Analyysi: SDP lihoo muutosvastarinnasta
Yle mittasi perussuomalaisille lokakuussa niin matalan kannatuksen, ettei yhtä huonoa ole nähty vuoden 2010 huhtikuun jälkeen.
Kannatus putosi alle kymmenen prosentin 9,8:aan.
Laskukierre alkoi huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen kesäkuussa. Lokakuun mittauksesta alamäki ei ollut enää yhtä jyrkkä kuin edellisessä mittauksessa, mutta suunta säilyi entisenä.
Muita hallituspuolueita vastuun kantaminen ei rokottanut lainkaan.
Keskustan kannatus on yhä korkeammalla kuin eduskuntavaaleissa, ja se on säilynyt vakaana. Kokoomus paransi hieman asemiaan kuukauden takaisesta ja kannatuskin kipusi prosentin kymmenyksen eduskuntavaalituloksen yläpuolelle.
Suurin nousija syyskuun mittauksesta oli SDP. Puolue kiilasi keskustan 21,7 prosentin perään kakkospaikalle 20,7 prosentilla.
SDP:n lukemat kohosivat syyskuusta peräti 2,5 prosenttiyksikköä. Edellisen kerran yhtä korkea kannatus puolueelle mitattiin kesällä 2012.
SDP näyttää ottanneen opposition johtajuuden vihreiltä, jonka suosio kääntyi nyt loivaan alamäkeen.
SDP:n nousua selittää opposition johtajuutta enemmän perussuomalaisiin eduskuntavaaleissa siirtyneiden äänestäjien paluu. Puolueiden kannatuksen muutokset ovat jo pitkään kulkeneet erisuuntiin lähes tasatahtiin.
SDP on eduskuntavaalien jälkeen ottanut oppositiossa perussuomalaisten paikan ja profiloitunut EI-puolueeksi.
Suomen taloustilanteen kääntämisessä lääkkeenä on ollut vain velaksi elämisen jatkaminen.
Puheenjohtaja Antti Rinteen puheet viennin lisäämisestä ovat jääneet hapuileviksi ja ympäripyöreiksi.
Puheet ovat kuitenkin vakuuttavampia kuin Kreikan ”talouskuria” ihannoineella vasemmistoliiton puheenjohtajalla Paavo Arhinmäellä, minkä vuoksi kannatus ei ole satanut hänen laariinsa.
Vasemmistoliitto luisui kuukaudessa yhtä paljon kuin perussuomalaiset.
Perussuomalaiset on keskustan ja kokoomuksen kanssa ravistelemassa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita sellaisella tarmolla, joka ei SDP:ltä olisi onnistunut.
Ilmeisesti osa suomalaisista ei ole mieltänyt velaksielämisen vaaroja tai ovat eri mieltä hallituksen tarjoamista korjauskeinoista.
Monet ovat vihaisia omaan nilkkaan osuvista heikennyksistä.
Työelämän pakkolakeja vastustetaan ideologisista syistä.
Liikkuvat äänestäjät seilaavat nyt jyrkimmin leikkauksia ja uudistuksia ajavien ja vastustavien puolueiden välillä.
Edellisillä vaalikausilla kovimmin nyrkkiä pöytään löi perussuomalaiset. Nyt nyrkkiä heiluttaa SDP. Samalla siitä tuli kanava kaikelle muutosvastarinnalle.
SDP on vihreiden tavoin onnistunut välittämään kuvan, että hallitus kyykyttää todella pahasti kaikkia heikompiosaisia. Leipä viedään eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, sairailta ja kehitysmaan lapsilta.
Koulutus- ja liikenneleikkaukset siirtävät suomalaiset kivikauteen ja jalkapatikointiin. Maailmanloppua hallitus tuskin saa leikkauksillaan loihdittua.
Miksi sitten keskustan ja kokoomuksen kannatus on säilynyt vaalien jälkeen korkealla?
Puolueet onnistuivat ilmeisesti perussuomalaisia paremmin viestimään jo vaalikampanjoissaan, mitä tuleman pitää, jos ne ovat hallituksessa.
Hallituksen leikkaukset talouden kääntämiseksi eivät tulleet keskustan ja kokoomuksen äänestäjille yllätyksenä, ja monia muutoksia pidetään välttämättöminä.
Hallituksen leikkaukset talouden kääntämiseksi eivät tulleet keskustan ja kokoomuksen äänestäjille yllätyksenä.
Perussuomalaisten alamäkeä edisti myös puolueen sisäinen kärhämöinti. Kolmannen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen hallituserohanke ja erottaminen puolueesta nousivat niin suurilla kirjaimilla otsikoihin, ettei se voinut olla jättämättä naarmua.
Keskusta ja kokoomus ovat pysyneet kohtuullisen yhtenäisinä, ja SDP:kin näyttää koonneen rivinsä puoluetta repineen puheenjohtajakisan jälkeen.
Omasta asemastaan huolestuneet känkkäränkät voivat tehdä pahaa jälkeä kannatukseen. Se on havaittu vuorotellen lähes kaikissa puolueissa.
Turvapaikanhakijoiden tulva on myös yksi asia, jota perussuomalaisten kannattajat eivät voi käsittää. Tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa uudelta hallitukselta odottaneet eivät kuitenkaan ole siirtyneet vapaamielistä linjaa ajavan SDP:n helmoihin.
He kansoittavat tällä hetkellä nukkuvien puolueen rivistöä.
Mutta gallupit ovat vain galluppeja. Puolueiden todellinen kannatus mitataan seuraavan kerran vasta vuoden 2019 vaaleissa.
Jos hallituspuolueiden suunnitelmat taloustilanteen kääntämisestä onnistuvat ja päätöksiä syntyy, välimittauksista ei tarvitse huolestua.
Jos tilanne ei parane, kaikki hallituspuolueet ovat lirissä.
Hallituksen onnistuminen riippuu siitä, kuinka kylmänä päät puolueiden eduskuntaryhmissä pysyvät, ja päätöksiä saadaan aikaan.
Perussuomalaiset on tällä hetkellä hallituksen heikoin lenkki, sillä paine sitä kohtaan on kovinta.
Hallitusvaltaan tottumattomalle puolueelle mielipidemittaukset ovat erityisen karvasta nieltävää, ja se lisää irtiottojen riskiä.
