Kun biokaasuauto tuli taloon

Puheenvuoro

Maaseudulta kotoisin olevana autoilu on minulle tuttua, mutta ikinä en ole autoa omistanut.

Tänä keväänä kuitenkin päätimme puolisoni kanssa hankkia yhteisen auton. Hankittavalle autolle oli useita kriteereitä, mutta yksi tärkeimmistä oli auton ympäristöystävällisyys.

Valinta ei ollut helppo, ja sopiva auto löytyikin vasta puolen vuoden etsinnän ja uumoilun jälkeen. Auto on kymmenen vuotta vanha ja jo tehtaalla kaasukäyttöiseksi valmistettu.

Uusikin kaasuauto olisi täyttänyt melkein kaikki vaatimuksemme ja ollut päästöiltään ja kulutukseltaan parempi vaihtoehto.

Esteeksi osoittautui kuitenkin pieni, noin kymmenen litran bensatankki, kun vanhemmissa ja jälkiasennetuissa malleissa bensatankit ovat yleensä suurempia.

Bensatankin koolla on kaasuautossa valitettavasti vielä merkitystä.

Pohjoisessa ja itäisessä Suomessa, jonne matkamme pääasiassa kohdistuvat, kaasuasemia on vielä harvassa – jos ollenkaan.

Autollamme voimme huristella 300 kilometriä kaasulla, minkä jälkeen matka jatkuu vielä 700 kilometriä bensalla.

Saamme ajettua suurimman osan ajoistamme oululaisella biokaasulla. Kotimaisesta biojätteestä valmistetulla biokaasulla ajettaessa päästöt käytännössä nollaantuvat.

Pohjoisin biokaasun tankkausasema on tällä hetkellä Oulussa, joten bensiiniajoa tulee vielä väkisinkin.

Pitkien välimatkojen Suomessa autolla ajaminen on usein pakon sanelemaa työn ja palveluiden takia.

Autoilun edullisuus on monelle tärkeää, mutta rinnalla korostuu yhä enemmän myös ympäristöystävällisyys.

Biokaasulla ajaminen kattaa nämä molemmat.

Sähköautoilun tapaan kaasuautoilu vaatii vielä kuluttajalta suunnittelua ja valveutuneisuutta.

Valtion tukemana uusia tankkausasemia perustetaan hiljalleen eri puolille Suomea.

Biokaasuautoilun edellytyksissä riittää silti kehittämistä, jotta kotimaisella ja ympäristöystävällisellä biokaasulla ajamisesta tulisi varteenotettava vaihtoehto yhä useammalle.

Pekka Huhtala Kirjoittaja on keskustanuorten liittohallituksen jäsen.