Toimittajilla olisikin syytä lähteä toimituksista enemmän ulos, tutustua yleisöönsä ja nostaa esiin niitä teemoja, joita lukijat arjessaan miettivät.

Silloin journalistinen media voitaisiin kenties kokea tarpeellisemmaksi, eikä vastakaikua omille ajatuksille tarvitsisi etsiä sieltä, missä faktoilla ei ole niin väliä.