Saarikon heitto vasemmistoliiton ja vihreiden yhdistymisestä ei ole tuulesta temmattu
Puolueiden puheenjohtajatentit ovat varma merkki eduskuntavaalien lähestymisestä. Kuluvalla viikolla puheenjohtajat ovat esiintyneet jo kolmesti.
Ensimmäisten keskustelujen perusteella on helppo todeta, että edessä on rapsakka vaalialusaika. Niin reipasta keskustelu oli jo Ilta-Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden ja politiikan toimittajien järjestämissä tilaisuuksissa.
Yllättävää ei ole myöskään se, että suurimman huomion kohteena on gallupeja johtava kokoomus. Piikkipaikalla olevan puolueen kohtalona on tulla haastetuksi. Niin on aina ollut, eikä näissä vaaleissa nähdä poikkeusta.
JOKAINEN puolue ja puoluejohtaja pyrkii nostamaan vaalikeskusteluissa esille omalla puolueelle tärkeitä asioita. Näkemyksiä, jotka miellyttävät liikkuvia äänestäjiä.
Toisinaan vaalitenteissä nousee esiin myös uusia ja yllättäviä näkökulmia. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko nosti esille tällaisen teeman MTK:n ja Maaseudun Tulevaisuuden tentissä. Hän kertoi miettineensä, miksi vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole yksi ja sama puolue, koska näkemykset ovat niin yhteneväisiä.
Saarikon vilpitön kysymys ärsytti vasemmistoliiton puheenjohtajaa Li Anderssonia pahemman kerran. Andersson piti Saarikon puheita ala-arvoisina.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan reaktio on ymmärrettävä. Yksikään puolue ei halua tulla liitetyksi mihinkään muuhun puolueeseen.
Keskustelu vasemmistoliiton sulautumisesta toiseen puolueeseen ei ole täysin ennenkuulumatonta. Viime vuosikymmeninä SDP:n ja vasemmistoliiton yhdistyminen nousi aina aika ajoin tapetille. Se herätti luonnollisesti ärtymystä puolueen sisällä.
Keskustan puheenjohtajan kysymys ei ole täysin tuulesta temmattu. Politiikan ulkopuolisen seuraajan on välillä vaikea löytää merkittäviä eroja vihreiden ja vasemmiston välillä.
KESKUSTAN puheenjohtajan kysymys ei ole täysin tuulesta temmattu. Politiikan ulkopuolisen seuraajan on välillä vaikea löytää merkittäviä eroja vihreiden ja vasemmiston välillä.
Jos samaa ihmettelee myös samassa hallituksessa istuvan puolueen puheenjohtaja ja ministeri, jotain perää puolueiden samankaltaisuudessa täytyy olla.
Vasemmistoliiton ja vihreiden välillä ei ole ollut kuluvallakaan vaalikaudella suuria erimielisyyksiä. Hallituksessa puolueet ovat vetäneet yhtä köyttä. Tuskin Saarikko olisi muuten kysymystään esittänyt.
VIHREÄT ovat viime vuosina siirtyneet selkeästi vasemmalla. Perinteisen markkinatalouden puolustajia puolueesta on vaikea löytää – ainakaan kansanedustajien joukosta.
Vasemmistoliittoa voi onnitella myös siitä, että puolue on pystynyt vaihtamaan lyhyessä ajassa äänestäjäkuntansa lähes kokonaan. Perinteiset duunarit on korvattu kaupunkilaisäänestäjillä. Se on temppu, joka on onnistunut historian saatossa vain harvalta puolueelta.
Vasemmistoliiton kannatusta temppu ei ole kyllä kohentanut, pikemminkin päin vastoin.
Tämä näkyy selvästi puolueen eduskuntaryhmän kokoonpanossa. Ay-taustaisia kansanedustajien määrä on vuosien saatossa hiipunut tasaiseen tahtiin, eikä tulevaisuus näytä tällä saralla yhtään paremmalta.
Vaikka vihreillä ja vasemmistoliitolla on oma selkeä äänestäjäkuntansa, ne hakevat uusia äänestäjiä samoilta apajilta ja osin samoilla teemoilla. Siinä riittää ihmeteltävää Saarikon lisäksi myös äänestäjillä.
