Vaalikeskustelujen perusteella on vaikea uskoa, että Suomi on maailman onnellisin maa
Suomi valittiin kuudennen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Selvityksen tehneen The World Happiness Reportin mukaan Suomi voitti toiseksi sijoittuneen Tanskan vielä varsin selvällä erolla.
Kansalaisten onnellisuuden tasoa mittaavan tutkimuksen tulokset ovat suomalaisittain mairittelevaa luettavaa. Meidän elämänlaatumme ja elintasomme ovat tutkitusti maailman kärkeä.
Suomen menestyminen kansainvälisessä tutkimuksessa on ohitettu kotimaassa olankohautukselle. Torille ei ole rynnännyt kukaan.
Suomalaiset eivät ole riemuinneet menestyksestä myöskään sosiaalisessa mediassa. Ei, vaikka siellä usein tartutaan pieniinkin ilonaiheisiin. Niin vaatimattomia me suomalaiset olemme.
ILON sijasta on näkynyt epäilyjä tutkimustuloksen luotettavuudesta. Tulos on yksinkertaisesti niin hyvä, että siihen on vaikea uskoa. Tai ainakaan se ei ole totta omalla kohdalla.
Epäilyksiä ei ole pienentänyt edes se, että Suomi on keikkunut kärkipaikalla vuosi toisensa jälkeen.
Paljon helpompaa on olla hiljaa ja puhua onnellisuuden sijasta ongelmista. Niitähän meillä Suomessa riittää.
Tätä linjaa ovat noudattaneet kiitettävästi monet eduskuntavaaleja käyvät puolueet. Niin pientä ongelmaa, josta poliitikot eivät olisi vaaleissa puhuneet, ei ole olemassakaan. Vaalipuheiden perusteella Suomen tilanne on toivoton, eikä paljon parempaa ole luvassa tulevaisuudessakaan.
Jos kaikkien poliitikkojen vaalipuheet ottaisi todesta, niin Suomessa kaikki olisi päin seiniä.
Kansan jakaminen poliittisesti kahtia ei vie yhteiskuntaa eteenpäin eikä lisää hyvinvointia. USA on tästä hyvä esimerkki.
TODELLISUUS on usein totuutta ihmeellisempää, kuten kansainvälinen onnellisuustutkimus osoittaa.
Suomen ei kannata hävetä tai vähätellä omia saavutuksiaan. Niistä voi olla ylpeä.
Myös päättäjät, entiset ja nykyiset, voivat ottaa tästä osansa. Suomen nousu maailman mallimaaksi ei olisi ollut mahdollista ilman viisaita päättäjiä ja päätöksiä sekä hyvin toimivaa virkakuntaa.
Jotakin Suomessa on osattu tehdä vuosikymmenien aikana oikein. Se on selvä.
VAALEISSA voi menestyä myös tarjoamalla epätoivon sijasta iloa ja valoa. Pelottelu ja vastustajien mustamaalaaminen ei ole ainoa tie vaalimenestykseen.
Kansan jakaminen poliittisesti kahtia ei vie yhteiskuntaa eteenpäin eikä lisää hyvinvointia. Politiikan kaksinapaistuminen pikemminkin syventää ristiriitoja ja hankaloittaa päätöksentekoa. USA on tästä hyvä esimerkki.
Yhteiskunta ja politiikka tarvitsevat tasapainottavia voimia. Sillanrakentajia, jotka kykenevät sovittelemaan vasemman ja oikean laidan ristiriitoja.
Juuri tätä työtä keskusta on tehnyt vuosikymmeniä Suomen ja suomalaisten puolesta hyvällä menestyksellä. Ääripäiden maailmassa tällaisen politiikan kysyntä ei ole vähentynyt – päinvastoin.
