Toriparlamentti kokoontui
Viime perjantaina tapahtui jotain sellaista jota en olisi uskonut enää kokevani.
Sadat traktorit ja tuhannet viljelijät olivat lähteneet käymään Isolla Kirkolla.
Huoli tulevaisuudesta ja viimeisenä niittinä Maaseutuviraston jatkuvat siirrot tukien maksatusaikatauluihin johti siihen, että sosiaalinen media näytti voimansa, vaati mielenilmaisua ja se toteutettiin.
Ensinnäkin oli hieno havaita, että viljelijöissä on vielä joukkovoimaa viedä ajatus konkreettiseen mielenilmaukseen asti.
Taisin jopa toissaviikolla juuri sanoa, että monet yritykset vastaaviin ilmauksiin viime vuosina ovat jääneet luvattoman vaatimattomiksi.
Mielenilmauksen järjestäminen on jo haaste sinällään ja lisänä riski, ettei se onnistuisikaan.
Kiitos tapahtumaan osallistuneille ja sitä järjestäneille tahoille!
Tilaisuus oli vahva mielenilmaisu ja se sujui asiallisesti.
Kiitos päättäjillemme, että ymmärsitte huolemme ja tulitte sen paikanpäälle myös kuulemaan.
Kiitos helsinkiläisille, että otitte meidät maanviljelijät myötätunnolla vastaan ja osoititte ymmärrystä ja monenlaista tukea!
Sosiaalinen media on täynnä tuenilmaisuja. Parhaiten mieleeni jäi yksi ”kerran elämässäsi tarvitset, lääkäriä, lakimiestä, poliisia ja pappia, mutta joka päivä kolme kertaa maanviljelijää!”
Ministeri Tiilikainen vastasi viljelijöille ja teki ratkaisunsa Mavin johdon suhteen.
On tiedostettava, että se ei ole ongelman ratkaisu.
Toki Mavin on lunastettava viljelijöiden luottamus, muistettava se ketä varten se on olemassa. Asiakaslähtöisyys on minkä tahansa palvelun lähtökohta.
Oma ruoantuotanto on merkittävä osa maamme turvallisuuspolitiikkaa.
EU-politiikan on nyt keskityttävä markkinoiden tasapainottamiseen.
Kotimaan markkinat on saatava toimimaan. Julkisissa ruokailuissa on vaadittava suomalaisen tuotantovaatimuksen taso. Päättäjien pitää tehdä näiden eteen töitä.
Kuluttajien on äänestettävä nyt jaloillaan, jotta saamme myös kotimaisen kaupan mukaan tähän alamme yhteiskuntasopimukseen.
Meidän viljelijöiden pitää löytää luovat ratkaisut ja kehitettävä rohkeasti omaa tuotantoamme vastaamaan osaltaan näihin haasteisiin.
Suomalaisen talonpojan on muututtava ajan mukana.
Tilakoot kasvavat ja riskit suurenevat. Ympäristölliset haasteet muuttavat tuotanto-olosuhteita ja viljelyn on kehityttävä tämän mukana.
Hukattua elinkeinoa ei nosteta ylös ruoantuotantoon jos ajamme sen liian alas, vaikka kuinka todistelisimme itsellemme, että ”hömppäheinän” viljely pitää maan tuotantoreservissä mahdollista laajenevaa ruoantuotantoa varten.
On muistettava, että oma ruoantuotanto on merkittävä osa maamme turvallisuuspolitiikkaa. Tulokulmia on monia ja niin on päättäjiäkin.
On vain siis sitkeästi puolustettava maatalouselinkeinoamme, vaikka joskus siihen tarvittaisiinkin joukkovoimaa.
Torilla tavattiin, se oli yksi etappi, nyt on vietävä tämäkin toriparlamentin päätös maaliin!
Kirjoittaja on maanviljelijä ja keskustan puoluevaltuuston varapuheenjohtaja