Luonto- ja ilmastopolitiikka kaipaa tarkennusta
Hallituksen luonto- ja ilmastopolitiikka herättää keskustelua laajasti. Viimeisimmässä välikysymyksessä maa- ja metsätalouden osalta esitetyt väitteet olivat puutteellisia ja osin virheellisiä. Niiden mukaan päästöt eivät ole vähentyneet reilun 20 vuoden aikana lainkaan.
Kotieläimet ovat olleet suurin maatalouden päästöjen aiheuttaja, mutta viimeisen 23 vuoden aikana niiden määrä on vähentynyt lähes puolella miljoonalla nauta- ja sikaeläimellä. Tämä merkittävä muutos ei kuitenkaan näy tilastoissa.
Peltotöissä käytettävien koneiden tekniikka on kehittynyt valtavasti päästöjen vähentämisen osalta, ja tehokkuus on kolminkertaistunut vastaavana aikana.
Lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana 200 000 hehtaaria peltoa on siirtynyt viljasta nurmiviljelyyn, joka sitoo merkittävästi enemmän hiiltä. Myös maatilojen biokaasulaitokset vähentävät päästöjä, jotka ei näy laskelmissa.
Biokaasulaitokset ovat merkittävä innovaatio, joka vähentää maatilojen hiilijalanjälkeä. Miksi näitä positiivisia kehityskulkuja ei oteta huomioon päästötilastoissa?
Turvemaiden viljely on ilmastopäästöjen kipukohta. Monet turvepellot ovat tutkimuksessa luokiteltu jo multamaiksi. Tarvitaan vielä tutkittua tietoa, mitkä viljellyistä pelloista ovat tosiasiallisesti turvepeltoja ja mitkä eivät.
Maaningalla, Ruukissa ja Jokioisissa on kenttäkokeita käynnissä turvemaiden hiilidioksidipäästöistä, ja tieteellinen tutkimus on vielä kesken.
Ne, jotka puhuvat eniten luonnon ja metsäkadosta, eivät välttämättä ole tekemisissä luonnon kanssa päivittäin. Me maanviljelijät olemme.
Päästöjen aiheuttaja ei ole maanviljelijä, vaan kuluttaja, joka syö ruokaa. Norjan tuottamaa öljyä ei lasketa Norjan päästöiksi, vaan päästöjen aiheuttajia ovat fossiilisen polttoaineen kuluttajat.
Ruuan tuotanto vastaa kuluttajien tarpeisiin, joten päästöjen laskenta tulisi kohdentaa kulutukseen eikä tuotantoon. Me ostamme ruokaa seitsemällä miljardilla ja viemme kahdella miljardilla. Onko meillä varaa tätä epäsuhtaa pahentaa ilmastotoimilla?
Kasvavan metsän kaataminen aurinkopaneelien, tuulivoimaloiden, asuntojen, teollisuuden sekä teiden rakentamisen alta ei aiheuta metsäkatoa, mutta yksikin puu navetan rakentamispaikalta aiheuttaa metsäkadon. Tämä on siis ideologinen lähestymistapa, joka ei perustu faktoihin. Jokainen puu on yhtä arvokas hiilinielu, olipa se missä tahansa.
Välikysymyksessä puhutaan romahtaneesta hiilinielusta ja maankäyttösektorista päästölähteenä. Luken ennakkoraportin mukaan hiilinielut ovat kuitenkin kasvaneet merkittävästi. Maankäyttösektori ja metsätalous olivat nyt yhteensä 1,3 miljoonan tonnin hiilinielu, kun se viime vuonna oli 4,4 miljoonan tonnin päästölähde.
Ne, jotka puhuvat eniten luonnon ja metsäkadosta, eivät välttämättä ole tekemisissä luonnon kanssa päivittäin. Me maanviljelijät olemme.
Päästöjen syiden ymmärtäminen ja oikeudenmukainen laskenta ovat avainasemassa, jotta voimme kehittää toimivia ja tehokkaita ilmastotekoja.