Joskus kannattaa hyväksyä huonokin paketti
EU:n elpymispakettiin sisältyy monia ongelmia. Avoin keskustelu on tarpeen. Yksi merkittävimmistä ongelmista on toteuttamistapa, johon perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota jo viime kesän neuvotteluvaiheessa.
Tähän saakka yleinen ja erityisesti myös komission ja jäsenmaita edustavan neuvoston oma tulkinta perussopimuksen artiklasta 310 on ollut, ettei EU voi velkaantua toimintansa rahoittamiseksi muuten kuin rajoitetusti finanssisijoitusten ja kiinteistöjen hankinnan osalta. Nyt sekä komissio että neuvoston oikeuspalvelu tulkitsevat, että velkaantuminen onkin mahdollista.
En voi ymmärtää tätä tulkintaa. Ongelma vain on, että Suomi tai eduskunta ei tulkinnasta päätä. Euroopan unionin oikeutta tulkitsee lopulta EU-tuomioistuin. Siksi energia kannattaa suunnata itse sovitun paketin sisällön arviointiin.
Kiistatonta lienee, että jonkinlainen yhteinen elvytyspolitiikka hyödyttää myös Suomen talouden selviämistä koronakriisin vaurioista. Jos käyttää perinteistä plus ja miinus -laskua, sovitun paketin lopputulos näyttää Suomen kannalta surkealta.
Maksamme yli kolme miljardia enemmän mitä saamme. Menestyvänä maana maksamme toki kaikessa muussakin enemmän EU:lle kuin sieltä saamme. Jos tämä halutaan kyseenalaistaa, pitää kyseenalaistaa koko EU-jäsenyys.
Todellisuus ei ole kuitenkaan yhtä yksinkertainen laskutoimitus. Elpymispaketin kanssa neuvoteltiin yhtä aikaa myös EU:n rahoituksesta tulevalle seitsemälle vuodelle.
Keskimäärin jäsenmaiden maksut nousivat Brexitin johdosta reilut kymmenen prosenttia. Suomen osalta nousu jäi neljään prosenttiin. Tältä osin neuvottelutulos oli Suomen kannalta hyvä.
Vertailtaessa muita EU:n nettomaksajia, kuten esimerkiksi Ruotsia, Hollantia, Saksaa, Tanskaa ja Itävaltaa maksamme unioniin kaikkein vähiten.
Esimerkiksi naapurimaa Ruotsin maksuosuus on lähes kaksinkertainen. Tämä pätee sekä uuden rahoituskehyksen että elpymisvälineen osalta.
Omaan kantaani elpymispakettiin vaikuttivat ratkaisevasti keskustelut keskeisten vientiyritysten kanssa. Vakuutuin siitä, ettei Suomi voi yksin kaataa neuvoteltua pakettia. Jos kaataisimme paketin, edessä olisi valtava epävarmuus ja kaaos.
Mahdollinen eurooppalainen lama romahduttaisi kulutushyödykkeiden kysynnän. Suomalaiset vientituotteet kuten esimerkiksi metsäteollisuuden tuotteet tai ruostumaton teräs eivät kävisi kaupaksi. Uhkana olisi viennin romahdus, investointien peruuntuminen, työttömyyden kurimus ja Suomen ajautuminen lamaan.
Vastuullinen päättäjä ajattelee yksityiskohtien sijaan kokonaisuutta ja päätösten seurauksia.
Senkin tiedämme, että jos kaadamme paketin ja luomme kaaoksen Eurooppaan, eivät tule Halla-ahon joukot oppositiosta kiittelemään. He laittavat päänsä pensaaseen ja huutelevat sieltä, että väärin kaadettu paketti.
Asetelma on perinteinen. Joudumme valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon väliltä. Epävarmuuden sijaan valitsen vakauden. Suomi häviää tällöin varmuudella vähemmän.
Keskusta sanoo kyllä poikkeukselliselle kertaluontoiselle yhteiselle elpymispaketille ja vakaudelle, mutta jyrkän EI yhteisvastuulle ja yhteisille veroille.
Nyt on aika käynnistää keskustelu Euroopan unionin kehittämisestä. On palattava yhdessä sovittujen sääntöjen noudattamiseen. Jokainen jäsenmaa vastatkoon jatkossakin omasta taloudestaan ja omista veloistaan.