Uusiin saappaisiin
Sain eilen kunnian tulla valituksi keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Yksimielinen valinta vetää mielen nöyräksi. Lämmin kiitos työkavereille luottamuksesta.
Eduskuntaryhmällä – niin kuin muillakin työyhteisöillä – on yhdessä sovitut säännöt. Lähtökohtani puheenjohtajana on, että niiden mukaan toimitaan. Silloin perusta työllemme on kestävä.
Suoranuottinen keskustelu on aina kuulunut maalaisliitto-keskustaan. Sitä tarvitaan myös nyt.
Johtamassani eduskuntaryhmässä saa ja pitää keskustella, reippaastikin. Asioista voi olla myös eri mieltä. Niin olen toiminut itsekin. Päätösten tekemisen jälkeen niistä pitää kuitenkin yhdessä pitää kiinni.
31-jäsenisessä eduskuntaryhmässämme on valtavasti kokemusta, näkemystä ja osaamista.
Tuo pääoma pitää saada vielä entistäkin tehokkaammin käyttöön ajamaan keskustalle tärkeitä asioita ja rakentamaan Suomelle parempaa tulevaisuutta. Jokaisella kansanedustajalla pitää olla kunnollisia vaikuttamisen paikkoja.
Tämän mukaisesti järjestelemme osin uudelleen kansanedustajien valiokuntajäsenyyksiä ensi viikon ryhmäkokouksen päätettäväksi. Muutoksia joudutaan tekemään ministerivaihdosten vuoksi.
Valitsemme myös puheenjohtajan eduskunnan ympäristövaliokunnalle keskustalaista arki- ja järkivihreää politiikkaa toteuttamaan. Hannu Hoskonen teki tuossa hommassa hyvää työtä.
Valta on aina vain lainassa.
Eduskunnassa ja muissa vallan kammareissa voi välillä unohtua, miksi niissä ollaan. Niissä ollaan ihmisiä varten ja ihmisten luottamuksen varassa. Valta on aina vain lainassa.
Siksi eduskuntaryhmä tulee kuuntelemaan vielä entistäkin tarkemmalla korvalla suomalaisten huolia ja toiveita koko maan mitassa. Sieltä ihmisten arjesta eri puolilta Suomea luottamus tulee, jos tulee.
Olen itse toista kautta kansanedustajana. Tänä aikana kaikenlainen öyhöttäminen on vallannut alaa myös eduskunnassa. Rajoja koetellaan ja niiden ylikin mennään.
On korkea aika kysyä, onko tämä todella se suunta, johon suomalainen kansanvalta menee? Johon sen annetaan mennä?
Minusta suomalaiset ansaitsevat parempaa.
Sellaista menoa, jossa ei pelätä ottaa tarvittaessa tiukastikin yhteen, mutta jossa kunnioitetaan eri mieltä olevaa. Eivät sanansäilä ja sydämensivistys sulje toisiaan pois.
Ylipäätään tässä maassa tarvittaisiin nyt enemmän rakentamista ja vähemmän repimistä. Suomen asiat kun eivät ole helpottumaan päin.
Ihmisille pitää saada töitä. Velka pitää saada ensin hallintaan, sitten alas. Vaikeuksissa olevia suomalaisia pitää auttaa. Ei näissä onnistuta, jos ei ole sopimisen ja yhteistyön kykyä. Onko sitä?
Tuolle kyvylle olisi nyt tilaa ennen muuta sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa. Sitä ovat viidentoista vuoden aikana olleet tekemässä kaikki keskeiset puolueet. Kokoomus on ollut vallassa pisimpään.
Nyt se kuitenkin perussuomalaisten tukemana vaatii uudistuksen kaatamista.
Keskustan eduskuntaryhmä tulee ensi viikon välikysymyskeskustelussa pitämään huolen siitä, että kokoomus joutuu perustelemaan linjansa suomalaisille. Linjan, joka vaarantaisi ihmisten palvelut ja johtaisi kuntien pakkoliitoksiin.
Tartun ryhmäpuheenjohtajan tehtävään realistisin odotuksin. Töyssyjäkin varmaan tulee. Onneksi tukena ovat eduskuntaryhmän kokeneet varapuheenjohtajat Eeva Kalli ja Hanna-Leena Mattila sekä ryhmäkanslian ammattilaiset.
Jos jotain eduskuntaryhmä ja puoluekin minusta saavat, niin työjuhdan. Vähän kuin suomenhevosen. Mennään vakaasti eteenpäin ja hirnahdetaan silloin, kun siihen on aihetta.