Vaalitiimellyksessäkään ei kannata päästää katkeruutta voitolle, sillä Suomi on jo nyt aivan huippumaa
Amerikkalaisen senaattorin Bernie Sandersin haastattelu HS:ssä (15.3.) antaa eväitä suomalaiseen vaalikeskusteluunkin. Se saa ajattelemaan.
Haastattelu opettaa meitä näkemään kotomaamme sellaisessa valossa, joka tuntuu usein unohtuvan – niin kuin nytkin vaalitiimellyksessä.
Saisimme olla tyytyväisempiä. Saisimme olla vailla katkeruudesta kumpuavaa politikointia.
Suomihan on maailman huipulla melkein asiassa kuin asiassa.
Taitaa olla niin, että ensi viikolla olemme taas otsikoissa maailman onnellisimpien maiden vertailussa, kun uusin selvitys julkistetaan. Ja siis maailmamme ykkösmaana pidetyn USA:n huippupoliitikkokin pitää Suomea monen asian esimerkkinä.
Sanders mainostaa Suomen koululaitostakin, vaikka Suomessa siitä tunnutaan löydettävän nyt vain moittimista. Amerikkalaiselle on kuitenkin paljon ihmeellistä, jota HS luettelee:
Osaavat opettajat, oppimisen ilo jatkuvan testaamisen sijaan, opetuksen ja kouluruokailun maksuttomuus, kaikille avoimet jatkokoulutusmahdollisuudet, lasten päivähoitojärjestelmä…Jopa Suomen monipuoluejärjestelmä saa Sandersin innostumaan.
Keskusta on ollut mukana eniten myös isänmaamme suurissa käännekohdissa, niissä, jotka ovat tehneet Suomesta maailman eturivin maan.
SUOMI onkin maailman parhaita maita kansalaisilleen, monessa suhteessa paras. Maailman mediakin laukkaa ihmettelemässä yhtä maailman onnellisimmista, vapaimmista ja vakaimmista valtiota.
Turha on väittää vastaan. Tämä on todistettu lukuisin tutkimuksin. Moni asia voisi varmaankin olla vieläkin paremmin, mutta tämä vaatimus tuntuu kovasti ankaralta. Muuthan eivät ole päässeet vielä siihenkään, missä Suomi on jo nyt.
Tuskin muuta johtopäätöstä voi vetää, kuin että ne suomalaiset, jotka ovat yhteisiä asioitamme hoitaneet, ovat tehneet työnsä hyvin.
Eihän Suomi olisi maailman huippua, jos päätöksentekijämme ja viranhaltijakuntamme eivät olisi parasta ykköslaatua. Heitä saisimme paljon useammin muistaa hyvin ajatuksin eikä riekkuen ja ivaten.
Sitä paitsi – käsi sydämelle – tiedämmekö me tavalliset kansalaiset todella niin paljon kuin luulemme? Vai ovatko tärkeimmät tietolähteemme median otsikot, työpaikan kahvipöytäkeskustelut ja vakaa usko omaan ymmärrykseen?
Tämä on hyvä huomata taas, kun valmistaudutaan vaaleihin. Niiden ennakkoäänestys kotimaassa alkaakin jo ensi viikon keskiviikkona, 22.3.
PUOLUEISTA useimmin on itsenäisen Suomen hallituksissa ollut maalaisliitto-keskusta, yhteensä 55 kertaa. Seuraavina ovat RKP (50) ja SDP (36 kertaa). Vihreät on ollut kahdeksassa hallituksessa, perussuomalaiset vain yhdessä.
Tämä jos mikä kertoo yhteistyökyvystä. Ja sitä tarvitaan Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa aina.
Keskusta on ollut mukana eniten myös isänmaamme suurissa käännekohdissa, niissä, jotka ovat tehneet Suomesta maailman eturivin maan.
Niin on myös nyt, kun Suomesta tulee puolustusliitto Naton jäsen. Se on yksi historiamme kaikkein tärkeimmistä hetkistä.
Keskustan poliitikot kuten Matti Vanhanen tai Antti Kaikkonen ovat olleet tässä prosessissa keskeisissä tehtävissä. Sekin saa antaa itsetuntoa keskustan vaalikentille.
Poliittisten päätöksentekijöiden suurin ansio onkin siinä, että rauha ja vakaus ovat säilyneet. Ne ovat parasta, mitä valtio voi kansalaisilleen tarjota.
Tätäkin kannattaa pohtia vaalien alla. Äänestänkö vakaan kehityksen puolesta vai katkeruuden tai itsekkyyden vaalipropagandan huumaamana?
