Sinipuna tarkoittaisi alueellisen keskittymisen voimistumista
Näissä vaaleissa ollaan kauaskantoisen linjavalinnan edessä. Valinta on, kehitetäänkö koko maata vai keskittyykö Suomi alueellisesti.
Tästä on keskusteltu vain vähän – jos lainkaan –, vaikka se vaikuttaa suoraan sekä Suomen turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen että taloudelliseen selviytymiseen.
En tarkoita kehitystä, jota tapahtuu koko ajan suomalaisten omien valintojen myötä.
Ihmiset rakentavat arkensa, kotinsa ja elämänsä sinne, mikä omaan elämäntilanteeseen sopii. Maalta muutetaan kaupunkeihin ja onneksi myös takaisin. Näin pitää olla myös tulevaisuudessa.
Kyse on siitä, millaista politiikkaa tehdään. Mahdollistetaanko elämisen edellytykset koko Suomessa ja pidetäänkö Suomi kauttaaltaan elinvoimaisena? Etenkin uusi hallitus on tässä paljon vartijana.
Kokoomus ja SDP esiintyvät näissä vaaleissa toistensa vaihtoehtoina. Kaikesta kahinoinnista huolimatta ne eivät kuitenkaan ole sulkeneet yhteistyötään pois. Perussuomalaiset SDP on sen sijaan täystyrmännyt.
Jos vaalitulos sen mahdollistaa, Kokoomuksen ja SDP:n hallitus – sinipuna – on siis vakavasti otettava vaihtoehto Suomea johtamaan. Tähän tosiasiaan kannattaa herätä kautta maan. Millaista politiikkaa sinipunahallitus tekisi?
Tulevan vaalikauden isoin asia on talouden tervehdyttäminen. Velka- ja alijäämäpolitiikasta pitää päästä pois. Ei ole kaukaa haettua, että Kokoomukselle ja SDP:lle keskeinen ratkaisu olisi ”suuruuden ekonomia”: Suomen alueellisen keskittymisen voimistaminen kustannus- ja tehokkuushyötyjen nimissä.
Lähihistoriankin valossa se todennäköisesti tarkoittaisi leikkaamista kunnilta eli ihmisten lähi- ja peruspalveluista. Kuntien ja hyvinvointialueiden yhdistämistä.
Koulutus- ja opiskelupaikkojen vähentämistä maakunnista. Nykyisten teiden, raiteiden ja muiden väylien kunnossapidosta karsimista ja uusien liikennehankkeiden sijoittamista vain kasvukeskuksiin.
Tämän toteaminen ei ole pelottelua. Näin Kokoomus ja SDP ovat yhdessä hallituksessa aina toimineet. Edellisen kerran, Kataisen hallituksen aikaan, ne ajoivat puoliväkisin yli 200 kunnan lakkauttamista käyttämällä keppinä palveluista leikkaamista juuri pienemmiltä kunnilta.
Keskusta sen sijaan on johdonmukaisesti puolustanut ihmisten palveluja sekä kuntien oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan. Tämä on linjamme myös tästä eteenpäin.
Miksi mahdollinen sinipunahallitus nyt toimisi toisin, etenkin kun myös ministeriöissä tuntuu elävän vahvana usko keskittämiseen. Kansliapäälliköt esittävät, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen myötä kuntien lukumäärää pitää arvioida.
Säästämäänkin kyllä joudutaan, mutta keskittäminen on väärä tapa talouden kuntoon laittamiseen, muiden ongelmien ratkaisemiseksi ja ylipäätään Suomen tulevaisuuden rakentamiseen. Se veisi Suomea väärään suuntaan.
Suomalaisten ja Suomen pärjääminen yhä epävarmemmassa maailmassa päinvastoin edellyttää vielä vahvempaa aluepolitiikkaa.
Kauttaaltaan elinvoimainen maa tuo turvaa, työtä ja toimeentuloa ihmisille, takaa sen, että kotimaista ruokaa ja energiaa ja on perusta sosiaalisesti ja alueellisesti tasa-arvoiselle yhteiskunnalle. Keskittäminen eriarvoistaisi suomalaisia ja Suomea.
Keskustan linja on, että elämisen edellytyksiä pitää myös tulevaisuudessa olla kautta maan. Koko Suomen pitää olla elinvoimainen. ”Ei pakkolähtöjä – leipää kotiseudulta”. Maalaisliiton vuoden 1951 vaalijulisteen sanat sopivat ohjenuoraksi tämän maan rakentamiselle edelleen.