Korona hyydytti afrikkalaisten hymyt
”Hey, karkotetaan korona tanssimalla, sisko!”
Näin letkeästi juontaja suhtautui viruspandemiaan vielä pari viikkoa sitten Etelä-Afrikan yleisradioyhtiön taajuuksilla.
Myönnän. Itsenikin oli aluksi vaikea käsittää, minkälainen vitsaus pohjoista pallonpuoliskoa tuolloin riivasi.
Kun korona upotti pörssikurssit ja löi Pohjois-Italian polvilleen, Kapkaupungin torit täyttyivät myyjistä ja Pöytävuoren köysiratasvaunut turisteista.
Viruksen varjo ylsi Afrikan mantereen eteläkärkeen vasta, kun olin piiskannut laiskan vuokra-Suzukini Mossel Bayn teollisuuskaupunkiin.
Presidentti Cyril Ramaphosan ilmestyminen television ruutuun vaimensi kapakassa iloisesti nykineen afrobeatin tahdit kuin seinään.
Maa asetettiin kertaheitolla katastrofitilaan. Euroopan riskialueilta saapuneiden piti Ramaphosan mukaan hakeutua heti koronatestiin.
Vielä hetki sitten minut oli otettu hymysuin mukaan paikallisten illanviettoon – nyt suomalalaisesta reppureissaajasta tuli kävelevä koronapesäke.
Kyräilevien katseiden saattelemana vetäydyin majataloni suojaan.
Ymmärrän hämyiseen kuppilaan kerääntyneen porukan epäluulon ja pelon, sillä Etelä-Afrikan ensimmäiset koronatapaukset todettiin juuri länsimaisilla turisteilla.
Lisäksi apartheidin aikana perustetuissa townshipeissä, eli jopa miljoonien ihmisten hökkelikylissä, on mahdotonta noudattaa terveysviranomaisten ohjeita riittävän hygieniatason ylläpitämisestä sekä eristäytymisestä.
Heti seuraavana aamuna soitin ulkomaalaisille tarkoitettuun puhelinnumeroon tehdäkseni koronatestin. Palvelu oli jo kaatunut.
Televisiopuheessaan presidentti Ramaphosa jyrisi vakuuttavasti, mutta käytännön toimet jäivät valitettavasti puolitiehen.
Kun saavuin Plettenberg Bayn pikkukaupunkiin, tunnelma kävi tukalammaksi.
Tuttu huoltoaseman pitäjä varoitti, ettei eurooppalaisella olisi pian asiaa ruokakauppaan tai apteekkiin ilman todistusta koronatestistä – jota ei siis ollut saatavilla.
Lisäksi koulut suljettiin ja ravintoloiden aukioloja rajoitettiin.
Suomen hallituksen suosittelema kotiinpaluu oli helpommin sanottu kuin tehty.
Peruutusten vuoksi jouduin muuttamaan lentojani kolmeen otteeseen.
Vaikka siinä oli iso työ, olin onnekas. Moni eurooppalainen jäi nimittäin oman onnensa nojaan lentoyhtiöiden lyödessä hanskat tiskiin.
Tapasin esimerkiksi saksalaisia, jotka pulittivat tuhansia euroja afrikkalaisten lentoyhtiöiden tarjoamista paluulennoista Eurooppaan.
Karistin Afrikan tomut kengistäni viime hetkellä.
Maan koko julkinen elämä suljettiin 21 päiväksi, kun koronatartuntojen määrä loikkasi yhdessä vuorokaudessa lähes kolmanneksella.
Armeija valmistautui täyttä häkää pysäyttämään ihmisten liikkumisen, kun paahdoin kohti Kapkaupungin lentokenttää.
Suhtautuminen terveysuhkaan oli muuttunut myös radiossa; enää ei päässyt ääneen veijarimainen tiskijukka.
Nyt viruessani kotikaranteenin kurimuksessa pienessä kaupunkikämpässä en kuitenkaan voi olla muistelematta lämmöllä hänen optimistista elämänasennettaan.
Toivottavasti hymy palaa pian meidän kaikkien kasvoille.
