Soinin tuska paljastaa populistiliikkeiden heikkouden
Ulkoministeri Timo Soini kertoi lauantaina Ylen ykkösaamussa, että hän päättää poliittisen uransa jatkosta vasta syksyllä. Hän sulki pois vain yhden vaihtoehdon: syksyn maakuntavaaleissa Soinia ei nähdä.
Soinin pohdinnoista voi aistia todellista tuskaa. Jos hän jää pois politiikasta, sinisille voi käydä vuoden päästä todella köpelösti eduskuntavaaleissa.
Soinin mukanaolo varmistaisi puolueelle edes muutaman eduskuntapaikan ja sitä kautta mahdollisuuden lähteä tavoittelemaan laajempaa kannatusta ensi vuosikymmenellä.
Soinin tuska kuvastaa laajemminkin populistipuolueiden ongelmaa. Ne ovat kovin riippuvaisia karismaattisen johtajan persoonasta.
Soinilta vei viisitoista vuotta rakentaa itsestään se lupsakka populisti, jonka johdolla syntyi perussuomalaisten ensimmäinen jytky vuoden 2011 vaaleissa.
Soinilta vei viisitoista vuotta rakentaa itsestään se lupsakka populisti, jonka johdolla syntyi perussuomalaisten ensimmäinen jytky vuoden 2011 vaaleissa.
Kuten Soini muistutti, eduskuntaankin hän pääsi vasta kuusi vuotta sen jälkeen kun hänet valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi.
Sampo Terho, Jussi Niinistö, Simon Elo ja muut sinisten johtohahmot ovat päässeet harjoittelemaan näkyvän profiilin rakentamista vasta pari vuotta. Heistä ei ole vielä ensi keväänä Soinin korvaajaksi.
Viime kesän puoluehajaannuksessa kävi vielä niin, että karismaattisimmat persoonat jäivät vanhaan puolueeseen. Jussi Halla-aho ja Laura Huhtasaari peittoavat tässä suhteessa selvästi sinisten johtajat Soinia lukuunottamatta.
Kaiken lisäksi perussuomalaisille jäi muutenkin selkeämpi missio. He ovat nyt käytännössä yhden asian, maahanmuuton vastustamisen liike.
Tällaiselle liikkeelle riittää Suomessakin jonkin mittaista tilausta niin kauas tulevaisuuteen kuin silmä siintää. Lähialueiden kriisit luovat pakolaispainetta EU:n rajoille vielä vuosia eteenpäin. Pidemmällä tähtäimellä ilmastonmuutos vauhdittaa muuttoliikkeitä jopa kansainvaelluksiin saakka.
Soinin tapaus kertoo toisaalta ”vanhojen” suurten puolueiden voimasta, joihin voidaan Suomessa lukea Keskusta, kokoomus, SDP ja tällä hetkellä myös vihreät. Ne saattavat joskus epäonnistua johtajavalinnoissaan, mutta se ei ole kohtalokasta. Vahva organisaatio ja tukeva aatepohja pitävät ne pinnalla siihen asti, kun löydetään parempia johtajia.
Lauantain haastattelussa Soini murehti vieläkin luomansa puolueen joutumista halla-aholaisten käsiin. Hän valitteli sitä, että puolueen kasvaessa ”mukaan tuli” kaikenlaista porukkaa.
Soini unohti tässä oman roolinsa ja vastuunsa. Halla-aho ja hänen kannattajansa eivät vain ”tulleet” mukaan perussuomalaisiin. Soini otti heidät tietoisesti puolueeseen ja sen ehdokkaiksi, koska näki heidän kannatuspotentiaalinsa. Jytkyt olisivat jääneet näkemättä ilman tätä joukkoa.