Köyhän asia ei tunne valtion rajoja
On käsittämätöntä, kuinka perussuomalaiset ovat alati vaatimassa kehitysapuun jättimäisiä leikkauksia.
Monesti herää mieleen kysymys, ovatko he edes tietoisia kehitysavun merkityksestä Suomelle ja Suomen asemalle kansainvälisessä yhteisössä. Kehitysapu ei missään nimessä ole pelkkä kuluerä.
Kehitysavun kautta Suomi käyttää eritoten ulko- ja turvallisuuspoliittista instrumenttia rauhan ja vakauden edistämiseksi maailmalla.
Me emme voi, emmekä elä vain omassa poterossamme, josta käsin maailmaa muka rakennettaisiin. Muun muassa vuoden 2015 pakolaiskriisi osoitti, että välimatkat maailmankartalla ovat tänä päivänä häviävän pieniä ja vaikutukset tuntuvat aina Pohjolassa saakka.
Kriisien ja konfliktien ennalta ehkäisevää työtä tulee siis tarmokkaasti jatkaa. Ei ole vain heitä siellä, vaan me kaikki täällä.
Ei ole vain heitä siellä, vaan me kaikki täällä.
On päivänselvää, että perussuomalaisten suunnitelman mukaisella 520 miljoonan euron kehitysvarojen leikkauksella olisi myös lukuisia muita ikäviä vaikutuksia.
Kehitysyhteistyövaroilla ennaltaehkäistään niin nälänhätää kuin lapsityövoiman käyttöä. Saavutukset ja niiden vaikutukset kehitysyhteistyön saralla ovat kiistattomia ja varsin moninaisia.
Onkin syytä kysyä, mikä sivistysvaltio käytännössä miltei kokonaan lakkauttaisi sellaista toimintaa, jolla parannetaan miljoonien ihmisten elämää ja autetaan yhteiskuntia linjassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.
Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate ovat arvoja, joita Suomikin on sitoutunut maailmalla edistämään.
Keskustalaisella elämänkatsomuksella, jos jollain olisi paljon annettavaa myös kehitysavun saralla.
Keskusta on hanakasti edistänyt köyhän asiaa ja kestävää kehitystä jo vuosikymmenet, ja maatalouden koukerot tunnemme paremmin kuin omat taskumme. Erityisesti maatalouden osuus kansantalouksista on kehitysmaissa huomattavan suuri.
Keskustalaisuus on kansainvälistä ja meillä on vielä paljon annettavaa.
Myös kehitysmaat tarvitsevat yhteiskunnallisten ponnistelujen perustaksi kestävän arvomaailman.
Ihmisyys ja sen kehitystarve ovat suuressa roolissa, kun puhutaan kestävän kasvun luomisesta. Ihmisten koulutustaso, yleinen sivistys ja valistuneisuus sekä sosiaaliset tukiverkostot luovat avaimia menestykseen.
Mielestäni keskustan olisi laajemminkin syytä ymmärtää oma poliittinen ainutlaatuisuutensa kansainvälisellä tasolla ja ryhtyä luomaan kansainvälistä nahkaansa myös Euroopan ulkopuolella. Toistaiseksi omat kyvyt on selvästi alimitoitettu.