Analyysi: Hallitus voi hengähtää, jos työmarkkinasopu syntyy
Joitakin kevään eteneminen piristää, toiset potevat väsymystä.
Ainakin maan hallitusta roudan sulaminen ja valon lisääntyminen näyttää virkistäneen. Kehysriihi ja sote-linjaukset osoittivat hallituksen pystyvän päätöksiin ja lönkyttelemään vakaasti hallitusneuvotteluissa luotua kaviouraa.
Sotessa valinnanvapauden järjestäminen ja roolijako julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken jäivät vielä odottamaan toukokuulle professori Mats Brommelsin työryhmän ehdotuksia. Jos ne muokkaantuvat hallituksen linjauksiksi, sote- ja maakuntauudistuksen poliittinen pohja alkaa kypsyä.
Lainsäädäntää ja käytännön organisointia jättiuudistuksessa riittää toki vuosiksi. Poliittisiakin mutkia voi tulla matkaan vielä moneen kertaan.
Sotessa on tunnetusti se ikävä puoli, että yhden ongelman ratkaiseminen tietyllä tavalla saattaa pulpauttaa pintaan toisen muualla.
Työmarkkinoillakin takatalvi voi vielä yllättää, jos huonosti käy.
Liittotasolla väännetään loppukevät kilpailukyky- eli yhteiskuntasopimuksen soveltamisesta työ- ja virkaehtosopimuksissa. Keskusjärjestöt arvioivat sopimuksen kattavuutta ja sitä tukevia hallituksen toimenpiteitä 1. kesäkuuta.
Sopimuksen syntymistä on pidetty hallituksen onnistumisen kannalta elintärkeänä, eikä arvioita ole juuri syytä kyseenalaistaa. Sen kaatuminen toisi hankalan työmarkkinasyksyn ja sulattaisi hallituksen työllisyystavoitteesta sen varaan budjetoidut 35 000 uutta työpaikkaa.
Vihattua pakkolakipakettia sopimuksen nurin meno ei enää palauttaisi, mutta ainakin myrkkypilleriksi luonnehdittu 1,5 miljardin ehdollinen lisäleikkauslista palaisi keskusteluun.
Jotakin muutakin vaikeasti nieltävää pitäisi luultavasti yrittää, vaikka hallitus ei tiettävästi ole valmistellut mitään varasuunnitelmaa.
Sopimuksen kaatuminen tekisi alkukesästä myös poliittisesti sekavan, kun hallituspuolueista sekä keskusta että kokoomus pitävät puoluekokoukset kesäkuun toisena viikonloppuna.
Pääministeripuolue keskustan kuvioihin asia tuskin vaikuttaisi, mutta kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Alexander Stubb joutuu omassa puoluekokouksessaan kamppailemaan paikastaan ja talouspolitiikan linjastaan.
Todennäköisempää on kuitenkin, että sopimus syntyy. Vuoden mittaisen monivaiheisen ja tuskallisen väännön vaatinut paperi on tervetullut siitäkin huolimatta, ettei se nykymuodossaan enää täytä sille alun perin asetettuja odotuksia.
Syntyessäänkin sopimus jättää hallitukselle vielä mietittävää julkisen talouden tasapainottamisessa.
Alun perin yhteiskuntasopimuksella piti paikata julkista taloutta 1,5 miljardilla eurolla.
Nyt tekeillä olevan sopimuksen vaikutukseksi on arvoitu vain 600 miljoonaa euroa. Työmarkkinajärjestöille sopimuksen syntyessä luvatut miljardin veronalennukset repisivät siten julkiseen talouteen 1,4 miljardin euron aukon.
Tämä ongelma hallituksen oli kuitenkin maaliskuussa pakko sivuuttaa, muuten sopimuksen tie olisi katkennut. Kuinka kupru oikaistaan, jäänee myöhemmin ratkaistavaksi.
Sopimushankkeen saaminen maaliin asti antaisi hallitukselle mahdollisuuden hetkeksi hengähtää.
Sopimushankkeen saaminen maaliin asti antaisi hallitukselle mahdollisuuden hetkeksi hengähtää, kun vaalikauden isot talouspoliittiset päätökset on saatu kaaviosta prosessiin.
Kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on todennut, hallitus voisi keskittyä leikkaamisen sijaan kasvun ja työllisyyden edistämiseen. Työtä siinä riittääkin, jos ja kun hallitus aikoo pitää kiinni tavoitteestaan 110 000 uudesta työpaikasta ja työllisyyden nostamisesta 68 prosentista 72 prosenttiin.
Tavoite on erittäin kunnianhimoinen, eivätkä jo tehdyt ja näköpiirissä olevatkaan päätökset riitä sen täyttämiseksi nykyisen talouskasvun oloissa.
Työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin edellyttäisi todennäköisesti noin viiden prosentin talouskasvua. Sellaisia lukemia nähtiin viimeksi 1990-luvun laman jälkeen ja viime vuosikymmenen lihavina vuosina.
Myös muualta euroalueelta pitäisi saada vetoapua, eikä ainakaan Britannian eroa unionista kaivattaisi luomaan epävakautta.
Kävi niin tai näin, tuomen kukkiessa ja suvivirttä kouluissa laulettaessa tiedettäneen jo melko pitkälle, millaiset eväät Sipilän hallituksella on onnistua tavoitteissaan.