Tällä kertaa presidentinvaali on myös vahvasti aluepolitiikkaa, ja varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa on nyt syytä olla hereillä
Kun Suomi käy valitsemaan uutta presidenttiä, keskusteluissa korostuvat ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymykset.
Niin pitää ollakin, sillä ulkopolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa on presidentin päätyö.
Mutta tällä kertaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on myös vahva aluepoliittinen ulottuvuus. Siksi olisi hyvä, että kaikki presidenttiehdokkaat ymmärtäisivät myös sen.
Suomi on nyt pitkän Nato-rajan vartijana. Itä-Suomeen ja Pohjois-Suomeen kohdistuu aivan erilaisia vaatimuksia kuin ennen.
Ainakaan niistä ei saa tulla väkeään menettäviä syrjäseutuja. Sellaista uhkaa on ilmassa. Päinvastoin, niiden elinvoimaa on lisättävä.
Silloin ne näyttävät, että täällä asumme me suomalaiset. Tämä on meidän maamme. Tänne ei ole tulemista.
OLLI REHN on sanoittanut tämän selkeästi:
”Itä-Suomen elinvoima on meille turvallisuuspoliittinen kysymys. Arvaamattoman naapurin vieressä tarvitaan vireää ja vahvistuvaa seutua.” Ja maantieteellisesti ajatellen itäinen Suomi ulottuu melkein Jäämerelle asti.
Rehnin mielestä EU:n itäisten rajamaakuntien tukemiseksi tarvittaisiin EU-tason ohjelma.
”Yksi tärkeimmistä Suomen EU-vaikuttamisen tavoitteista pitäisi nyt olla ajaa uutta ohjelmaa EU:n Venäjän vastaisille laajoille raja-alueille, jotka kärsivät Venäjän sodan vaikutuksista. Railojen repeämisiä on ennenkin ennaltaehkäisty Euroopassa. Nyt on taas sen aika.” (Suomenmaa 9.11.)
Ja taustalla on myös turvallisuuspoliittinen ajattelu:
Itä-Suomi on kärsinyt eniten Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksista. Itä-Suomen yritystoiminta, liikenneyhteydet, opetus, kulttuuri, tutkimus ja työikäinen väestö ovat ”osa turvallista ja pitävää rajaa”.
Mutta kyse on myös jostain suuremmasta:
”Kyse on myös kansallisen yhtenäisyyden ja henkisen lujuuden rakentamisesta, jossa jokainen kokee kuuluvansa tähän yhteiskuntaan”, Rehn sanoo.
Presidentin on myös tunnettava Suomi ja suomalaiset, ”meren saarilta tunturiin”, kuten keskustan taannoisessa vaalilaulussa sanottiin.
HALLITUSTA ovat hoputtaneet toimiin Itä-Suomen puolesta myös monet muut keskustalaiset: Annika Saarikko, Seppo Kääriäinen, Elsi Katainen…
Turhaan.
”Hiljaisuus on korvia huumaava”, sanoo Rehn.
Selväksi onkin käynyt jo moneen kertaan, että hallitusta kiinnostavat enemmän tunnin junat ja lentoradat, vaikka niihin uppoaa miljardeja. Mutta ne ovat monen ministerin ja kahden ministeripuolueen kotiseutuhankkeita, niitä kuuluisia siltarumpuja.
Lyhentäisiväthän ne matka-aikaa tosin varttitunnilla…
KESKUSTA on perustanutkin oman työryhmän auttamaan hallitusta siinä, missä Orpon–Purran koalitio ei näytä pääsevän edes alkuun.
Ryhmässä on edustajia Kymenlaaksosta Lappiin ulottuvalta alueelta. Se etsii yhdessä alueen toimijoiden kanssa konkreettisia ehdotuksia.
”Emme halua katsoa toimettomana vierestä ja odottaa. Meille koko maa on yhtä arvokas. Puhutaan, että itäisen Suomen elinvoima on turvallisuuskysymys. Tämä tarkoittaa meillä tekoja, ei vain sanoja”, perustelee työryhmän puheenjohtaja Hanna Räsänen.
Mutta niin on aluepolitiikka myös presidentinvaalin tärkeä kysymys. Tässäkin vaalissa voi kotiseudun tulevaisuuteen vaikuttaa.