Taktinen äänestäminen voi tuoda pahoja pettymyksiä
Eduskuntavaalien kiriviikko alkaa harvinaisen tasaisissa asetelmissa. Kokoomuksen, perussuomalaisten ja SDP:n kisa ykkössijasta on niin tiukka, että vaalihistoria ei taida vastaavaa tuntea.
Tasainen kisa houkuttaa äänestäjiä myös taktikointiin. Silloin ei kannateta itselle mieluisinta puoluetta vaan yritetään estää vastenmielisimmän puolueen ja pääministeriehdokkaan voitto.
Inhokkilistan kärjessä ovat SDP:n Sanna Marin ja perussuomalaisten Riikka Purra.
Tämä näkyy erityisesti SDP:n kampanjassa. Puolue pyrkii vetoamaan kaikkiin niihin äänestäjiin sekä oikealla että erityisesti vasemmalla, joita kauhistuttaa ajatus perussuomalaisten Riikka Purran noususta pääministeriksi.
SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin loi tämän asetelman jo vaalitaistelun alkumetreillä ilmoittamalla, että SDP ei voi mennä samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa.
Vastaavasti perussuomalaiset ja kokoomus pyrkivät keräämään kannatusta niiltä äänestäjiltä, jotka haluavat estää SDP:n Sanna Marinin jatkon pääministerinä. Heitäkin löytyy poliittisen kentän kaikilta laidoilta, myös keskustasta.
Taktinen äänestäminen voi kuitenkin tuottaa katkeria pettymyksiä vaalien jälkeen.
Jos kannattaa vahvaa aluepolitiikkaa ja koko Suomen pitämistä asuttuna, paras valinta on keskusta.
Ajatellaan vaikkapa äänestäjää, joka on huolissaan sekä valtion velkaantumisesta että Purran noususta pääministeriksi. Taktinen ääni SDP:lle voi tuottaa hallituksen, joka jatkaa velkaantumista.
Toinen äänestäjä voi olla huolissaan yritysten kilpailukyvystä ja haluaa siksi estää Marinin jatkon äänestämällä perussuomalaisia. Vastineeksi hän voi saada Purran hallituksen, joka rajoittaa yritysten kipeästi tarvitseman ulkomaisen työvoiman saamista.
Kolmas tapaus voi olla maakuntien ja maaseudun elinvoimasta huolestunut äänestäjä, joka haluaa estää Marinin jatkon ja äänestää siksi kokoomusta. Palkkioksi hän voi saada kokoomuksen ja SDP:n sinipunahallituksen, joka harjoittaa rajusti keskittävää politiikkaa.
Pettymysten välttämiseksi ääni kannattaa antaa sille puolueelle, jonka ohjelmaa äänestäjä oikeasti kannattaa.
Keskustaa voisikin äänestää paljon useampi suomalainen kuin gallupit vielä kertovat ainakin seuraavilla perusteilla:
Jos kannattaa vahvaa aluepolitiikkaa ja koko Suomen pitämistä asuttuna, paras valinta on keskusta.
Jos kannattaa ruoan- ja energiantuotannon omavaraisuuden vahvistamista, paras valinta on keskusta.
Jos kannattaa politiikkaa, joka kannustaa perustamaan perheitä, paras vaihtoehto on keskusta.
Jos kannattaa valtion velkaantumisen taittamista niin, että samalla pidetään huolta heikoimmista, paras valinta on keskusta.
Jos haluaa politiikkaa, joka rakentaa yhteistyötä repivän riitelyn ja kilpahuutamisen sijasta, paras valinta on keskusta.
Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.
Viikonvaihteen vaalitapahtumien perusteella yhä useampi äänestäjä on alkanut pohtia valintaansa edellä olevien kysymysten perusteella.
Keskusta voikin lähteä vaalien kiriviikolle rohkein mielin. Puolueella on vain voitettavaa.