Kirkko heijastaa yhteiskuntaa
Ensi sunnuntaina järjestetään seurakuntavaalit Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. Olen itsekin ehdolla Keravalla, tavoittelen toista kautta kirkkovaltuustossa.
Kansankirkon ideaan kuuluu, että sinne mahtuvat kaikki. Nyt tätä ideaa koetellaan.
Kirkkoamme jakaa kaksi asiaa, suhtautuminen naispappeuteen ja samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen. Kolmantena, edellisiin liittyvänä kiistakysymyksenä on ollut lähetysjärjestöjen tuki.
Olen toivonut, että nämä kirkon julkisuutta hallinneet ylätason riidat pysyisivät siellä ylätasolla, kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen esityslistoilla.
Olen tässä toivossa pettynyt. Kyllä samat kiistat valuvat ruohonjuuritasollekin. Tämä on näkynyt seurakuntavaaleissa.
Kirkon sisällä näyttää vahvistuvan joko tai -ajattelu. Joko kannatat naispappeutta tai kieltäydyt osallistumasta naispappien toimittamiin messuihin.
Tämä kiista tuntuu sikäli oudolta, että naispappeus hyväksyttiin Suomessa jo 40 vuotta sitten. Nyt niin sanotut vanhauskoiset ovat esittäneet kompromissia, että he saisivat järjestää kirkon sisällä omia messujaan ilman naispappeja.
Tällaiseen kompromissiin sisältyy se hankaluus, että se sulkisi puolet Suomen papeista näiden messuyhteisöjen ulkopuolelle. Naispappien syrjintä saisi vähintäänkin hiljaisen hyväksynnän.
Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien vihkimiseen jakaa kirkkoa vähintään yhtä syvästi. Siinäkään ei kompromissi tunnu mahdolliselta, on vain joko tai. Joka kannatat kirkollista vihkimistä tai vastustat sitä.
Tämän riidan ratkaisu on vaatinut melkoista akrobatiaa kirkon ylätasolla. Kirkolliskokouksesta ei ole tähän mennessä löytynyt määräenemmistöä kirkollisen vihkimisen taakse. Piispat ovat antaneet sille kuitenkin siunauksensa omilla ohjeillaan.
Seurakuntavaalit vaikuttavat välillisesti myös kirkolliskokouksen koostumukseen. Ensi sunnuntain jälkeen lasketaan taas kerran, joko kirkolliskokouksen määräenemmistö olisi mahdollista saavuttaa.
Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan, laulettiin joskus. Nyt samaa laulua lauletaan kirkossa.
Ja miksi ei laulettaisi? Kirkko on tässä koko yhteiskunnan peili. Politiikassakin vastakohdat jyrkkenevät. Se näkyy, kun puolueet luovat asetelmia eduskuntavaaleihin.
Perussuomalaisten viesti on, että jos haluat estää Antti Lindtmanin nousun pääministeriksi, pitää äänestää perussuomalaisia. Ja sosiaalidemokraatit vastaavat, että jos haluat estää Riikka Purran nousun pääministeriksi, pitää äänestää sosiaalidemokraatteja.
Tämä vastakkainasettelu suosii vaaleissa sekä perussuomalaisia että sosiaalidemokraatteja.
Kompromissien ja yhteistyön rakentajille ei juuri nyt tunnu olevan tilaa sen paremmin kirkossa kuin politiikassakaan. Heitä kuitenkin tarvitaan ensi sunnuntain jälkeen seurakunnissa ja huhtikuun vaalien jälkeen eduskunnassa.